Le Dictionnaire des idées recues 1911. Suom. Mirja Halonen ja Ville Keynäs. Loki-Kirjat 1997. 176 s.

Inhimillisen typeryyden helmisimpukoita. - Raymond Queneau

Jihuu!

Suurin osa tästä kliseiden ja small talkin lähes satavuotiaasta runsaudensarvesta on kuranttia tavaraa tänäkin päivänä, jos korviaan on uskominen.

Kirja on ollut minulla niin kauan, että ajatukseni alkavat olla valmiita. Eteenpäin, sanoi mummo lumessa!

-ruzena

Salaperäinen kierrätykseen sopiva kirjekuori tömähti tänään luukusta. Jännitys säilyi loppuun asti hyvin pakattua lähetystä kuoriessa.

Paketista paljastui väreiltään uskomattoman sopusointuinen kahden kirjan VIHREÄ pläjäys--tämä Sanakirja toivelistaltani sekä Kärpästen herra "kärpäspaperilla" koristeltuna.

Upeaa! Kiitos, ruzena, tuhannesti RABCK:sta ja visapalkinnosta!

Kliseisempi tulevaisuus on jo oraalla?

Tämä kirja on ollut toivelistallani siitä saakka, kun sain käsiini Bouvardin ja Pécuchet'n ja oivalsin, mistä Flaubertia on kiittäminen :-)

Nauratti, nauratti, nauratti... nimittäin keskiluokkainen typeryys, kielen pinnallisuus ja oma itse. Ihania nämä värittömiksi, mauttomiksi ja hajuttomiksi minimoidut latteudet! Eipä ole maailma joiltain osin muuttunut yhtään; ja jos on, sadan vuoden takaisista ranskalaisista kliseistä on tullut kuriositeetteja.

Kirjan lukeminen saattaa kenet tahansa kirjoittajan häpeään. Ei ole alkuperäisiä ajatuksia--on vain enemmän tai vähemmän hassua kielenkäyttöä.

GENOVEEFI
Mikä lieneekään.

CatharinaL sai minut vakuutettua tämän kirjan lukemisen kannattavuudesta esittelemällä parhaita kohtia.

Sanon että näin latteilla latteuksilla asia olisi tullut vähemmästäkin selväksi. Alun huvitus muuttui harmistukseksi kaiken kliseisyyttä kohtaan jo hyvissä ajoin. Karmii ajatuskin että tästä olisi tosiaan saatu tehdyksi 500 sivuinen järkäle.

Tällaisen keskiluokkaisten latteusten pilkan jälkeen minä en enää keskustele kenenkään kanssa mistään. Olen tosin kovasti pettynyt ettei Flaubert ennakoinut miten kansa reagoi kirjaan ja laittanut kirjaa viittaamaan suoranaisesti itseensä.

Kirja palasi kotihyllyyn.

[10/04/08] Varattu Komentooralle.

Taas tuli lukemista Tampereelta CatharinaL:ltä. Kiitos. Kestää tosin jonkin aikaa ennenkuin ennätän tähän paneutua.

Tämäkin on niitä "inhimillisen typeryyden ensyklopedioita" ja "ironian peruskursseja". Irvailua 1800-luvun lopun ranskalaisen porvariston ja porvarillisuuden kustannuksella. Flaubert alkoi suunnitella teosta jo 1847 ja teos piti laatia siten, että lukija ei tietäisi tehdäänkö hänestä pilkkaa vai ei. Siinä puhuttaisiin aakkosjärjestyksessä "kaikista mahdollisista aiheista, kaikesta, mitä seurassa oltaessa on sanottava, jotta kävisi säällisestä ja miellyttävästä ihmisestä". Teos tosin ilmestyi vasta yli kolmekymmentä vuotta Flaubertin kuoleman jälkeen 1911.

Tämä oli tosi hauskaa luettavaa. Samaa small talkiahan me yhä edelleen harjoitamme eli "ei mitään uutta auringon alla".

Kirja palasi takaisin Tampereelle.

Nautiskelen taas näistä ylikypsiksi keitetyistä ajatuksista, tällä kertaa Annimannin Maailman ympäri kirja kerrallaan -haasteen Ranska-kirjana.