Viikkoja, kuukausia
This Book is Currently in the Wild!
21 journalers for this copy...
WSOY 2006, 184 s. Paksuus < 3cm.Ostin teoksen eilen kirjamessuilta.
Tänä aamuna Reko Lundán, 37, sai elämäntyönsä päätökseen. Elämäntyö ei ole vähäinen, mutta pitempään sen olisi suonut jatkuvan.
Kirja kertoo Akin, Minnan ja heidän kahden tyttärensä elämästä Akin sairastuttua vakavasti.
Kyseessä on siis omaelämäkerrallinen romaani, ikävä kyllä. Kirjoittaminen muina miehinä ja naisina, Akina ja Minnana, on hyvä ratkaisu, se etäännyttää pohtimasta onko kirja viimeisen päälle faktaa; kyseessä on kuitenkin kaunokirjallinen teos. Tunnistaminen on silti väistämätöntä ja ajoittain vilahtava musta huumori oikeasti mustaa.
Muistelen Viljo Kajavan runoa, sen alku sopii tähänkin: Me emme tiedä mitä linnunsydän tuntee / kun siipi ei enää kanna / ja alla on meren hauta. Kuka sen paremmin kertoisi ellei kirjailija, millaista on odottaa päiviensä päättyvän ennen aikojaan? Tämän luettuaan siitä tietää ehkä vähän; siihen tapaan kirjan Akikin kirjoittamisensa perustelee. Kirja on hyvin arkirealistinen. Rehellinen ja tärkeä kirja. Lukekaa.
-ruzena
Tämä kirja on kiinnostanut. Rinki menee alustavasti seuraavasti:
Järvenpää (hilma)
Helsinki (Ahava, dotdot+halvast, CandyDarling, Perdue)
Tampere (lukutuoli, Margih)
Pori (arjamaaria)
Laihia (kihaan)
Jyväskylä (Tintti, jaatiina)
Oulu (lunatum, Mergylien)
Tre (chrisim)
Nokia (hetku77)
Helsinki (Niksu)
viimeinen postittaa Ranskaan:
Porcieu, Ranska (susanna1970)
ja takaisin ruzenalle.
Järvenpää (hilma)
Helsinki (Ahava, dotdot+halvast, CandyDarling, Perdue)
Tampere (lukutuoli, Margih)
Pori (arjamaaria)
Laihia (kihaan)
Jyväskylä (Tintti, jaatiina)
Oulu (lunatum, Mergylien)
Tre (chrisim)
Nokia (hetku77)
Helsinki (Niksu)
viimeinen postittaa Ranskaan:
Porcieu, Ranska (susanna1970)
ja takaisin ruzenalle.
Tätä kirjaa en haluaisi pisteyttää ensinkään.
Jos on tutustunut Lundanin tuotantoon ja elämäntyöhön, pitänyt siitä, ja kokenut hänet tärkeäksi vaikuttajaksi, kirjaa lukee surullisena ja ahdistuneena, jopa kiukkuisena. Silti - ja juuri siksi - se pitää lukea.
"Kun ihminen yrittää mahdollisimman tarkasti sanoilla kertoa toiselle ihmiselle sen mitä hän tuntee ja mikä on hänelle totta, se on mielestäni korkein kommunikaation muoto. ----- Kun sanat muuttuvat tuntemuksiksi, se on kirjallisuutta."
Miten totta.
Seuraavaksi kirja matkaa Ahavalle.
Jos on tutustunut Lundanin tuotantoon ja elämäntyöhön, pitänyt siitä, ja kokenut hänet tärkeäksi vaikuttajaksi, kirjaa lukee surullisena ja ahdistuneena, jopa kiukkuisena. Silti - ja juuri siksi - se pitää lukea.
"Kun ihminen yrittää mahdollisimman tarkasti sanoilla kertoa toiselle ihmiselle sen mitä hän tuntee ja mikä on hänelle totta, se on mielestäni korkein kommunikaation muoto. ----- Kun sanat muuttuvat tuntemuksiksi, se on kirjallisuutta."
Miten totta.
Seuraavaksi kirja matkaa Ahavalle.
Kirja tipahti tänä aamuna postiluukustani, ahmin pari ensimmäistä sivua jo aamupalaksi. Lukukokemus hirvittää ja toisaalta en malta odottaa. Ristiriitaisin tuntein avaan Lundanien kirjan. Kuolemasta lukiessaan ei koskaan voi seisoa ulkopuolisena, rakkaan hautajaisissa itkee paitsi toisen myös omaa kuolemaansa. Kenties tämä kirja auttaisi tautiin, josta Jarkko Martikainen karun suoraan laulaa: "Vaikka mä elän kuin viimeistä päivää, kiellän sen olevan viimeinen. Kavahdan terveen järjen häivää, elämää vieroksun, ihminen."
Viimeiset sivut kääntelin iltamyöhäisessä bussissa matkalla keskustasta kotiin. Ulkona oli pimeää, pitkin kirjan matkaa se tuntui kulkeutuvan sisälleni. Nuoren ja elinvoimaisen ihmisen viivytystaistelua väistämätöntä vastaan oli paikoin riipaisevaa lukea. Ulkoisen karistessa pienet asiat muuttuvat suurimmaksi: mökkiviikonloppu on pala taivasta.
Hämmentävää sinänsä, Lundanien teos ei lipsahda vahingossakaan patetian puolelle. Arjen yksityiskohdat ja tunteiden suora näyttäminen tuovat tarinan lähelle. Kirjoittajat tuntuvat olevan useasti vereslihalla ristiriitaisten ajatustensa kanssa. Lukijakin arkailee toisinaan kääntää sivua: jaksanko vielä seuraavat lauseet? Miten kaikki nämä samat tunteet näkyvät minunkin sisälläni, yhtä raadollisina ja paljaina.
Tätä kirjoittaessani Reko Lundanin kuolemasta tulee kaksi viikkoa. Taivas on kuulas, seijes, linnut parveilevat kattojen harjoilla. Suljettuani Viikkoja, kuukausia -teoksen minunkin mieleni on tyyni ja kirkas. Vaikka aivan viime sivuilla valot sammuvat konkreettisesti, pimeys ei valtaa lukijaa. Jäljelle jää seestyminen, rauhoittuminen, väistämättömän hyväksyminen.
Helsingin Sanomien Antti Majander tiivisti kolmeen sanaan olennaisen: Lukekaa tämä kirja. Siihen ei ole juuri lisättävää.
Kirja jatkaa matkaansa pääkaupunkiseudulla, seuraavana lukijanaan dotdot.
Hämmentävää sinänsä, Lundanien teos ei lipsahda vahingossakaan patetian puolelle. Arjen yksityiskohdat ja tunteiden suora näyttäminen tuovat tarinan lähelle. Kirjoittajat tuntuvat olevan useasti vereslihalla ristiriitaisten ajatustensa kanssa. Lukijakin arkailee toisinaan kääntää sivua: jaksanko vielä seuraavat lauseet? Miten kaikki nämä samat tunteet näkyvät minunkin sisälläni, yhtä raadollisina ja paljaina.
Tätä kirjoittaessani Reko Lundanin kuolemasta tulee kaksi viikkoa. Taivas on kuulas, seijes, linnut parveilevat kattojen harjoilla. Suljettuani Viikkoja, kuukausia -teoksen minunkin mieleni on tyyni ja kirkas. Vaikka aivan viime sivuilla valot sammuvat konkreettisesti, pimeys ei valtaa lukijaa. Jäljelle jää seestyminen, rauhoittuminen, väistämättömän hyväksyminen.
Helsingin Sanomien Antti Majander tiivisti kolmeen sanaan olennaisen: Lukekaa tämä kirja. Siihen ei ole juuri lisättävää.
Kirja jatkaa matkaansa pääkaupunkiseudulla, seuraavana lukijanaan dotdot.
Suuret kiitokset Ahavalle. Hän joutui opastamaan minut kädestä pitäen kirjanvaihtokahvilaan. ruzenalle kiitos tuoreen kirjan jakamisesta meidän muiden kanssa.
Jos kirja olisi kirjoitettu vuosikymmeniä sitten, sitä olisi helpompi kommentoida kuin näin tuoreeltaan. Voisin sanoa: "Ilahduttava kirja". En ole ilahtunut siitä, että kirja piti kirjoittaa. Vaikka järki sanoo, että kirjasta käytetty positiivinen ilmaus ei kohdistu kuolemaan, adjektiivien käyttö on vaikeaa. Kirja ja elämä ovat niin kiinni toisissaan. Ilahduin kirjoittajien kyvystä kirjoittaa karusta väistämättömästä ilman sentimentaalisuutta ja ilman selittelyä. Sairaus ja kuolema ovat totta, ja siksi niistä pitää kirjoittaa todesti. Ehkä niistä voi kirjoittaa tällä tavalla vain silloin, kun ne ovat kirjoittajalle ajankohtaisia. Muistoista kirjoittaminen olisi jotain muuta.
Akin oireiden kuvaus tuntui erityisen todelta. Se toi mieleeni ystävän sairauden ja kuoleman. Oireet olivat niin samanlaiset. Kymmenen vuoden takaiset tapahtumat saivat minut vertaamaan Akin ja ystäväni sairauden vaiheita, vaikka niin ei pitäisi tehdä. En vain voinut olla ajattelematta sitä, että Aki sai pitää oman elämänsä pitempään ennen kuolemaa kuin ystäväni. Kolmekymppinen 14-vuotiaana itsenäistynyt mies joutui luopumaan itsenäisyydestään ja palaamaan äidin luo, koska sinkkumiehellä ei ollut ketään huolehtimassa hänestä. Siksi olin hyvällä mielellä siitäkin, että Aki sai tehdä työtä ja olla perheensä kanssa niin pitkään. Olin iloinen siitä, että hän ei joutunut olemaan yhtä yksin.
Akin oireiden kuvaus tuntui erityisen todelta. Se toi mieleeni ystävän sairauden ja kuoleman. Oireet olivat niin samanlaiset. Kymmenen vuoden takaiset tapahtumat saivat minut vertaamaan Akin ja ystäväni sairauden vaiheita, vaikka niin ei pitäisi tehdä. En vain voinut olla ajattelematta sitä, että Aki sai pitää oman elämänsä pitempään ennen kuolemaa kuin ystäväni. Kolmekymppinen 14-vuotiaana itsenäistynyt mies joutui luopumaan itsenäisyydestään ja palaamaan äidin luo, koska sinkkumiehellä ei ollut ketään huolehtimassa hänestä. Siksi olin hyvällä mielellä siitäkin, että Aki sai tehdä työtä ja olla perheensä kanssa niin pitkään. Olin iloinen siitä, että hän ei joutunut olemaan yhtä yksin.
Luin tämän dotdotilla olleen kirjan ikään kuin vapaamatkustajana, kun näin samassa kodissa asumme.
Hieno ja rohkea kirja, joka herätti ristiriitaisiakin ajatuksia.
Miksi kirjailija halusi tehdä tämän kirjan? Miksi hän teki pakonomaisesti töitä loppuun asti? Mitä hänen lapsensa ajattelivat?
Kirjan lopussa kirjailija perusteli ratkaisunsa ja samalla ammatinvalintansa. Eihän hänellä muutakaan vaihtoehtoa ollut.
Kaikki varmaan haluaisivat lähestyä kuolemaa ylpeinä ja arvokkaina. Lundanit näyttävät, että todellisuudessa sellaiseen on harvoin mahdollisuutta. Kuoleminen pelottaa ja pistää myös kuolevan läheiset huonoon kuntoon. Siitä huolimatta pitää muistaa hoitaa elämiseen liittyvät asiat.
Hieno ja rohkea kirja, joka herätti ristiriitaisiakin ajatuksia.
Miksi kirjailija halusi tehdä tämän kirjan? Miksi hän teki pakonomaisesti töitä loppuun asti? Mitä hänen lapsensa ajattelivat?
Kirjan lopussa kirjailija perusteli ratkaisunsa ja samalla ammatinvalintansa. Eihän hänellä muutakaan vaihtoehtoa ollut.
Kaikki varmaan haluaisivat lähestyä kuolemaa ylpeinä ja arvokkaina. Lundanit näyttävät, että todellisuudessa sellaiseen on harvoin mahdollisuutta. Kuoleminen pelottaa ja pistää myös kuolevan läheiset huonoon kuntoon. Siitä huolimatta pitää muistaa hoitaa elämiseen liittyvät asiat.
CandyDarling sai kirjan eilen.
Journal Entry 10 by CandyDarling from Helsinki, Uusimaa / Nyland Finland on Thursday, November 30, 2006
Sain kirjan eilen tapaamisessa, kiitos paljon dotdot!
Journal Entry 11 by CandyDarling from Helsinki, Uusimaa / Nyland Finland on Saturday, December 2, 2006
Luin kirjan tänään, ja se oli mukavan helppolukuinen vaikeasta aiheesta huolimatta. Olen todella iloinen että Lundánit kirjoittivat tämän kirjan, koska sanoisin että se on suuri palvelus Suomen kansalle. Voin kuvitella että kirjasta on apua ihmisille jotka kamppailevat samanlaisen tilanteen kanssa, ja se on silmiä avaava meille muillekin. Mietin kirjaa lukiessa kuinka vaikeaa se on iloita omasta terveydestään. Edes nyt en osaa olla siitä iloinen.
Pidin kirjassa siitä että se oli niin hyvin sidottu aikaan. Hassua, että ehkä vaikuttavin kohtaus minulle oli se kun Aki katsoi yksin telkkarista jalkapallon MM-kisoja kun muu perhe oli mökillä, koska muistan kuinka poikaystäväni katsoi kisoja kesällä. Tuo kohtaus sai kirjojen tapahtumat muuttumaan fiktiosta todeksi minulle, vaikka samalla kuitenkin tiedostan että kyse on fiktiosta, omaelämäkerrallisuudesta huolimatta.
Ymmärrän miksi Aki halusi tehdä töitä viimeiseen asti, niin minäkin varmasti tekisin jos vain saisin töistä nautintoa, tai edes ajatukset pois sairaudesta. Parasta kirjassa oli se että sekä Akiin että Minnaan oli helppo samaistua, ja molempien tunteita ymmärsi hyvin.
Vähän minua jäi mietityttämään mitä lääkäri vastasi Minnalle kun hän kysyi minkälainen loppu tulee olemaan. Sen olisin halunnut tietää, mutta ymmärrän kyllä miksi sitä ei ollut mukana kirjassa. Olen iloinen että kirja ehdittiin julkaista ennen Reko Lundánin kuolemaa.
Kiitos ringin järjestämisestä, ruzena! Kirja jatkaa matkaansa Perduelle Helsingin joulukuun miitissä tiistaina.
Pidin kirjassa siitä että se oli niin hyvin sidottu aikaan. Hassua, että ehkä vaikuttavin kohtaus minulle oli se kun Aki katsoi yksin telkkarista jalkapallon MM-kisoja kun muu perhe oli mökillä, koska muistan kuinka poikaystäväni katsoi kisoja kesällä. Tuo kohtaus sai kirjojen tapahtumat muuttumaan fiktiosta todeksi minulle, vaikka samalla kuitenkin tiedostan että kyse on fiktiosta, omaelämäkerrallisuudesta huolimatta.
Ymmärrän miksi Aki halusi tehdä töitä viimeiseen asti, niin minäkin varmasti tekisin jos vain saisin töistä nautintoa, tai edes ajatukset pois sairaudesta. Parasta kirjassa oli se että sekä Akiin että Minnaan oli helppo samaistua, ja molempien tunteita ymmärsi hyvin.
Vähän minua jäi mietityttämään mitä lääkäri vastasi Minnalle kun hän kysyi minkälainen loppu tulee olemaan. Sen olisin halunnut tietää, mutta ymmärrän kyllä miksi sitä ei ollut mukana kirjassa. Olen iloinen että kirja ehdittiin julkaista ennen Reko Lundánin kuolemaa.
Kiitos ringin järjestämisestä, ruzena! Kirja jatkaa matkaansa Perduelle Helsingin joulukuun miitissä tiistaina.
Sain kirjan tasan viikko sitten tapaamisessa. (Ilmoitus viivästyi Elisan internetpalvelujen aiheuttaman teknisen ongelman takia.)
Luin ja itkin pitkästä aikaa lukiessani.
Lukutuolille.
Luin ja itkin pitkästä aikaa lukiessani.
Lukutuolille.
Journal Entry 13 by 
lukutuoli
from Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Thursday, December 14, 2006
lukutuoli from Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Thursday, December 14, 2006
Rinkikirja saapui Tampereelle, ja pääsee luettavien pinoni ykköseksi. Tämä kirja on koskettanut tunteita jo ennen sen lukemistakin, kerron pian, mitä tapahtui lukemisen jälkeen. Kiitokset ruzenalle ringistä ja perduelle postituksesta!
Journal Entry 14 by lukutuoli from Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Friday, December 15, 2006
lukutuoli from Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Friday, December 15, 2006
Ihanan rehellinen ja rohkea kirja, yksi vaikuttavimmista kirjoista, joita olen tänä vuonna lukenut. Luulen, että haluan hankkia oman kappaleen pysyväiskirjastooni. Olen aikaisempien lukijoiden kanssa samaa mieltä siitä, ettei tässä menty pateettisuuden puolelle, mutta ilman kyyneliä en päässyt lukukokemuksessa loppuun. Tämä kirja oli suorastaan pakko lukea yhdeltä istumalta kokonaan.
Siirtyy Margihille.
Siirtyy Margihille.
Journal Entry 15 by Margih from Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Saturday, December 16, 2006
Sain kirjan tänään lukutuolilta, kun tapasimme kirjojen jouluvapautuksen merkeissä Hämeenpuistossa (kirjoista jäi vain yksi ilman uutta kotia, pakko mainita tässä samalla).
Journal Entry 16 by Margih from Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Thursday, December 28, 2006
Outoa, luin tämän kirjan kuin olisin lukenut täysin fiktiota. Yleensä sukellan kirjaan täysillä, samaistun, nauran, itkenkin.... Jos kyseessä on tosiasioihin pohjautuva tarina, kuten tämä on, tunteet ovat voimakkaastikin mukana. Miksi nyt olin lukiessa aivan kuin kirjan tarina ei olisi koskettanut lain?! Kun en lukenut, niin siinä välillä mietin, että onko omat ongelmani (sairaus jne) tehneet minusta tunteettomamman, kyynisemmän..
Kun eilen luin kirjan loppuun, minulle tuli hyvin rauhallinen olo. Ymmärsin, että olin lukiessani prosessoinut Minnan ja Akin asiaa omalla, minulle uudella tavalla. Kirja olikin loppujen lopuksi jopa ehkä terapeuttinenkin lukukokemus minulle. Lukiessa vain luin, imin sanoja, lauseita ja sivuja. Ja kun kirja loppui, niin kokonaisuus vasta oli se, minkä tajuntani otti kunnolla vastaan.
Tällainen kirja on aina lahja lukijoille, koska se antaa yhden ihmisen tarinan sairaudesta, johon voi sairastua kuka vain. Korutonta kerrontaa, mitä perhe joutuu kohtaamaan, kun oireet alkavat paheta. Ja monestihan on niin, että läheisten sympatiat ja auttamishalut kohdistuvat potilaaseen itseensä, vaikka perheenjäsenet ovat myös apua vailla ja nimenomaan sitä konkreettista apua.
Ruzenalle suuri kiitos tästä ringistä, ja hyvää uutta vuotta joka koittaa ihan piakkoin! Laitan kirjaa piakkoin eteenpäin seuraavalle lukijalle.
Kun eilen luin kirjan loppuun, minulle tuli hyvin rauhallinen olo. Ymmärsin, että olin lukiessani prosessoinut Minnan ja Akin asiaa omalla, minulle uudella tavalla. Kirja olikin loppujen lopuksi jopa ehkä terapeuttinenkin lukukokemus minulle. Lukiessa vain luin, imin sanoja, lauseita ja sivuja. Ja kun kirja loppui, niin kokonaisuus vasta oli se, minkä tajuntani otti kunnolla vastaan.
Tällainen kirja on aina lahja lukijoille, koska se antaa yhden ihmisen tarinan sairaudesta, johon voi sairastua kuka vain. Korutonta kerrontaa, mitä perhe joutuu kohtaamaan, kun oireet alkavat paheta. Ja monestihan on niin, että läheisten sympatiat ja auttamishalut kohdistuvat potilaaseen itseensä, vaikka perheenjäsenet ovat myös apua vailla ja nimenomaan sitä konkreettista apua.
Ruzenalle suuri kiitos tästä ringistä, ja hyvää uutta vuotta joka koittaa ihan piakkoin! Laitan kirjaa piakkoin eteenpäin seuraavalle lukijalle.
Kiitoksia, perille tuli.
Menee lukupinon päälle, joten ei kauaa vanhene täällä.
Menee lukupinon päälle, joten ei kauaa vanhene täällä.
Luin minäkin kirjan yhdeltä istumalta (tai makaamiselta) alusta loppuun.
Mieheni yritti jotain selittää, kun luin ja minä huidoin kuin kärpästä, että nyt hiljaa, tämä on tärkeää.
Eniten koko tarinassa surettaa se, että se on niin totta. Että kirjailija, josta pidän, on kuollut. Itsekkäästi ajattelen, että en saa enää uusia kirjoja häneltä.
Toisaalta, kuten kirjassakin tuli ilmi, julkisuudessa tätä asiaa ei ole paljon revitelty (silleen ikävällä tavalla) joten mieli oli "puhdas" kun kirjaa alkoi lukemaan. Se oli hyvä.
Kirjan alkupuoliskon aikana sain pääni kipeäksi, kun luin kirjaa. Se on tyypillistä minulle. Sairastin siis itsekin koko kirjan ajan. Onneksi minulla lääkkeet auttoivat.
Äitini on sairastanut syöpää viimeiset 15 vuotta enemmän ja vähemmän ja muistot sairauden alusta ovat lapsen muistoja. Oli ihanaa huomata, että kirjan perheessä lapset saivat olla lapsia, vaikkakaan heillekään ei kerrottu isän sairauden vakavuudesta. Mutta kohtaus, jossa Minna käski nauttimaan isomman tytön mökkilomasta kaverin kanssa oli ihana. Että älä huolehdi isästä. Vaikka tyttö tulikin sieltä sitten pois aikaisemmin.
Olin itse suunnilleen saman ikäinen, kun äiti sairasti. Muistan vain ne vaihtuvat naiset meidän kotona isän apuna ja sen, että kaupassa aina kysyttiin äidistä. Kun äidin syöpä uusi ja uusi sitten myöhemmin, muistot ovat vieläkin hirveämpiä. Lukioaikana pakotin itseni olemaan vahva ja sairastuin siihen. Kun vuosia myöhemmin epiikriisiini kirjoitettiin, että äidin sairaus vaikuttanut henkiseen kasvuuni, en halunnut myöntää. Nyt vasta myönnän, arastellen. Yritän olla edelleen se vahva.
Kirja oli minulle siis enemmän kuin kirja.
Toivottavasti äitini lukee sen myös joskus. Hän muuten voi hyvin jälleen, siis äitini, ja hiuksetkin on kasvaneet takaisin.
Mieheni yritti jotain selittää, kun luin ja minä huidoin kuin kärpästä, että nyt hiljaa, tämä on tärkeää.
Eniten koko tarinassa surettaa se, että se on niin totta. Että kirjailija, josta pidän, on kuollut. Itsekkäästi ajattelen, että en saa enää uusia kirjoja häneltä.
Toisaalta, kuten kirjassakin tuli ilmi, julkisuudessa tätä asiaa ei ole paljon revitelty (silleen ikävällä tavalla) joten mieli oli "puhdas" kun kirjaa alkoi lukemaan. Se oli hyvä.
Kirjan alkupuoliskon aikana sain pääni kipeäksi, kun luin kirjaa. Se on tyypillistä minulle. Sairastin siis itsekin koko kirjan ajan. Onneksi minulla lääkkeet auttoivat.
Äitini on sairastanut syöpää viimeiset 15 vuotta enemmän ja vähemmän ja muistot sairauden alusta ovat lapsen muistoja. Oli ihanaa huomata, että kirjan perheessä lapset saivat olla lapsia, vaikkakaan heillekään ei kerrottu isän sairauden vakavuudesta. Mutta kohtaus, jossa Minna käski nauttimaan isomman tytön mökkilomasta kaverin kanssa oli ihana. Että älä huolehdi isästä. Vaikka tyttö tulikin sieltä sitten pois aikaisemmin.
Olin itse suunnilleen saman ikäinen, kun äiti sairasti. Muistan vain ne vaihtuvat naiset meidän kotona isän apuna ja sen, että kaupassa aina kysyttiin äidistä. Kun äidin syöpä uusi ja uusi sitten myöhemmin, muistot ovat vieläkin hirveämpiä. Lukioaikana pakotin itseni olemaan vahva ja sairastuin siihen. Kun vuosia myöhemmin epiikriisiini kirjoitettiin, että äidin sairaus vaikuttanut henkiseen kasvuuni, en halunnut myöntää. Nyt vasta myönnän, arastellen. Yritän olla edelleen se vahva.
Kirja oli minulle siis enemmän kuin kirja.
Toivottavasti äitini lukee sen myös joskus. Hän muuten voi hyvin jälleen, siis äitini, ja hiuksetkin on kasvaneet takaisin.
Journal Entry 19 by 
kihaan
from Laihia, Pohjanmaa / Österbotten Finland on Wednesday, January 10, 2007
kihaan from Laihia, Pohjanmaa / Österbotten Finland on Wednesday, January 10, 2007
Kiitos arjamaaria, kirja löysi turvallisesti perille, vaikka vanhaan osoitteeseen oli ensin mennytkin. Sen verran mielenkiintoista kommenttia ovat edelliset lukijat antaneet, että varmaan kohta otan kirjan käsittelyyn.
Journal Entry 20 by kihaan from Laihia, Pohjanmaa / Österbotten Finland on Saturday, January 13, 2007
kihaan from Laihia, Pohjanmaa / Österbotten Finland on Saturday, January 13, 2007
Ihmettelen omaa reaktiotani tähän kirjaan. Yleensä minulla ei ole minkäänlaisia vaikeuksia heittäytyä täysillä mukaan tarinaan, itken ja nauran kun siltä tuntuu. Vaan tämä kirja ei mennyt ytimiin. Vaikka tiesin, että se on omaelämänkerrallinen, ihan oikeasti jonkun elämään, suruineen ja iloineen. Luin kirjan melko tyynesti, aivan kuin se olisi ollut ihan tavallista fiktiota. Kyynel irtosi vasta kun kirjan loputtua mietin, kuinka epäreilua/väärin/raskasta on kun noin nuori ihminen, kaiken lisäksi taiteilija, jolla varmasti olisi ollut vielä paljon annettavaa, otetaan pois aivan liian aikaisin. Omituista.
Kirja oli hyvää luettavaa, antoi uuden näkökulman vaikeaan aiheeseen. Suosittelen kaikille, jotka kamppailevat vaikean sairauden kanssa, omansa tai läheisen. Varmasti tämä tarina antaa voimia! Ja ajattelemisen aihetta se antaa kaikille muillekin.
Seuraavaksi kirja ottaa suunnan Jyväskylään... (postitettu Tintille 15.1.07)
Kirja oli hyvää luettavaa, antoi uuden näkökulman vaikeaan aiheeseen. Suosittelen kaikille, jotka kamppailevat vaikean sairauden kanssa, omansa tai läheisen. Varmasti tämä tarina antaa voimia! Ja ajattelemisen aihetta se antaa kaikille muillekin.
Seuraavaksi kirja ottaa suunnan Jyväskylään... (postitettu Tintille 15.1.07)
Kirja tuli perille. Rinkisumaa pukkaa ja tbr-pino huojuu, mutta tämä menee kyllä lukulistan kärkeen.
Journal Entry 22 by Tintti from Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Wednesday, January 17, 2007
Kirja tuli luettua nopeasti, kun ei sitä oikein voinut keskenkään jättää. Lopusta jäi seesteinen ja rauhallinen olo, surusta huolimatta.
Olen ruzenan kanssa samaa mieltä siitä, että Akina ja Minnana kirjoittaminen on hyvä ratkaisu. Lukeminen ei tunnu toisten yksityiselämän tirkistelyltä. Yleensä minua vaivaa omaelämäkerrallisissa romaaneissa halu tietää kuinka suuri osa tarinasta on faktaa, mutta tätä lukiessa en halunnut miettiä sitä yhtään. Aihe on sen verran rankka, että etäisyys tuntuu helpottavalta.
Kirja jatkaa matkaansa Jaatiinalle.
Olen ruzenan kanssa samaa mieltä siitä, että Akina ja Minnana kirjoittaminen on hyvä ratkaisu. Lukeminen ei tunnu toisten yksityiselämän tirkistelyltä. Yleensä minua vaivaa omaelämäkerrallisissa romaaneissa halu tietää kuinka suuri osa tarinasta on faktaa, mutta tätä lukiessa en halunnut miettiä sitä yhtään. Aihe on sen verran rankka, että etäisyys tuntuu helpottavalta.
Kirja jatkaa matkaansa Jaatiinalle.
Kirja tuli postilaatikkooni eilen. Kiitos Tintti!
Ihmettelen kovasti, kuinka tämän kirjan saapuminen osuu juuri siihen hetkeen, kun olen viikon aikana saanut kuulla kahden sukulaisen sairastumisesta (toinen varmistunut syöväksi, toinen vielä tutkittavana). Yritän jaksaa lukea pian.
CAUGHT IN LEIVONMÄKI
Ihmettelen kovasti, kuinka tämän kirjan saapuminen osuu juuri siihen hetkeen, kun olen viikon aikana saanut kuulla kahden sukulaisen sairastumisesta (toinen varmistunut syöväksi, toinen vielä tutkittavana). Yritän jaksaa lukea pian.
CAUGHT IN LEIVONMÄKI
Journal Entry 24 by Jaatiina from Kotka, Kymenlaakso / Kymmenedalen Finland on Tuesday, January 30, 2007
Olen iloinen, että luin tämän kirjan. Kaikkien pitäisi todellakin lukea tämä.
Kirja jatkaa Ouluun tänään.
P.S. Tuo nimetön edellä olen minä, Jaatiina...
Kirja jatkaa Ouluun tänään.
P.S. Tuo nimetön edellä olen minä, Jaatiina...
Kirja saapui viime viikolla. Tätä ennen on muutama rinkikirja.
Psykiatrian kurssilla vuorovaikutusluennolla luennoitsija kehotti meitä kaikkia lukemaan tämän kirjan. Hän luki myös muutamia otteita luennolla, sanoin, että kun kerrotte potilaalle huonoja uutisia, älkää toimiko ainakaan tällä tavalla. Tämän vuoksi tulin siis liittyneeksi rinkiin.
Kirja oli erittäin koskettava ja rankka. Kirjaa lukiessani katsoin kauhulla sivujen hupenemista ja toivoin kirjan voivan jatkua loputtomiin. Niinhän ei kuitenkaan käynyt. Lukiessa sai useammassakin kohtaa räpytellä silmiä kuiviksi.
Kiitokset ruzenalle ringin järjestämisestä!
Kirja oli erittäin koskettava ja rankka. Kirjaa lukiessani katsoin kauhulla sivujen hupenemista ja toivoin kirjan voivan jatkua loputtomiin. Niinhän ei kuitenkaan käynyt. Lukiessa sai useammassakin kohtaa räpytellä silmiä kuiviksi.
Kiitokset ruzenalle ringin järjestämisestä!
Journal Entry 27 by Mergylien from Pyhäjärvi, Pohjois-Pohjanmaa / Norra Österbotten Finland on Tuesday, February 20, 2007
Kirja tupsahti minulle miitissä Louhen repusta. Aloitin lukemisen heti, koska sain juuri luettua edellisen rinkikirjan.
13.7.2007
Huomasin, etten ollut kommentoinut kirjaa mitenkään! Joten ajattelin nyt korjata virheen. Viikkoja, kuukausia oli hyvin todentuntuisesti kirjoitettu. Erityisesti pidin siitä, että omaa puolisoa ja itseään oli kuvattu sekä hyvässä että pahassa. Kirja ei siis onneksi ollut liian siirappinen.
13.7.2007
Huomasin, etten ollut kommentoinut kirjaa mitenkään! Joten ajattelin nyt korjata virheen. Viikkoja, kuukausia oli hyvin todentuntuisesti kirjoitettu. Erityisesti pidin siitä, että omaa puolisoa ja itseään oli kuvattu sekä hyvässä että pahassa. Kirja ei siis onneksi ollut liian siirappinen.
Kirja saapui minulle postissa. Kiitos ruzena, että kierrätät tätä kirjaasi!
Kiitos, että sain lukea tämän koskettavan kirjan. Kurkkua kuristi, mutta lukemista oli jatkettava. Todellakin tärkeä kirja. Vaikuttavin lukukokemus pitkään aikaan. Rankasta aiheesta huolimatta kirjan luettuani jäi levollinen mieli.
25.4.07 Kirja on varattu hetku77:lle, kunhan tapaan hänet (toukokuun alkupuolella). Pahoitteluni, että unohdin ottaa kirjan mukaani viime viikon miittiin (19.4.)!
Kiitos, että sain lukea tämän koskettavan kirjan. Kurkkua kuristi, mutta lukemista oli jatkettava. Todellakin tärkeä kirja. Vaikuttavin lukukokemus pitkään aikaan. Rankasta aiheesta huolimatta kirjan luettuani jäi levollinen mieli.
25.4.07 Kirja on varattu hetku77:lle, kunhan tapaan hänet (toukokuun alkupuolella). Pahoitteluni, että unohdin ottaa kirjan mukaani viime viikon miittiin (19.4.)!
Otan kirjan mukaan tämäniltaiseen tapaamiseen ja annan hetku77:lle. Vielä kerran on paikallaan pahoitella, etten saanut kirjaa aikaisemmin matkaan unohduksen vuoksi.
11.5. Poikkesin eilen pikaisesti Tampereen miitissä noutamassa kirjan chrisimiltä.
26.7. Tämä kirja oli hyvin vaikuttava. Kun tiesi, että se on omaelämäkerrallinen, tuntui että teksti puhutteli vielä enemmän. Kerronta oli hyvin todellista, jopa raadollista ajoittain, ja perheen arjen kautta tuli hyvin lähelle.
Olen menettänyt läheisiä sekä pitkän että äkillisen sairauden takia, en tosin ketään yhtä nuorena kuin Reko Lundán. Äkillinen sairaus on yleensä armollisempi sille, joka lähtee, mutta menetyksestä toipuminen vaikeampaa läheisille. Pitkän ja vaikean sairauden seuraaminen sivullisena on vaikeaa, mutta ehkä lähtijä ehtii käsitellä keskeneräiset asiat paremmin. Koska kukaan ei tiedä päiviensä määrää, olisi hyvä huolehtia niistä oikeasti tärkeistä asioista ajallaan. Miten helposti se unohtuukaan, kun töissä on kiirettä ja roskatkin pitäisi viedä, imuroinnista puhumattakaan.
Palasin eilen kuukauden mittaiselta kesälomalta ja kirja lähtee postissa Niksulle huomenna.
26.7. Tämä kirja oli hyvin vaikuttava. Kun tiesi, että se on omaelämäkerrallinen, tuntui että teksti puhutteli vielä enemmän. Kerronta oli hyvin todellista, jopa raadollista ajoittain, ja perheen arjen kautta tuli hyvin lähelle.
Olen menettänyt läheisiä sekä pitkän että äkillisen sairauden takia, en tosin ketään yhtä nuorena kuin Reko Lundán. Äkillinen sairaus on yleensä armollisempi sille, joka lähtee, mutta menetyksestä toipuminen vaikeampaa läheisille. Pitkän ja vaikean sairauden seuraaminen sivullisena on vaikeaa, mutta ehkä lähtijä ehtii käsitellä keskeneräiset asiat paremmin. Koska kukaan ei tiedä päiviensä määrää, olisi hyvä huolehtia niistä oikeasti tärkeistä asioista ajallaan. Miten helposti se unohtuukaan, kun töissä on kiirettä ja roskatkin pitäisi viedä, imuroinnista puhumattakaan.
Palasin eilen kuukauden mittaiselta kesälomalta ja kirja lähtee postissa Niksulle huomenna.
Kirja on minulla. Kiitos hetku77!
Kun kirja tupsahti viime viikolla postiluukusta, huokaisin syvään. Tiesin mitä lukeminen toisi tullessaan ja mietin olenko siihen valmis. Olemaan surullinen ja itkemään lohduttomasti. Jo muiden bookcrossareiden journal entryt saivat ihon kananlihalle.
Muutaman päivän päästä huokaisin toisen kerran syvään ja aloin lukea. Jossain vaiheessa ihmettelin Alejandallekin sähköposteissa ääneen, että miksei tunnu missään. Olinko niin valmistautunut lukukokemukseen vai margihin kanssa samoilla linjoilla, kun joutuu itsekin kärsimään niin oma sydän on tavallaan kovetettu? No, tulihan se itku viimein ja tavallaan olin helpottunut, tätähän minä halusin.
Kirja jättää sanattomaksi. Kiitos ruzenalle kirjan jakamisesta. Olen laittanut Susanna1970:lle PM:ää osoitteen saamiseksi ja odottelen vastausta.
Muutaman päivän päästä huokaisin toisen kerran syvään ja aloin lukea. Jossain vaiheessa ihmettelin Alejandallekin sähköposteissa ääneen, että miksei tunnu missään. Olinko niin valmistautunut lukukokemukseen vai margihin kanssa samoilla linjoilla, kun joutuu itsekin kärsimään niin oma sydän on tavallaan kovetettu? No, tulihan se itku viimein ja tavallaan olin helpottunut, tätähän minä halusin.
Kirja jättää sanattomaksi. Kiitos ruzenalle kirjan jakamisesta. Olen laittanut Susanna1970:lle PM:ää osoitteen saamiseksi ja odottelen vastausta.
Susannasta ei ole kuulunut yhteydenotoista huolimatta. Ruzenan kanssa konsultoituani lähetän tämän takaisin Hämeenlinnaan huomenna.Edit: Postissa 16.8
Keep Them Moving #67.
Kirja on palannut minulle. Kiitokset kaikille lukukokemuksen jakaneille.
Journal Entry 35 by 
ruzena
at -- jossain päin Hämeenlinnaa in Hämeenlinna, Kanta-Häme / Egentliga Tavastland Finland on Wednesday, August 29, 2007
ruzena at -- jossain päin Hämeenlinnaa in Hämeenlinna, Kanta-Häme / Egentliga Tavastland Finland on Wednesday, August 29, 2007
Released 16 yrs ago (8/29/2007 UTC) at -- jossain päin Hämeenlinnaa in Hämeenlinna, Kanta-Häme / Egentliga Tavastland Finland
WILD RELEASE NOTES:
RELEASE NOTES:
Journal Entry 36 by Kaisakoo from Hämeenlinna, Kanta-Häme / Egentliga Tavastland Finland on Monday, September 3, 2007
Keräsin pitkään rohkeutta tarttua tähän teokseen Viikkoja, kuukausia, sillä siinä kerrtotaan samanikäisestä perheestä kuin omani. Päätin, etten lue - en halua seurata taistelua paholaista vastaan. Minut crossattiin yhteen kirjan kanssa ja ahmin sen. Nyt ehkä siksi, että ystäväperheessä on vastaava elämäntilanne kuin Lundanien kirjassa. Se toimi hyvin suodattimena, tiedonkin antajana.
Vien kirjan kiertoon kotikaupunkini ulkopuolelle keskiviikkona.
Vien kirjan kiertoon kotikaupunkini ulkopuolelle keskiviikkona.
Journal Entry 37 by PaiviH from Lahti, Päijät-Häme / Päijänne-Tavastland Finland on Friday, October 5, 2007
I caught the book in a course of Finnish teachers. I plan to leave it here for a fellow teacher to catch.
Journal Entry 38 by PaiviH at OpeKo in Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Friday, October 5, 2007
Released 16 yrs ago (10/5/2007 UTC) at OpeKo in Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland
WILD RELEASE NOTES:
RELEASE NOTES:
