Löytyi muuttolaatikoiden kätköistä. Luin joskus, hauska kirja. Eräänlainen katsaus New Yorkin raharikkaiden maailmaan.

Takakannesta:
Rouva X ei käy töissä, ei siivoa, ei laita ruokaa. Hän viettää enemmän aikaansa kampaajansa, floristinsa, jalkahoitajansa ja sisustussuunnittelijansa luona kuin poikansa kanssa. Nelivuotiasta Grayeria hoitaa Nanny.
Nanny kuljettaa poikaa kouluun, karateharjoituksiin ja leikkitreffeille. Pian hän myös juoksee superrikkaan ja superkiireisen äidin tuhansilla asioilla. Ohessa hän yrittää elää omaa elämäänsä: opiskella, tavata ystäviään ja Etenkin Harvardin Namupalaa kuudennesta kerroksesta.
Herra X:n rakastajattaren vierailut, perheen katastrofaaliset huviretket, vanhempiensa huomiota janoavan Grayerin oikuttelut, kohtalokkaiden pikkuhousujen tapaus... Kuin varkain X:n perhe nielaisee 21-vuotiaan Nannyn koko elämän.

Vein kirjan pk-seudun bookcrossareiden miittiin, josta se otettiin mukaan.

Sain kirjan pääkaupunkiseudun syyskuun miitistä. Kiitos, Bookwormess!

Edit: Kirja oli tavallaan kepoista luettavaa, vaikka sillä oli kirjoittajien omaelämänkerrallista taustaa. Minua jäi todellakin vaivaamaan pienen newyorkilaispojan, Grayerin kohtalo. Onko maailma todellakin tällainen ja pikkuisilla kirjan vanhempien tapaisia egosentrisiä, täysin lapsensa TODELLISISTA TARPEISTA piittaamattomia vanhempia, joille lapsi on vain näyttelyesine, joka otetaan esille tarvittaessa??? Karmeaa!!!! Näin "kasvatetaan" aikuisia, joilta kaikenlainen kyky emotionaaliseen kanssakäymiseen on tukahdutettu.

Kirjan otti joulukuun miitistä mukaansa Pikkuemppu.

No Sirah ei näköjään ollutkaan kirjoittanut kommenttia tänne, mutta journaloin itse silti. Kirja vaikutti sen verran mielenkiintoiselta, että nappasin sen miitisyä mukaan.

Kirjasta on vielä jonkin verran lukematta, mutta kirjoitan nyt, kun jos vaikka saisin kirjan luettua ennen miittiä ja jos se sieltä lähtee jonkun mukaan.

En kyllä toivoisi Rouva X:n tapaista äitiä kenellekään. Toisaalta häntä kävi vähän sääliksikin, mutta enemmän Nannya ja kaikkein eniten Grayeria. Oikeasti, ei tuollainen ole kunnon lasten elämää. Ja muuten, onneksi Suomessa ei ole vastaavaa hyvien koulujen tavoittelua ainakaan noin pienille.

Kirja oli kevyttä luettavaa ja tällaisia voisi lukea useamminkin.

Semming valitsi tämän sikasäkistä ja vein tämän ohikulkumatkalla perille tänään.

Jahah, no tulihan se Nanny Diaries sitten minunkin luettavakseni, vaikken koskaan uskonut. :) Sopii kooltaan ja kerronnaltaan hyvin bussiin matkalukemiseksi, joten sikasäkkiotos oli ihan onnistunut. Kiitos!

Nopealukuinen, mutta tasaiseen tahtiin ahdistavaksi käyvä kirjanen. Kaikkein ikävintä on tietysti se, että näitäkin perheitä on takuuvarmasti olemassa ja lapsethan siinä eniten kärsivät...

Nappasin kirjan mukaani PKS-miitistä tänään. Se menee TBR-pinon alimmaiseksi :)

Kirja on sopivan kokoinen käsilaukkuun joten otin sen työmatkalukemiseksi. Se olikin yllättävän hyvin kirjoitettu ja tarina kaappasi mukaansa. Muutama aito naurahdus yllätti minut ja kanssamatkustajat :)

Itse au-pairia kotonaan yli vuoden pitäneenä sitä mietti, että kuinkahan kauhea rouva X sitä itse on ollut. Minä tosin kävin töissä eli lapsemme olivat Nora-nannyn kanssa päivät ihan syystäkin. Luotin lapseni hänelle täysin - tiesin, että jos meille mieheni kanssa tapahtuu jotain niin Nora hoitaa lapset turvallisesti takaisin Suomeen!

Toinen tarina on sitten se, että hänen seikkailujensa jälkeen kävimme keskustelun, että jos hänelle sattuu jotain niin minä joudun soittamaan hänen äidilleen Suomeen... vastuu oli suuri kummallakin puolella. Välillä meitä kyllä vähän naurattikin, kun aamulla kysyin että onko tänään mitään hän vastaa ei, ihan koti-ilta. Ja sitten kun tulemme töistä kotiin hän on ovella vastassa täydessä tällingissä ja hengästyneenä ehtii huudahtaa: "Eihän kukaan tarvitse Mustangia? Me mennään leffaan ja pizzalle tyttöjen kanssa! Heissan!"

Kirja menee seuraavaksi työkaverille rentouttavaksi lukemiseksi.

Kirja jälleen minulla. Vapautuu pian jonnekin sopivaan paikkaan!

RELEASE NOTES:


Kirja vapautuu hierojakäynnin yhteydessä 2.1.2008! Hyviä lukuhetkiä löytäjälle!

Niin, siis kirja on vapautettu vuonna 2008, eikä vuosi sitten... argh :) kun sormet olivat näppäimillä nopeammat kuin ajatus! Voi kumpa tämän nyt joku nappaisi! Hyvä kirja odottaa lukijaa.