Ruotsalainen alkuteos: Det finns en särskild plats i helvetet för kvinnor som inte hjälper varandra.

Ostin tämän, sillä olen kuullut kirjasta paljon ja aihe kiinnostaa. Päätän luettuani, jääkö kirja pysyväiskokoelmiini.

Luin sitten saman tien ja olihan tämä hyvä kirja. Marklund ja Snickare antavat tulla täysilaidalta kertoessaan, mikä mättää tasa-arvon kohdalla niin tasa-arvoisena pidetyssä Ruotsissa antaen esimerkkeinä kasapäin tilastotietoa, tutkimuksia ja tositarinoita omasta elämästä. Kaikki kerrottu pätee kovasti myös täällä Suomessa. Tyttöjä ja poikia kasvatetaan jo pienestä pitäen sukupuoliinsa ja sama meininki jatkuu työelämässä. Kirjassa on myös käytännön "miinanraivausohjeita". Hyvä juttu, sillä usein tämäntapaisista kirjoista unohdetaan kokonaan konkreettiset "mitä voin asialle tehdä" -esimerkit. Tässä kirjassa kaikki esimerkit sopivat tosin parhaiten toimistotyötä tekevälle, mahdollisesti perheelliselle naiselle. Johtunee kirjoittajien omista kokemuksista ja siitä, että kirja on mahdollisesti haluttu pitää napakan lyhyenä.
Kyllä tätä silti voi suositella joka naiselle ja miehellekin.

En villivapauta tätä, mutta voin antaa tämän jollekulle kiinnostuneelle.

Lähetin kirjan Lottulille, joka oli kiinnostunut siitä.

Iloinen yllätys odotti väsynyttä kotiin saapujaa, suuret kiitokset!

Kirja jää ensin omaan hyllyyni, jos on muitakin kiinnostuneita lukijoita kirja varmaankin lähtee kiertoon PK-seudulla.

Tämä kirja osui ja upposi. Itse olen kasvanut "suurperheessä" kahden veljen ja yhden siskon kanssa, joyen kokemusta perinteisistä rooleista riittää. Ja siitä miten vaikeaa niistä on kasvaa tietoisesti ulos. Saati pyrkiä kasvattamaan toisin kuin ympäristö (eli koulu, päiväkoti yms.)

Kirjassa hyvin korostui jo pitkään tiedostamani seikka, että monet kasvattajat eivät edes huomaa koulivansa pieniä tyttöjä ja poikia stereotyyppisiin rooleihinsa. Kirja keskittyi tyttöihin ja toi myös esille positiivisia puolia, ei ollut etsitty pelkkää virhe virhe virhe listaa.

Kirja menee seuraavaksi luettavaksi CandyDarlingille ja kiertää jonkin aikaa PK-seutua, tosin haluan kirjan takaisin.

EDIT 18.5. Kirja siirtyi eilen SingStar-illassa CandyDarlingille luettavaksi, sovittu laitettavaksi ringiksi/säteeksi ympäri Suomea, päättyen minun pysyväiskokoelmaani.

Sain kirjan eilen, kiitos paljon Lottuli! Luen kirjan kunhan saan kevään viimeiset opiskelut pois alta, ja järjestän sitten siitä ringin.

Luin tämän kirjan ensimmäisen kerran vuonna 2006 ruotsiksi, ja se osui ja upposi. Nyt luin sen uudestaan suomeksi, ja pidin siitä edelleen erittäin paljon. Kirja keskittyy kuvailemaan sukupuolierojen tuottamista kasvatuksen kautta, sekä siihen miten nämä stereotyyppiset käsitykset vaikuttavat meihin koulussa ja työelämässä. Kirja on lyhyt ja selkeä, sekä erittäin vakuuttava.

Kasvoin itsekin siinä luulossa että tasa-arvo on saavutettu, jonka seurauksena en ole edes tajunnut mitä on tapahtunut kun olen joutunut sukupuolisyrjinnän kohteeksi. Kuten kirjassa sanotaan (s. 92), kaikki tuntevat tasa-arvon, ja puhuvat korrektisti, jolloin syrjintä jää usein piiloon. Minulla on tästä anekdootti omasta elämästäni: halusin pitkään edetä urallani uusiin tehtäviin, joten yritin päästä vaihtamaan osastoa firman sisällä. Osaston, jonne halusin vaihtaa, pomo oli todella sympaattinen ja innoissaan kiinnostuksestani, mutta asia ei missään vaiheessa edennyt. Odottelin puolitoista vuotta, ajattellen että ehkä mies on vain liian kiireinen ottaakseen asiani hoidettavakseen. Viime kesänä hänen tilalleen tuli toinen mies johtamaan kyseistä osastoa. Ensitöikseen tämä mies tuli kysymään minulta, haluaisinko vaihtaa heidän osastolleen, koska oli kuullut huhuja että olin kiinnostunut ohjelmistokehityksestä. Pääsin vihdoinkin etenemään.

Kirjan toisessa osassa käsitellyistä aiheista on olemassa suomalainenkin kirja: Noita naisia - vallattomia ja vallanpitäjiä. Siinä käsitellään vielä laajemmin minkälaisia rooleja naisille on varattu yrityksessä, ja miten valtarakenteet pitävät edelleen naisia ulkopuolella.

Kirjan kolmannen osan "miinanraivaajat" ovat erittäin hyödyllistä luettavaa. Itse olen kärsinyt erityisesti siitä, että naisena minun täytyy olla todella hyvä työssäni, etten vain anna kenellekään syytä ajatella että tekninen ala ei ole naisia varten. Toisaalta tiedän, että jos joku todella haluaa ajatella niin, hän näkee minut poikkeuksena joka vahvistaa säännön.

Pidän siitä, että vaikka kirja keskittyy naisten ongelmiin, se tuo myös esille miten samat asiat aiheuttavat ongelmia myös miehille. Toivon mukaan tämän kirjan saama julkisuus olisi askel parempaan suuntaan. Lainasin syksyllä kirjaa myös työkaverilleni, joka sanoi saaneensa paljon oivalluksia sen luettuaan. Toivon mukaan osaan tulevaisuudessa pitää paremmin omia puoliani, ja auttaa myös muita naisia eteenpäin.

Lisäys: Feministing-blogissa oli kommentoitu kirjoitusta, jossa Michigan Techin opiskelija väittää, että feminismi on mennyt liian pitkälle, koska naiset tuntevat painetta opiskella, sen sijaan että he keskittyisivät hoivaamiseen, joka on heille paljon luonnollisempaa. Että näin tammikuussa 2008.

Women and the Labyrinth of Leadership by Alice H. Eagly and Linda L. Carli (Harvard Business Review)

Teen tästä Suomea kiertävän kirjaringin. Toivoisin että kirja palautuu lottulille kierrettyään läpi kaikki osallistujat.

Lähetä minulle yksityisviesti jos haluat mukaan!

1. ruzena (Hämeenlinna)
2. Tintti (Jyväskylä)
3. Ipsu (Helsinki)
4. Louhi (Oulu)
5. JonAsp (Kaarina)
6. Aspen72 (Turku)
7. VariC (Helsinki)
8. dotdot (Helsinki)
9. Melodramma (Espoo)
10. Becky77 (Pori)
n. takaisin lottulille

Ringin säännöt:
1. Tee merkintä kun saat kirjan, jotta kaikki tietävät missä kirja on liikkeellä
2. Älä pidä kirjaa monta kuukautta, muutkin haluavat lukea sen
3. Kysy ringissä seuraavana olevan osoitetta kun lähestyt kirjan loppua, lähetä kirja eteenpäin kun olet lukenut sen
4. Viimeinen lukija palauttaa kirjan lottulille

Kirja tuli, kiitos!

Kiinnostava ja nopea kirja, joka kovasti poleemisena haastoi paikoin myös toisinajatteluun. Esimerkiksi jokaista lapsiin kohdistuvaa kommenttia tai suhtautumista ei varmaan voi lukea "kasvattamiseksi tiettyyn sukupuolirooliin". Niin tieteellisesti ja johdonmukaisesti emme sentään (onneksi?) käyttäydy. Eikä kaikki suhtautuminen johdu sukupuolesta. Suhtaudumme myönteisesti ruskeasilmäisiin, koska alitajuisesti pidämme heitä empaattisina; ja ihmistä, jolla on pehmoinen punainen pusero, pidämme lämpimänä ja äidillisenä naisena / pehmomiehenä. Jos tutkittaisiin, miten tarhantädit puhuttelevat pisamanaamaisia lapsia ja miten muita, saattaisi paljastua hämmästyttäviä eroja.
Kaikista asenteista ei ole suurta haittaa. Mutta toki tämä kirja auttaa tiedostamaan myös niitä joista on. Sitä vartenhan tämä on kirjoitettu, ja luettu.

Sukupuolisesta tölvinnästä on silti parhaiten jäänyt mieleeni se tuntematon herra, jolle käytökseni, kampaukseni ja vaatetukseni antoi aiheen äsähtää: "Kuulkaas nyt, nuorimies!"

-ruzena

Kirja tuli tänään. Nopealukuinen se ainakin on, luin jo ihan huomaamattani puolet siitä. Saatan lukea loputkin tänään, jos en juutu nettiin kovin pitkäksi aikaa.

Hyvä kirja, pienessä sivumäärässä paljon asiaa. Pidin esitystavan selkeydestä ja konkreettisista esimerkeistä. Erityisesti kirjan viimeinen osa miinanraivausohjeineen oli kiinnostava ja varmasti hyödyllinen urallaan eteenpäin pyrkiville naisille.

Hyvä että kirjassa tuotiin esille myös tasa-arvottomuuden miehille aiheuttamia ongelmia. Kirjan näkökulma oli minusta tasa-arvoisempi kuin esimerkiksi vähän aikaa sitten lukemassani Nyt riitti! Tasa-arvoa arkeen -kirjassa, joka onnistui enemmänkin ärsyttämään kuin kannustamaan.

Postitan kirjan Ipsulle lähipäivinä.

Kiitos! Kirja saapui torstaina, mutta vasta nyt pääsin koneelle. Itse asiassa puolet kirjasta on jo luettuna, joten se varmaankin pääsee jatkamaan matkaansa aika pikaisesti.

Ensikommentit puolikkaasta kirjasta: paljon tuttua juttua, hyviä pointteja, mutta se suurin ihmetyksen aihe on(ainakin toistaiseksi), että en ole tullut raivopäiseksi vaan olen pysytynyt suhtautumaan noihin epäoikeudenmukaisuuksiin aikalailla maltilla.

***
Edit 3.2.2008
Kirja on vallan mainio ja nopealukuinen. Nuorempana raivostutti aikalailla kaksoisrangaistus-tilanteet. Niitä on aina vaikea hanskata, mutta tykkäsin kirjan antamista vinkeistä. Se on sitten kyllä eri asia, miten niitä käytännössä pystyy toteuttamaan...

Tämä kirja olisi hyvä olla omassa hyllyssä, että sitä voisi säännöllisen epäsäännöllisesti lukea, kun ikävä tilanne iskee. Kirjan pitäisi ihan ehdottomasti myös olla 'pakollista lukemista' ihan jokaiselle!

***
Koitan saada kirjan postiin ja seuraavalle ensi viikon aikana.

Kirja tuli tänään postissa. Aloitan mitä pikimmin.

EDIT 11.2.
Luin kirjan loppuun eilen. Olin tosi tyytyväinen tähän kirjaan, se avasi silmiä vielä reilusti lisää. Miinanraivausjutut olivat myös tosi hyviä ja varmaankin ihan käyttökelpoisia tulevaa työelämää ajatellen. Ongelmallista noissa miinanraivauksissa minulle oli erityisesti se, että pitäisi ottaa tilaa ja olla esillä. Minulle se on vaikeaa (paitsi opettajana), koska olen perustemperamentiltani ujo ja mieluummin taustalla oleva. Tätä ristiriitaa pitää miettiä ja yrittää treenata itseään, koska se varmaan tekisi minulle hyvää.
Mietin myös sitä, mitä haluan olla elämässä. Minä haluan olla kissa, mutta se ei onnistu. Oikeastaan en havittele kovaa uraa, mutta työn kuitenkin pitäisi olla sellainen, että sillä jotenkin eläisi ja saisi toteutettua ne varsinaiset haluamisensa. Valitettavasti en jaksa uskoa (no niin, heti tuli tämmönen), että sellaista työtä saisin valmistuttuani. Tämän takia sitä en sitten saa. Minulla ei oikeastaan olekaan muita kuin tällaisia uskomuksia, eli tässä minulle toinen treenikohde.
Haluan elämässä perinteisesti naisellisina pidettyjä tai sukupuolineutraaleja asioita, koska olen tällainen miesvihaaja ja en halua ajatellakaan "miehisinä" pidettyjä asioita itselleni. Tämä taas johtuu kokemuksistani koululaisesta asti vastakkaisesta sukupuolesta. Haluaisin elämässä lukea kirjoja, oppia neulomaan ja ompelemaan ja pitää kaikenlaisia eläimiä (<-sukupuolineutraalia?).
Minulta ei odotettu lapsena kovaa kehitystä. Veljeni on joutunut kehittymään paljon nopeammin. Voisin kuvailla silti 1980- ja 1990-luvun elämääni kaksoisrangaistuksessa elämiseksi. Ehkä se selittää jotain siitä, miksi olen niin sekaisin. Minun olisi pitänyt kerätä rusinat pullasta sekä miehisiltä että naisellisilta alueilta, eli minun olisi pitänyt olla tytön "luonteinen" ja älyllisesti aktiivinen, tutkiva jne pojan "luonteinen". Esim. en olisi saanut rikkoa vahingossa silmälaseja, koska olen tämän merkkinen kuin olen. En olisi saanut valita "naisellisia" valinnaisaineita, vaan minun olisi pitänyt ottaa akateemiset "miehiset" valinnaisaineet. Naisrehtorikin kävi minua tästä moittimassa, vaikka ensin oli ollut myötämielinen! En perääntynyt, muuten en olisi oppinut sitäkään vähää ruoanlaittoa. Nyt taidot ovat olleet tarpeeseen! 1990-luvulla sanottiin, etten saa olla ukkojen kanssa missään tekemisissä ja tästä minulla on ollut sitten huono omatunto, kun olen avoliitossa. Olin kyllä sitten nuorena aika bisse.
Onnistun aina sössimään journal entryt tällaisiksi henkilökohtaisiksi, mutta kokemukseni kuvaavat mielestäni hyvin erilaisia odotuksia ja roolipaineita, joista tässä kirjassakin kerrottiin. Varmaan teillä muillakin on ollut tällaisia kokemuksia (toivottavasti ei).

Kiitos Louhi, kirja löytyi tänään postilaatikosta ja toi iloa jo ennestäänkin aurinkoiseen päivään. Pistän sen lukupinon päällimmäiseksi.

Olen pahoillani, että olette joutunut odottelemaan kirjaa liian pitkään. Se oli pudonnut kirjahyllyn taakse ja unohtunut. Muistin virkistykseksi lukaisin sen uudestaan ja totesin uudelleen, että Liza ja Lotta kirjoittavat hyvin ja asiaa. Tämä on yhden illan rautaisannos tietoa siitä, millaista on olla nainen koulussa ja työelämässä sekä miten niissä selvitään. Jos ikinä löydän opusta alennusmyynneistä, ostan pinon ja lähetän puolelle tuttavapiiristäni. Tämän pitäisi olla pakollinen lukion yhteiskuntaopin kurssikirja :-)

Ja nyt: Rinki jatkukoon.

Kiitos paljon! Posti toi tämän rinkikirjan tänään. Koska on aika nopealukuisen näköinen, ei varmaankaan tule rinkisumasta huolimatta viipymään kauhean kauaa täällä.

Kiva kirja yhteiskunnan perusrakenteista, hyvinkin paljon kärjistetysti. Kun vanhin tyttäreni oli pieni, huomasin saman kuin kirjan tekijät: tytölle oli vaikea löytää sellaisia tyttösankari-kirjoja, kuten mainittu Peppi Pitkätossu. Löytyihän niitä jonkin verran, kun etsi; Minttu, Maija Mehiläinen, Pupu Tupuna, Pikku Myy, Pocahontas, Mulan, Touhukkaan maailman Hilda, Minni-Hiiri, Mummo-Ankka, Milla-Magia jne.

Itse olen kokenut kylläkin lapsesta asti hyvinkin paljon valokeilaan pistämistä ja kannustusta, ja saanut kasvaa kahden veljen kanssa. Olen myös tietoisesti pyrkinyt olemaan epätavanomainen ja irrottautumaan minulle syötetyistä rooleista; myös erikoistunut sopeutumiseen ja diplomatiaan. Noin olen itse varsin myönteisesti kokenut, vaikka sittemmin kuulinkin jonkun puolitutun ihmetelleen äidilleni "Ai, onko teillä tytärkin??" Kuinka näkymätön sitten oikeasti mahdoinkaan olla; en varmasti ainakaan ylittänyt kolmanneksen puhekiintiötäni :)

Miinanraivaajat ovat mainioita työkaluja. Minua on työssäni vuosien varrella yritetty pistää ainakin maskotin ja viettelijättären rooliin, joihin kumpaankaan en ole kunnolla taipunut, mistä syystä yrittäminen on laantunut. Edelleen etsin ratkaisua, miten suhtautua sekstistisen vihjailevaan huumoriin, josta tosin jotkut mieskollegat välillä tuntuvat vaivautuvan enemmän kuin minä. Olen työpaikallani selkeästi kiintiö, mikä erään aiemman pomoni mukaan on estänyt kehitystä kirjan kuvaamaan macho-suuntaan.

Olen pitkään noudattanut uhristrategiaa, ja kohdannut mm. näkymättömäksi tekemistä, naurunalaiseksi pistämistä, kaksoisrangaistusta, syyllistämistä ja häpäisemistä -- en pelkästään töissä. Mutta olen jo ennen tämän kirjan lukemista herännyt noita havaitsemaan ja pistänyt käytäntöön mm. painoarvon hankkimiskeinoja: tilan hakemista kotona ja myös töissä. Tämä kirja kannustaa samaan suuntaan ja konkretisoi, strukturoi ja yleistää asioita hyvin. (Edit: Minusta pitää muistaa, että nuo alistamis/hallitsemiskeinot voi yleistää kaikkiin tilanteisiin, joissa eriarvoisuutta etnisistä, taloudellisista tms. syistä, joista kirja keskittyy tarkoituksellisesti vain yhteen eli sukupuolikysymykseen. Itse on tietysti hyvä ottaa tavoitteeksi, ettei niitä käyttäisi. Mutta koska ne ovat hyvin yleisiä, ne on hyvä ennalta tuntea, jotta ne tilanteen sattuessa tunnistaa, ja on siten paremmin valmistautunut.)

Kiinnostavin vinkki oli mentorointiohjelma ja koulutus - ja naisverkoston rakentaminen. Aktivoituminen onkin hyvässä vauhdissa!

Ottaen huomioon kuinka vasemmalla kädellä ilmoittauduin alunperin rinkiin, olin yllättynyt siitä, että tämä oli suorastaan terapeuttinen kirja!!!
Kiitos ringistä. Kirja jatkaa piakkoin matkaansa seuraavalle.

---

#55 release in Keep them moving 2008 challenge

Kirja saapui tänään. Kiitos kierrättäjille! Saattaa tosin kestää jonkin aikaa, että tähän pääsen käsiksi.

Tulipa nyt tämäkin luettua. Eniten kyllä osui kirjan ensimmäinen osa lapsuudesta. Kas kun erittäin miesvaltaisella alalla työskentelevänä minulla ei ole oikeastaan lainkaan kokemusta naisista työpaikalla (siis samoissa tehtävissä kuin minä: hallintopuolella ja sihteereinä en muista miehiin törmänneeni, mikä osoittaa aika hyvin näitä perinteisiä rooleja).

Jonkin verran alkupuolen tutkimustiedoista tyttöjen kasvatuksesta ja etenkin ”puheliaisuudesta” oli tuttua, mutta silti jotkin asiat pääsivät järkyttämään. Että voikin tilanne olla vielä näin heikko.

Omien kokemuksieni perusteella voisin todeta, että luultavana syynä heikkoon asemaan työpaikalla on myös arkuus ja passiivisuus eikä sinänsä pelkästään sukupuoli: miehet, jotka eivät tuo itseään esille, ovat osittain samanlaisessa asemassa. Eivät kokonaan tosin: kuten kirja toteaa, naiset kasvatetaan jo pienestä tähän rooliin, ja koska kaikki ”tietävät” naisten olevan passiivisia, itselleen tilaa hakeva nainen koetaan omituiseksi poikkeukseksi. Miehiltä puuttuu tämä kaksoisrangaistustilanne.

Kirjan lopussa mainittiin kolme tärkeää asiaa: palaute, mentorointi ja verkostoituminen. Tätä lukiessa naurahdin, että yliopistomaailma onkin sitten aika tasa-arvoinen, kun siellä eivät miehetkään saa palautetta tai mentoreita… (Ja ei, ei se yliopistomaailmakaan oikeasti kovin tasa-arvoinen ole.)

Huomio siitä, kuinka kritiikki, voimakaskin sellainen, on itse asiassa palautetta ja tärkeää saada kaikenlaisten hymistelyjen sijaan on oikein hyvä. Edellisessä työpaikassani mekin jouduimme keskenämme sopimaan, että ruotisimme toistemme tekemisiä, kun mitenkään muuten ei saanut minkäänlaista palautetta. Eihän se yhtä hyvä ole kuin saada apua joltakulta oikeasti kokeneelta, mutta on siitä oikeaa hyötyä.

Kiitos kirjasta, VariC ja muut kierrättäjät

Ensimmäinen ruotsalainen tasa-arvokirja, joka ei saanut niskavillojani pystyyn raivosta. Tämän kirjan kykenen ns. allekirjoittamaan lähes sataprosenttisesti. Ehkä se johtui siitä, että kirja keskittyy työelämään ja sen perusvire on johtaminen, nainen johtajana, eikä tiskivuorojen jakaminen.

Suosittelen. Suosittelisin tätä myös oheislukemistoksi johtamiskoulutuksiin.

Kirja saapui tänään. Kiitos.
Vaikuttaa mielenkiintoiselta. Luen tämän kirjan saatuani edellisen luetuksi.

Tämä oli kuin olikin hyvä kirja, vaikka epäilin sitä muutaman sivun luettuani. Lukiessani mietin erityisesti omaa vaikutustani lapsiini tasa-arvoon liittyvissä asioissa.

CONTROLLED RELEASE NOTES:

Kirja lähti postin kautta Becky77:lle.

Kirja on minulla. Vaikuttaa nopealukuiselta joten varmaankin saan tämän luettua vielä tänä vuonna.

En sitten halunnutkaan ahmaista tätä teosta kertalukemisella vaan jätin osan tälle vuodelle. Melko ruotsalainen opus mielestäni, vaikkakin moni asia on varmasti samoin myös Suomessa. Kuitenkin, asiaa jonkin verran tuntevana, väittäisin ettei lasten kasvatus ainakaan päivähoidossa ole enää noin sukupuolisidonnaista meillä kuten Ruotsissa paljastui olevan. Tai ainakin toivon hartaasti ettei olisi, sen verran tutkimusten tulokset minua järkyttivät! Totuushan on että jokaisen kasvattajan itse lapsena saama malli kulkee mukana koko loppuelämän ja mikäli todellista tasa-arvoa ei tiedosta, on vaikea opettaa muuta. Minä koen saaneeni hyvinkin tasa-arvoisen kasvatuksen. Moni oppimani asia vaikuttaa nyttemmin siltä että vanhempani ovat tainneet olla melko poikkeavasti ajattelevia kun aikanaan lapsiaan kasvattivat.

Kiinnostava kirja. Työpaikalla keskustelimme varsinkin siitä mihin kaikkeen naiset yhä edelleen suostuvat mukisematta. Töitä tehdään ties millä resursseilla ja olosuhteista valittamatta. Tasa-arvo on kaukana monista työpaikoista. Siksi tämän tyyppiset miinanraivausohjeet ovat todella tervetulleita. Minäkin suosittelen tätä kirjaa monille.

Nyt Helvetissä on erityinen paikka naisille jotka eivät auta toisiaan palaa lottulille. Kiitos ringin järjestämisestä, CandyDarling.

CONTROLLED RELEASE NOTES:

Kirjan kotiinpaluu viivästyi koska siskoni näki teoksen ja halusi myös lukea sen. Harmi kun ei rohkaistunut tekemään päiväkirjamerkintää... Mutta kommentti tuli kuitenkin: nopealukuinen kirja joka kannatti lukea. ja nyt siis Helvetissä on... palaa takaisin lottulille.

Kirja on jälleen minun hyllyssäni. Tämä kirja tuntuu ajankohtaiselle aika ajoin, joten pidän omassa hyllyssäni toistaiseksi.