Anita Korhosen Tiina-tytär alkoi käyttää huumeita teini-ikäisenä 1980-luvun lopulla New Yorkissa. Kirjassa seurataan Tiinan parantumisyrityksiä ja repsahduksia äitinsä hänelle kirjoittamien kirjeiden välityksellä. Aluksi tuntui vähän ärsyttävältä, kun kaikki kirjeet olivat äidiltä Tiinalle päin eikä Tiinan oma ääni päässyt ollenkaan esille. Nopeasti tyyliin kuitenkin tottui eikä kirjeenvaihdon yksipuolisuus enää häirinnyt, vaan toimi loppujenlopuksi hyvin. Kirjahan on nimenomaan äidin näkökulma lapsen riippuvuuteen.

Kirjeitä on aika riipaisevaa lukea. Välillä menee hyvin ja Tiina on pitkiä aikoja kuivilla, mutta sitten tulee taas uusi romahdus. Äiti yrittää kaikkia keinoja: suostuttelee, saarnaa, kannustaa, tukee taloudellisesti, uhkaa katkaista välit kokonaan, mutta mikään ei tunnu pitemmän päälle auttavan. Korhosen viesti huumeriippuvaisten vanhemmille on, että he eivät ole vastuussa lapsensa huumeidenkäytöstä, joten heidän ei pidä syyllistää itseään (mikä ei käytännössä ole kovinkaan helppoa).

Kirja sai ilmestymisensä aikaan (2004) varsin paljon julkisuutta siksi, että Anita Korhonen on presidenttiehdokkaanakin olleen Keijo Korhosen vaimo.

Kirja lähtee seuraavaksi Margih:lle.

Kiitos Tintti ja hyvä kun laitoit lisäinfoa PM:llä. Kirja saa mennä TBR-pinoon, vaikka sormet jo hiukan syyhyävätkin tämän kirjan kimppuun.

Kas, tämän kirja kanssa tulikin vietettyä useampi vuosi, mutta nyt se sitten viimein tuli otettua luettavaksi tuolta kirjahyllyjen sekamelskasta.

Rankka aihe, mutta jotenkin kirja aina pitemmälle lukiessa ärtymys äitiä kohtaan kasvoi. Olen äiti itsekin, ja onneksi tuollaisiin ongelmiin ei meillä ole törmätty perheen sisällä, ja siksi aihetti tulikin pohdittua normaalia enemmän. En voi itse sanoa, miten vastaavassa tilanteessa käyttäytyisi, mutta jtoenkin tuntui, että Tiina pystyi pompottamaan äitiään mennen tullen! Mahdollisuuksia on tottakai annettava, mutta kyllä kai huumeriippuvaisenkin täytyy ottaa jollain tasolla vastuuta itsestään, eikä aina vain luottaa siihen, että äiti hoitaa asiat kuntoon, että pääsee taas uudestaan järjestämään yllätyksiä? Tämä on oma mielipiteeni tarinasta ja tämä on aihe, joka taatusti puhuttaa monella eri tasolla ja mielipiteitäkin löytyy sen mukaan.

Kirja valmis jatkamaan matkaansa.

Metson kirjamiittiin mukaan ja mikäli miitissä ei uutta lukijaa löydy jatkaa kirja matkaansa Metson vaihtohyllyyn.