Aivan tuore kirja, jota kirjakerho Suuri Kuu tarjosi asiakkailleen ilmaiseksi, vain postimaksun hinnalla.
Takakannessa siteerataan Svenska Dagbladetia näin:
"Valloittava esikoisromaani iranilaisen siirtolaisperheen elämästä Ruotsissa on tyrmäävä, lämmin ja hävyttömän hauska."

Otavan sivuilta:


Bahar Irandoust on nuori ruotsalaisnainen, jonka eksoottiset juuret paljastuvat paitsi ulkonäöstä myös pään peittävästä huivista. Taas yksi alistettu muslimityttö, jonka perhe eristää länsimaisesta yhteiskunnasta.
Väärin! Bahar tekee mitä haluaa ja heittää peliin vähän independent woman shittiä. Hän on päättänyt ryhtyä muslimiksi, vaikka järkyttyneet vanhemmat kuinka kieltäisivät, uhkailisivat tai lahjoisivat.
Baharin iranilaiset vanhemmat eivät vuosienkaan jälkeen ole sopeutuneet mukavaan mutta omituiseen Pohjolaan, jossa syödään hilloa lihapullien kanssa ja tanhutaan juhannussalon ympärillä.
Baharin isä, entinen kirjailija ja kustantaja, elättää perheensä taksikuskina ja pizzakokkina. Baharin äiti, entinen ydinfyysikko, toimii lastentarhan opettajana.
Vaikka he opiskelisivat ruotsia kuinka kuumeisesti, heidän on silti pyydettävä alaikäisiä lapsiaan tulkkaamaan tv-ohjelmia. Ja vaikka heidän kulttuurinsa olisi ruotsalaisten mielestä miten ihanan eksoottinen tahansa, eivät työkaverit ikinä esitä vastakutsua Ikea-sisustettuihin koteihinsa.

Marjaneh Bakhtiari (s. 1980) muutti kuusivuotiaana perheensä kanssa Iranista Malmöön. Hän on opiskellut sosiaaliantropologiaa ja viestintää. Hän osoittaa valtavasti julkisuutta saaneessa esikoisromaanissaan, kuinka ärsyttäviä ovat sekä ennakkoluulot että eksoottisuuden ihailu, kun siirtolaiset itse haluaisivat vain elää tavallista arkeaan rauhassa. ”Monet syntyperäiset ruotsalaiset ja nuoret lukijat sanovat nauraneensa maha kippurassa. Mutta vanhemmissa maahanmuuttajissa teksti on herättänyt myös kipeitä tunteita. He kysyvät, teimmekö sittenkään oikein kun muutimme tänne”, kertoi kirjailija Helsingin Sanomille.



Suomentanut Leena Peltomaa / 368 sivua / 128 x 185 mm / Alkuteos Kalla det vad fan du vill / 84.2

EDIT 080807
Pidin tästä kirjasta kovasti, raikasta ja mukaansatempaavaa kerrontaa.
Laitan tarjolle kirjaringiksi.

Ringissä mukana:
1)Elina (Oulu)
2)Lunatum (Oulu)
3)Louhi (Oulu)
4)Ruzena (Hämeenlinna)
5)Sirah (Helsinki)
6)CandyDarling (Helsinki)
7)Aspen72 (Turku)
8)JonAsp (Helsinki/Turku)
9)Margih (Tampere)
10)Hetku77 (Nokia)

Sain juuri kirjan Oulun miitissä. Kiitos paljon Lukutuoli ringin järjestämisestä.

Sain juuri kirjan luettua, kreivin aikaan, ja lähdenkin saman tien kiikuttamaan sitä Louhelle Oulun tämän iltaiseen miittiin.
Pidin kirjasta kovasti ja sen monista pikku tarinoista.
Kiitos Lukutuoli ringin järjestämisestä.

Sain kirjan eilisestä Oulun miitistä. Ohitin Louhen, koska minulla ei tällä hetkellä ole yhtään rinkikirjaa hyllyssä ja Louhella niitä ilmeisesti oli. Ensikommentti on, että kivan näköiset kannet. Viimeistään ensi viikolla ehdin aloittaa lukemisen.

Pidin kirjan tyylistä, ei liian vakavasti kirjoitettua. Aloittelen jo kesälomaani, joten lähetän kirjan Ouluun.

Löysin kirjan äsken postilaatikostani. Kiitos lunatum!
Kirja menee nyt rinkipinooni.

EDIT 15.6.
Kirja on nyt luettu. Seuraava lukija on Millam.
Teksti oli vetävää ja helppolukuista. En olisi halunnut jättää kesken, vaan töissäkin mietin, mitä henkilöille tapahtuu. Takakannen teksti oli mielestäni harhaanjohtava. Odotin sen perusteella erilaista otetta. Kirjassa esiteltiin suuri joukko ihmisiä ja koottiin heidän ajatuksiaan elämänsattumusten kautta. Olisin halunnut tietää enemmän siitä, mitä Bahar ja Markus tekivät ja ajattelivat. Episodityylikin oli kyllä todella hyvä.
Alun kursiivilla kirjoitettua juttua ei tajunnut kuin vasta lopussa, joka liitti alun ja lopun yhteen ja etäännytti lukijan teatterin esirippumaisesti kirjasta. Vastaavaa olen nähnyt Virossa Meister ja Margarita -esityksessä ja rakastin sitä. Siitä tulee ihana olo.

Millam ei osallistukaan rinkiin. Minun piti lähettää tämä ruzenalle, mutta unohdin. Lähetän nyt ensi tilassa.

Perille tuli, vaikka tiukille otti!

2005, suom. 2007.

Tässäpä oli kirjaa huviksi ja hyödyksi. Kirja on paikoin mahdottoman hauska, mutta se käy myös vääristämättömästä peilistä. Peilikuva jopa hiukan hätkähdyttää: mitä niiltä maahanmuuttajilta sitten oikein pitäisi / saa / ei pidä kysyä? Mikä on oikeaa ja mikä poliittisesti korrektia suhtautumista? Tällainen heikomman itsetunnon edustaja joutui lukiessaan katselemaan itseäänkin, olen nimittäin erinäiset kerrat istunut mamujen pehmeällä sohvalla pistaasipähkinöitä nakertamassa, teetä siemailemassa ja puhelinkortteja jakelemassa. Toivottavasti kaltaiseni pakolaisperheen vapaaehtoisystävä ei pysty tekemään kaikkia niitä mokia joihin työvoimaviranomainen tai tv-toimittaja kykenee.

(Täytyy kaivella tuolta hämähäkinseiteistä Göran Palmin pamfletti En yritä tehdä oikeutta, joka joskus on tullut luetuksi ja jolle tässä kirjassa vähän hymähdettiin.)

Kirja hujahti muutamassa tunnissa. Teksti on reipasta menoa, huumoria revitään sekä sveduista että mamuista. Suomennos on hyvä, nimikäännös on mainio. Bakhtiarin kirjasta jäi jälkitunnelmaksi ilo, hyvä mieli.

Ja loppumetreillä oli tarina, jonka olen joskus lukenut hiukan toisenlaisena jostain toisesta kirjasta:
[Ihmiselle] Jumala oli antanut yhtä pitkän elämän kuin aasille ja koiralle, kolmekymmentä vuotta. Aasi kuitenkin tyytyi viiteentoista vuoteen ja lahjoitti loput vuotensa ihmiselle. Koira ei tahtonut olla pekkaa pahempi, vaan teki samoin. Niin ihminen sai kuusikymmentä vuotta elinaikaa. Siitä saakka on kuitenkin ollut niin, että ihminen elää hyvää ja täysipainoista elämää vain kolmenkymmenen ensimmäisen vuotensa ajan. Kolmenkymmenen ja neljänkymmenenviiden välillä hän tekee liikaa töitä ja kerää itselleen tyhjänpäiväistä puuhaa ja monenlaista kapinetta. Neljänkymmenenviiden ja kuudenkymmenen välillä hän vahtii majaansa, jossa on koko hänen omaisuutensa, ja haukkuu kuin hullu heti kun joku tulee lähelle.

Ihminen kertoo kaikkialla samaa tarinaa. Omaansa.

-ruzena

Maksikirje lähtee huomenna Sirahille.

Kiitos Lukutuoli ja Ruzena. Parikin rinkikirjaa edellä, mutta teen parhaani:) Vaikuttaa oikein mielenkiintoiselta!

Ei hassumpi esikoisteos. Ajoittain minua ärsytti stereotypiat ja kliseisyys, mutta toisaalta olen itsekin monikulttuurisen yhteisön jäsenenä joutunut vastaaviin tilanteisiin, joten en antanut niiden sitten sen enempää häiritä lukukokemustani. Teksti oli rentoa ja helposti luettavaa. Olen viime aikoina lukenut useita iranilaissyntyisten kirjailijoiden teoksia, joten oli oikein mukava saada skandinaavistakin perspektiiviä Persian/Iranin historiaan, vallankumoukseen, maastapakoon ja uuteen kotimaahan muuttoon. Kirjan läheisimmäksi persoonaksi koin siten Amirin.

Kirjan saa tämänpäiväisessä miitissä CandyDarling. Lukuiloa!

Minun täytyy heti alkuun tunnustaa, että olin ehtinyt jo lukea tämän kirjan kun Sirah sen minulle torstaina antoi. Tajusin nimittäin rinkiin ilmoittauduttuani, että haluan mielummin lukea tämän kirjan ruotsiksi, joten hain sen kirjastosta kun vuoroni lähestyi. Mistään kotoisin on yksi niistä kirjoista, jossa käytetään murretta nimeltä Rinkebynruotsi, joten halusin ehdottomasti tutustua tähän ilmiöön alkuperäiskielellä. Nyt suomennosta lueskeltuani voin sanoa, että se vaikuttaa erittäin hyvältä, vaikka nuorten puhe vaikuttikin ihan tavalliselta slangilta eikä maahanmuuttajaslangilta kuten alkuperäisversiossa.

Pidin erittäin paljon tästä kirjasta, ja kuten Sirah, minäkin samaistuin eniten Amiriin. Paras kohtaus oli mielestäni sivut 178-186, jossa Amir yrittää kesken koulun Lucia-juhlien vakuuttaa lasten opettajaa Maxia siitä, että lapsille pitäisi myös opettaa Iranin "kaksituhatvuotisesta historiasta". Olen itsekin sitä mieltä, että historian opetussuunnitelma korostaa liikaa länsimaista kulttuuris-imperialistista näkökulmaa, vaikka onneksi meillä sentään opitaan myös muusta kuin vain Suomen historiasta. Itsellenkin Persian loistokas historia olisi hämärän peitossa, ellen olisi lukenut muinaispersiaa yliopistossa, ja näin tutustunut Behistunin kirjoituksiin ja sitä kautta Iraniin 1100 vuotta ennen Islamia.

Pidin siitä, että kirjassa on niin paljon hahmoja, ja niin monta erilaista näkökulmaa. En itse reagoinut Sirahin mainitsemaan kliseisyyteen, koska tuntuu että aiemmin lukemani jutut ovat olleet vielä kliseisempiä. Baharin huivi oli myös lempikohtiani, koska tuntuu että niin usein länsimaissa ei nähdä omaa nenää pidemmälle, ja suhtautuminen musliminaisten pukeutumiseen lähtee asetelmasta "minä en ainakaan haluaisi käyttää tuollaista". Baharin tilanne rikkoi nimenomaan länsimaista käsitystä huiveista.

Vaikka kirjassa olikin jonkin verran alleviivausta siitä, kuinka erilaisia ja eri tilanteissa olevia maahanmuuttajat voivat olla, minusta se oli vain hyvä. Tuntuu, että liian usein näkee vain yhdestä näkökulmasta kirjoitettuja juttuja. Tai ehkä en vain ole löytänyt niitä helmiä.

Nyt täytyy lopettaa tämä arvostelu, koska olen juuri lähdössä tapaamaan JonAspia, joka on luvannut toimittaa kirjan Aspen72:lle huomenna. Lisäilen tänne ajatuksia myöhemmin, jos huomaan että jotain unohtui.

Helsingin Sanomien arvostelu
Turun Sanomien arvostelu

Kiitos lukutuoli ringin järjestämisestä! En olisi ehtinyt tätäkään kirjaa lukea, ellen olisi osallistunut rinkiin!

Kiitoksia kirjasta. Saapa nähdä saisinko luettua jo tällä viikolla siten, että voisin antaa auliille kuriirille takaisin, hän kun on ringissä seuraavana :)

Sain luettua loppuun tänään. Pidin kirjan räiskyvästä kielenkäytöstä, ja myös stereotyypeistä ja liiotelluista henkilöistä ja karrikoiduista näkemyksistä, kyseenalaistamisesta. Ja ihan alkulehdiltä alkaen tuntui siltä, että yhtä hyvin kirja olisi voinut sijoittua Suomeen, kertoa Suomeen muuttaneista iranilaisista. Itse asiassa olin hieman yllättynytkin siitä, että erot ovat niin pieniä - voi Bertil. Mukavan lisänsä toi myös Moses ja Rosa...

Suurimmaksi osaksi hauska, mukana kyllä aika rankkojakin asioita - muistan vielä uutiset Malmössä tapahtuneesta diskopalosta...
Viranomaiset tuntuvat olevan joka puolella yhtä hölmöjä ja kankeita; olisin toivonut kirjassa sellaista käännettä, että Panthea olisi sisuuntunut ja kävellyt yliopistolle itse suoraan, ja siitä vielä olisi seurannut tutkija-apulaisen paikka - pikakielikurssin jälkeen jotain opetushommaakin... Itse asiassa tuollainen käytös oli enemmänkin Baharin harteilla, sisuuntuminen kaikkien edestä :)

Tuntui hyvältä, että itsellä oli aika paljon taustatietoa Iranista, vaikka joitain uusia herätyksiäkin tuli. 'Farah Diba Pahlavi; Iranin viimeisen shaahittaren muistelmat' kuvaa maan samalla tavalla kuin Amir. Shaahin poika tekee edelleen työtä Iranin hyväksi.

'Tosijan' hyvin mukaansatempaavasti kirjoitettu. Noinvain.

Enemmänkin ajatuksia tämä kirja herätti, mutta lainaanpa tähän kirjailijaa ikään kuin loppulauselmaksi:
"...näkökannat ovat kuin persereikä, jokaisella on oltava omansa."

Kiitoksia ringistä lukutuolille!!!
Kirja siirtyy seuraavaksi kädestä käteen JonAsp:lle.

Edit 12.10: Kirja siirtyykin Cinnamon234:n käsien kautta JonAsp:lle Turun lokakuun miitissä huomenna. Kiitoksia kuriirille!!

Sain tämän lauantaina BC-tapaamisessa Turussa. Kiitos Lukutuoli, Aspen72 ja Cinnamon234. Kiitos myös Ruzenalle kortista :-)

Odotan innolla, että pääsen lukemaan.

Tosjan, melkoinen lukukokemus. Pidin kirjan henkilöistä, tosin osaan olisin toivonut hieman enemmän ulottuvuuksia. Bakhtiari kirjoittaa terävästi ja kielen eri tyylit ja rekisterit halliten, mutta samalla jotenkin armottomasti. Hän osaa raastaa henkilöhahmojensa heikkoudet esiin ja kommentoida niitä terävästi, mutta hän ei ole kovinkaan myötätuntoinen. Ehkä se olisi tuonut enemmän syvyyttä. Toinen, mihin kiinnitin huomiota, oli se että hänen henkilönsä eivät tunnu kasvavan ajan myötä: Baharin kapinallisuus, räväkkyys ja tempaukset jakuvat vuodesta toiseen, mutta muuten hän ei ihmisenä kasva eikä saa uusia puolia. Panthea jää alun jälkeen taustalle, hänen suhdettaa juhannussalkoihin ja työhönsä ei tuoda esiin enää. Amirin hahmo tyyntyy vähän lopussa, mutta muuten hänellä jää levy päälle Iranin muinaisesta suuruudesta ja aina uusista urakokeiluista. Kaipasin jotain muutosta henkilöiden suhteessa toisiinsa, itseensä, Ruotsiin, iraniin, menneeseen, tulevaan jne. (Voi tosin olla, että minun pitäisi lukea kirja uudestaan.) Olen samaa mieltä Aspen72 kanssa, että esimerkiksi Panthea olisi voinut tehdä jotain muutakin kuin uskoa työkkäriä. Onhan ihan käsittämätöntä, että ulkomailta voi tulla opettajia ja tutkijoita tänne vaihtoon, mutta korkeakoulutettu maahanmuuttaja ei muka voisi antaa opetusta tai tehdä tutkimusta, vaikka hän tulisi aivan samasta maasta samalla koulutuksella.

Kirjassa oli sekä tragediaa että komediaa, mutta minusta ne olisivat jotenkin voineet selkeämmin kommentoida toisiaan tai niiden välillä olisi voinut olla enemmän jännitettä. Vaikka kirja on onnistuneesti episodimainen, sille olisi tehnyt hyvää, jos siinä olisi ollut enemmän jäntevyyttä, sidoksia, jonkinlaista johonkin suuntaan kulkevaa pyrkimystä tai tarinaa. Ehkä kirjan tarkoitus on kuvata maahanmuuttajien elämän paikalleenpysähtyneisyyttä, mutta kerronnassa olisi hyvä olla tuo kuuluisa "kaari" tai vaikka spiraali.

Samoin kuin Ruzena, mietin myös sitä, mitä sitten maahanmuuttajilta voi kysellä. Ainoa Baktiarin ruotsalaisista, joka saa armon on Markus, joka saa sen siksi, ettei hän kysele. Ymmärrän toki eron sillä, kyselläänkö siksi, että toinen nähdään ekoottisena kuriositeettina vai kiinnostuksesta kyseistä ihmistä kohtaan. Raja näiden välillä on vain välillä hyvin pieni.

Hauskasti kirjoitettu kirja, joka antoi ajateltavaa pitemmäksi aikaa. Mistään kotosin alkaa nyt etsiä kuriiria Tampereelle.

Edit: DotDot ja lukutuoli toimittavat kirjan Margihille. Kiitos!

Poikkesin tänään BC-Harmalassa ja kuriroin edelleen Margihille :)

Kirjan sain jo eilen, tuotiin henk.kothasesti käteen asti. Mukava ylläri, kiitos :)

Lukutahti hieman hitaalla ja tuossa on jotain rinkiä edelläkin, mutta luen niin pian kuin mahdollista. Vaikuttaa kirjalta, joka tulee ehkä ahmaistua suht nopeastikin kun pääsee aloittamaan!

Ihan mukava kirja, kevyt ja helppolukuinen, viihdyttäväksikin voisi sanoa. Mutta hieman jäi tyhjyyden tunne, ihan kuin jotain syvempää olisi jäänyt puuttumaan. Ehkä tämä tunne johtuu siitä, että olen työskennellyt maahanmuuttajien kanssa ja kuitenkin kirjoittaja on jo kasvanut ruotsalaisessa kulttuurissa ja kirja on kirjoitettu hänen kokemuksiensa perusteella, joten odotukseni olivat erilaisia... en tiedä? Toisaalta, lukemiseen keskittymisenikään ei ole ollut aivan paras, joten tämäkin varmaan osaltaan vaikuttaa asiaan.

Kirja siirtyi seuraavalle lukijalle tämän illan miitissä. Kiitos, lukutuoli, ringin järjestämisestä. Voi olla, että tämä kirja olisi ns. mennyt sivu suun ilman tätä rinkiä.

16.12.2007 Sain kirjan Margihilta torstain miitissä, kiitos! Ja kiitos myös lukutuolille ringin järjestämisestä.

27.1.2010 Viimein tuli aikaa tällekin kirjalle. Hävyttömän hauska? Omasta mielestäni kirja oli lähinnä surullinen. Kirjan rakenne pienine episoideineen toimi hyvin, mutta kaiken kaikkiaan eri henkilöiden juurettomuus ja sopeutumattomuus olivat mielestäni tosiaan surullisia. Ehkä aihe oli vähän turhan lähellä, kun olen nähnyt millaiseen jamaan ihmisen voi joutua ollessaan kahden kulttuurin välissä.

Hetku77 pääsi pitkästä aikaa illan BC-tapaamiseen ja toimitteli rinkikirjoja kotiin, tämänkin. Laitan PC-hyllyyn ainakin toistaiseksi.