Löysin tämän yhteen lempisarjaani kuuluvan kirjan alennuksesta, joten oli ihan pakko ostaa se. Kirja on jatkoa Fitzin tarinalle Peuralinnan hovissa.
Tämä on yksi supersuosikeistani, ja ajattelin ensin pitää sen itse, mutta hellyin kuitenkin laittamaan sen avl-hyllyyn; jos joku todella sen haluaa päästän sen jatkamaan matkaansa...:) Tämä on ihan ihanaihanaihana sarja.

Hain tänään postista, saapui edeltäjänsä kera. Kiitos, katyan!!
Hautautuu TBR-pinon sumuiseen hämärään..
Saapi nähdä mitä sitten käy. Jos päätyy minunkin suosikikseni, saattaa jäädä pysyväiskokoelmaan..

No niin, tuli sitten tämäkin luettua. (Koko muu TBR-pino pitää juuri mielenosoitusta siitä, kuinka epäreilusti heitä on kohdeltu, kun tämä poimittiin jostakin välistä etuilemaan kaikkia ;D)
Tykkäsin enemmän kuin edeltäjästään, hiukkasen sekavan alun jälkeen kirja oli täynnänsä toimintaa ja monimutkaisia ihmis- ja sukulaissuhdekiemuroita, sekä ainaisia vaikeita valintoja.
VAROITUKSEN SANANEN: tässä tulee jokseenkin pitkä analyysi, joka myöskin spoilaa kirjaa joltain osin.
Mollyn ja Fitzin suhde sai ihan kiinnostavia uusia tasoja (*häpeilemätön virne*), mutta lopulta siinä päädyttiin ehkä hieman toistamaan samaa on-off-kuviota.. Ja jotenkin sen arvasi päättyvän juuri siten, kuin se päättyikin.
Fitzin ja Yönsilmän suhteen kehittyminen oli todella mielenkiintoista seurattavaa, ja antoi kirjalle hienon pohdiskelevan sävyn, se pisti todella ajattelemaan ihmisen ja eläimen välistä suhdetta ja sitä, kuinka pitkälle sitä voidaan viedä, tässä tosin fantasian keinoin.
Fitzin angstinen teini-ikä oli tässä aika mukavasti pinnalla, ja samalla vaikeat valinnat kehittivät häntä ihmisenä. Kirjailija on hyvin onnistunut luomaan lukijalle tunteen siitä, kuinka moneen suuntaan Fitziä oikein revitään, ja kuinka vaikeaa aikaa tuo hänelle oli.
Suomennoskin oli parempaa tasoa kuin edeltäjänsä, tosin samoja "turhia" virheitä (huolimattomuusvirheitä) osui vieläkin silmiin.
Kirjassa kuolevat henkilöt oli melko helppo arvata etukäteen, ja ehkä juuri siksi kenenkään kuolema ei minua juurikaan koskettanut (normaalisti minut on hyvin helppo saada itkemään, jos joku kuolee; itken myös TSH:n lopussa, kun Sam sanoo "kotona ollaan", jotenkin niin lopullisen tuntuisesti, Frodo on sitten siellä jossain meren tuolla puolen..)
No mutta se siitä jaarittelusta :D Kirja auttoi näkemään ykkösosankin uudessa valossa, ja nyt täytyy sanoa, että pidän siitäkin enemmän nyt luettuani tämän jatko-osan.
Tämä jää pysyväiskokoelmaan, ainakin siksi kunnes saan jostain käsiini kolmososan, ja sitten päätän mitä teen. Jos kolmososa kruunaa tämän sarjan, voipi olla että ne jäävät minulle. Toisaalta sarjavapautuskin houkuttelisi.. Saa nähdä kuinka käy. Kiitos vielä kerran, katyan, kun tutustutit minut tähän sarjaan :)