Sunnuntai ja muita novelleja
Registered by rafangel of Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland on 7/26/2006
This Book is Currently in the Wild!
9 journalers for this copy...
Tämän löysin alennusmyynnistä ihan kohtuulliseen hintaan, takakansitekstin perusteella kiinnostuin, muistaakseni en ole kirjailijasta aikaisemmin kuullut (olen niin nuori..).
Takakansi:
Jokainen, joka pitää Tsehovista, hullaantuu Némirovskyyn.
Tunnelmallisia kuvia itselleen tuntemattomista ihmisistä, tapahtumista jotka luiskahtavat raiteiltaan, yksilöistä kuilun partaalla. Novellien hauraan rauhallinen tunnelma särkyy hiljaa, yllättävästi, mutkan kautta. Mikään ei ole ihan sitä miltä näyttää.
Irène Némirovsky oli 30-luvulla ranskalaisen kirjallisuusmaailman loistavimpia tähtiä. Juhlitun nuoren naisen kirjoja luettiin ja arvostettiin. Tilanne muuttui, kun saksalaiset valloittivat maan. Kirjailija pakeni perheineen Pariisista pieneen burgundilaiseen kylään, jossa hänet vangittiin vuonna 1942. Irène Némirovsky kuoli Auschwitzissa kaksi kuukautta vangitsemisensa jälkeen.
Takakansi:
Jokainen, joka pitää Tsehovista, hullaantuu Némirovskyyn.
Tunnelmallisia kuvia itselleen tuntemattomista ihmisistä, tapahtumista jotka luiskahtavat raiteiltaan, yksilöistä kuilun partaalla. Novellien hauraan rauhallinen tunnelma särkyy hiljaa, yllättävästi, mutkan kautta. Mikään ei ole ihan sitä miltä näyttää.
Irène Némirovsky oli 30-luvulla ranskalaisen kirjallisuusmaailman loistavimpia tähtiä. Juhlitun nuoren naisen kirjoja luettiin ja arvostettiin. Tilanne muuttui, kun saksalaiset valloittivat maan. Kirjailija pakeni perheineen Pariisista pieneen burgundilaiseen kylään, jossa hänet vangittiin vuonna 1942. Irène Némirovsky kuoli Auschwitzissa kaksi kuukautta vangitsemisensa jälkeen.
Journal Entry 2 by rafangel from Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Saturday, September 23, 2006
Luin kirjan vihdoin, sain sen sopivasti sovitettua yhdeksi koulutehtäväksi.. Kun ei muuten tunnu tuota aikaa lukemiseen tarpeeksi löytyvän.
Tykkäsin kyllä, tyyli on kiehtova, ja tarinat olivat mielenkiintoisia. Tosin kieliasu vaikutti mielestäni paikoin vähän kankealta, johtunee varmaan suomennoksesta. Omaksi suosikikseni nousi ehdottomasti teoksen päättävä novelli Taikuutta.
Tykkäsin kyllä, tyyli on kiehtova, ja tarinat olivat mielenkiintoisia. Tosin kieliasu vaikutti mielestäni paikoin vähän kankealta, johtunee varmaan suomennoksesta. Omaksi suosikikseni nousi ehdottomasti teoksen päättävä novelli Taikuutta.
Posti toi kirjan eilen vaihtokauppatavarana. Kiitos, rafangel! Teos näyttää ajattomalta ja jää siis TBR-pinoon odottelemaan :)
Dimanche, julkaistu postuumisti vuonna 2000. Suom. Annikki Suni, Gummerus (PB) 2005, 287 s.
Matruusit valtaavat esikaupungin. Kapakoista ryntää tyttöjä paksulti puuteroidut rinnat paljaina ja he koppaavat miehet mukaansa. Jostakin on kuin ihmeen kaupalla ilmaantunut viuluja ja haitareita. Väki tanssii, laulaa, kiljuu ja nauraa; tytöt pyörivät ja heidän punaiset alushameensa lentävät ilmassa. Kellonsoittaja on humalassa, kirkonkellotkin ovat humalassa... [---] Öinen usva, talvinen sumu painaa kaupunkia, ja viinihuurut vain sakenevat, eivät haihdu ilmaan. Yövartija on kaatunut maahan ja latkii kuin koira kullanväristä viiniä, jota pulppuaa lumen seasta.
Mikä olikaan se maa?
Irène Némirovsky syntyi 1903 Ukrainassa juutalaiseen raha- ja kulttuurisukuun. Perhe pakeni bolsevikkivallankumousta 1918 (jolloin Irène oli 15-vuotias) Suomen ja Ruotsin kautta Ranskaan, missä Némirovsky loi arvostetun kirjailijauran. Saksalaiset vangitsivat hänet 1942, ja hän kuoli Auschwitzissa samana vuonna.
Sunnuntai-kokoelman novellit Aino ja Viinihuurut kertovat Suomesta. Vuoden 1918 viinihuuruisista tunnelmista tuossa karnevalistiikkaa suomalaislukijalle... Muutoin näyte ei ole erityisen kuvaava. Suomi-novellit kuten muutkin kirjan tekstit ovat enemmän psykologisia kuin tapahtumiseen perustuvia jännitystarinoita. Niiden ihmiskuva on aika pessimistinen ja tunnelma alavireinen, tshehovilainen. Némirovsky kohtelee henkilöitään teräväpiirtoisella henkilökuvauksella ja älykkäästi ironisoiden. Ihmiset eivät tunnista tai tunnusta omia kahleitaan eivätkä ymmärrä toisiaan. Niminovellissa äidin ja tyttären välit ovat klassisen pyövelilliset. Veljeys-novellissa kaksi juutalaista leikkii kissaa ja hiirtä. Onnen kaukorannat kertoo, että ystävyys yli luokkarajojen kestää niin kauan kuin siitä on hyötyä. Hyödyllistä on monessa novellissa myös avioarki, vaikka intohimon todellinen kohde on samaan aikaan toisaalla.
Hienoa löytää kirjailija jonka tekstistä heti haltioituu. Omassa hyllyssä onkin jo lukemista odottava Saalis.
-ruzena
Rinki:
Ahava (Hki) <- postitettu 13.8.
chrisim (Tre)
aava (Jkl)
Niksu (Hki)
Tintti (Jkl)
Matruusit valtaavat esikaupungin. Kapakoista ryntää tyttöjä paksulti puuteroidut rinnat paljaina ja he koppaavat miehet mukaansa. Jostakin on kuin ihmeen kaupalla ilmaantunut viuluja ja haitareita. Väki tanssii, laulaa, kiljuu ja nauraa; tytöt pyörivät ja heidän punaiset alushameensa lentävät ilmassa. Kellonsoittaja on humalassa, kirkonkellotkin ovat humalassa... [---] Öinen usva, talvinen sumu painaa kaupunkia, ja viinihuurut vain sakenevat, eivät haihdu ilmaan. Yövartija on kaatunut maahan ja latkii kuin koira kullanväristä viiniä, jota pulppuaa lumen seasta.
Mikä olikaan se maa?
Irène Némirovsky syntyi 1903 Ukrainassa juutalaiseen raha- ja kulttuurisukuun. Perhe pakeni bolsevikkivallankumousta 1918 (jolloin Irène oli 15-vuotias) Suomen ja Ruotsin kautta Ranskaan, missä Némirovsky loi arvostetun kirjailijauran. Saksalaiset vangitsivat hänet 1942, ja hän kuoli Auschwitzissa samana vuonna.
Sunnuntai-kokoelman novellit Aino ja Viinihuurut kertovat Suomesta. Vuoden 1918 viinihuuruisista tunnelmista tuossa karnevalistiikkaa suomalaislukijalle... Muutoin näyte ei ole erityisen kuvaava. Suomi-novellit kuten muutkin kirjan tekstit ovat enemmän psykologisia kuin tapahtumiseen perustuvia jännitystarinoita. Niiden ihmiskuva on aika pessimistinen ja tunnelma alavireinen, tshehovilainen. Némirovsky kohtelee henkilöitään teräväpiirtoisella henkilökuvauksella ja älykkäästi ironisoiden. Ihmiset eivät tunnista tai tunnusta omia kahleitaan eivätkä ymmärrä toisiaan. Niminovellissa äidin ja tyttären välit ovat klassisen pyövelilliset. Veljeys-novellissa kaksi juutalaista leikkii kissaa ja hiirtä. Onnen kaukorannat kertoo, että ystävyys yli luokkarajojen kestää niin kauan kuin siitä on hyötyä. Hyödyllistä on monessa novellissa myös avioarki, vaikka intohimon todellinen kohde on samaan aikaan toisaalla.
Hienoa löytää kirjailija jonka tekstistä heti haltioituu. Omassa hyllyssä onkin jo lukemista odottava Saalis.
-ruzena
Rinki:
Ahava (Hki) <- postitettu 13.8.
chrisim (Tre)
aava (Jkl)
Niksu (Hki)
Tintti (Jkl)
Kauniilla kansikuvalla varustettu pokkari saapui tänään postissa, kiitos ruzena! Lyhyiden tarinoiden ystävänä olen todella innoissani jo tässä vaiheessa. Otan novellit mukaan junalukemisiksi matkalle Ouluun. Tshehovin ystäville, sanotaan takakannessa. Kuulostaa täydelliseltä.
Heh, kirjan välissä olevan kirjamerkin teksti, Markku Lahtelaa, osui tähän hetkeen paremmin kuin hyvin:
Merkillistä että tässä
tuntuisi olevan kuin käden ulottuvilla
toinen tapa elää:
ja pelkkää itsepäisyyttäni
en anna periksi ja taivu;
koko ajan jokin toinen vaihtoehto:
lempeämpi, viisaampi, parempi ja hyödyllisempi;
mutta minä vain itsepintaisesti
olen juuri näin.
Heh, kirjan välissä olevan kirjamerkin teksti, Markku Lahtelaa, osui tähän hetkeen paremmin kuin hyvin:
Merkillistä että tässä
tuntuisi olevan kuin käden ulottuvilla
toinen tapa elää:
ja pelkkää itsepäisyyttäni
en anna periksi ja taivu;
koko ajan jokin toinen vaihtoehto:
lempeämpi, viisaampi, parempi ja hyödyllisempi;
mutta minä vain itsepintaisesti
olen juuri näin.
Pidin valtavan paljon novellien yhtä aikaa hauraasta ja voimakkaasta tunnelmasta. Erityisen vaikuttunut olin juutalaisen identiteetin pohdinnasta. Mainio kirjoittaja, jonka teksteihin tahdon tutustua vastaisuudessakin.
Kirja lähtee chrisimille.
Kirja lähtee chrisimille.
Journal Entry 7 by chrisim from Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Monday, September 24, 2007
Novellit ovat nyt täällä.
Journal Entry 8 by aava from Jyväskylä, Keski-Suomi / Mellersta Finland Finland on Tuesday, October 30, 2007
Novellit saapuivat tänään postissa. Kiitos chrisimille ja ruzenalle ringin järjestämisestä.
Journal Entry 9 by aava from Jyväskylä, Keski-Suomi / Mellersta Finland Finland on Sunday, November 18, 2007
Aivan ihania nämä novellit. Kirpeitä ja kuulaita. Tämän vuoden hyviä juttuja minulle henkilökohtaisesti on se, että löysin tämän upean kirjailijan. Kiitos ruzenalle ringistä!
edit 20.11.07: Kirja lähteekin seuraavaksi Niksulle ainakin heti kunhan kerkiän postiin...
edit 20.11.07: Kirja lähteekin seuraavaksi Niksulle ainakin heti kunhan kerkiän postiin...
Kiitos aava, kirja tuli eilen. Haluaisin lukea yhden ei-rinkikirjan alta pois ennen tämän aloittamista, jos kirjalla ei ole hirmuista hoppua kotiin Hämeenlinnaan.
Luin eilen muutaman jäljelle jääneen novellin. Alakuloiseen mielentilaani täydellistä luettavaa. Novellien kanssa ei kauaa mene ja keskittymisen herpaantuminen ei niin häiritse kuin jos lukisi paksua romaania. Hienoa tekstiä, joista mieleisin oli niminovelli. Viinihuuruista en pitänyt vaikka Suomi tulikin yllätyksenä.
Kiitos ruzenalle ringistä! Seuraavaksi kirja jatkaa Tintille.
Keep Them Moving #116.
Kiitos ruzenalle ringistä! Seuraavaksi kirja jatkaa Tintille.
Keep Them Moving #116.
Kirja tuli perille. Kiitokset!
Ihania novelleja, tykkäsin valtavasti. Pienissä ja näennäisesti yksinkertaisissa tarinoissa on ihan uskomaton tunnelataus. Eniten pidin ehkä niminovelli Sunnuntaista mutta hyviä olivat kaikki muutkin. Némirovsky on vauhdilla kiilaamassa suosikkilistani kärkisijoille.
Kirja palaa ruzenalle, jos muita kiinnostuneita ei ilmaannu.
Kirja palaa ruzenalle, jos muita kiinnostuneita ei ilmaannu.
Kirja tuli kotipesään. Kiitos lukijoille kommenteista.
Omaa aiempaa kommenttiani kommentoin vielä sen verran, että kyllä vuoden 1918 Suomi todella oli aika viinihuuruinen tai jopa viinahuuruinen. Sotilaille kuului viinaa luontaisetuna, eivätkä annokset olleet ihan vähäiset. Tätä en viimeksi tiennyt, mutta yhdessä pikkujoulussa viisastuin :)
Omaa aiempaa kommenttiani kommentoin vielä sen verran, että kyllä vuoden 1918 Suomi todella oli aika viinihuuruinen tai jopa viinahuuruinen. Sotilaille kuului viinaa luontaisetuna, eivätkä annokset olleet ihan vähäiset. Tätä en viimeksi tiennyt, mutta yhdessä pikkujoulussa viisastuin :)
Journal Entry 15 by ruzena at hippa, A Bookcrossing member -- Controlled Releases on Tuesday, April 10, 2012
Released 11 yrs ago (4/10/2012 UTC) at hippa, A Bookcrossing member -- Controlled Releases
CONTROLLED RELEASE NOTES:
Lukuonnea!
Journal Entry 16 by sumako at Kuopio, Pohjois-Savo / Norra Savolax Finland on Wednesday, April 11, 2012
Kirja perillä, kiitos!
Journal Entry 17 by sumako at Pääkirjaston vaihtohylly in Kuopio, Pohjois-Savo / Norra Savolax Finland on Saturday, December 3, 2022
Released 1 yr ago (12/3/2022 UTC) at Pääkirjaston vaihtohylly in Kuopio, Pohjois-Savo / Norra Savolax Finland
WILD RELEASE NOTES:
Lukuiloa!
Journal Entry 18 by halonhakkaaja at Kuopio, Pohjois-Savo / Norra Savolax Finland on Saturday, December 3, 2022
Eipä mennyt vaihtohyllyyn, miitistä nappasin mukaan. Kiitos!
Journal Entry 19 by halonhakkaaja at Kuopio, Pohjois-Savo / Norra Savolax Finland on Tuesday, March 28, 2023
Vahva tunnelataus kaikissa tarinoissa. Päällimmäiseksi jäi kuitenkin mieleen, miten henkisesti yksin kaikki kirjan henkilöt olivat. Surullista.
<3Ukraina
<3Ukraina
Journal Entry 20 by halonhakkaaja at Nilsiä in Kuopio, Pohjois-Savo / Norra Savolax Finland on Saturday, July 1, 2023
Released 9 mos ago (7/1/2023 UTC) at Nilsiä in Kuopio, Pohjois-Savo / Norra Savolax Finland
WILD RELEASE NOTES:
Nilsiän kirjaston vaihtohyllyssä. Hyviä lukuhetkiä löytäjälle!