Takakansi:

"Venäläinen satiirikko Mihail Zostsenko tarinoi ihmisistä, jotka ovat joko ihastuneita oikeutettuun olemassaoloonsa tahi haikean alakulon vallassa, mutta yhteistä heille - siis 20-luvun neuvostoihmisille on monimutkaistuneen elämän mukanaan luoma kireähermoisuus. Ne hauskojen lukuhetkien arvostajan, jotka etsivät villiä ja huimaa mielikuvituksen lentoa tai odottavat kutkuttavia yksityiskohtia ja tapahtumia, voivat tekijän puolesta kaikessa rauhassa siirtyä muunkieliseen kirjallisuuteen. Tämän kirjan tekijä haluaa painottaa sitä, että arkielämän tasolla tulee aina olemaan ikäviä yllätyksiä - oli sitten kyseessä raha tai rakkaus."

Ihania tarinoita ihmisistä ja yhteiskunnasta.

Minun ei pitänyt ottaa kirjoja mukaani tapaamisesta, mutta 20-luvun neuvostoihmisiä en voi vastustaa. Kiitos, Semming.

Edit 16.1.2008: Tarjosin kirjaringiksi, jotta aakkoshaasteeseen osallistuvat saisivat helposti käsiinsä Z:n. Järjestän osallistujat maantieteelliseen järjestykseen. Aakkoshaasteeseen osallistuvat ohittavat muut listalla.

Mukana:
lottuli (Helsinki) A
Pellu (Lappeenranta) A
Kasenka, Simpele

-> takaisn dotdotille

Tarinat tapahtuvat yhteisasunnoissa ja laitakaupunkien hökkeleissä, joissa entinen alempi keskiluokka asui rahattomana ja ammattitaidottomana vallankumouksen jälkeen. Kaikkialla on resuista ja ankeaa. Kaikkien tavoitteena tuntuu olevan mukavampi elämä ilman työntekoa jonkun toisen siivellä. Nahjusmaiset miehet solmivat avioliittoja vain saadakseen mukavammam asunnon ja parempaa ruokaa. Rakkaus haeksitaan sitten muualta. Naiset avioituvat miehen palkkarahojen toivossa tai vain ylipäänsä saadakseen miehen. Muutamassa tarinassa Zostsenko piikittelee vallankumouksen synnyttämää tärkeilevää uutta eliittiä. Kaikesta huokuu välinpitämättömyys ja tyhmyys. Eipä hirveästi naurattanut, välillä kyllä.

Nämä satiiriset kertomukset ilmestyivät Neuvostoliitossa 1920-1930-luvuilla, muutama on 40-luvulta. 1940-luvun tarinat ovat laimeampia kuin varhaisemmat. Voi olla niinkin, että satiiri on niissä sellaista, että lukijan pitäisi olla Venäjä-expertti tai itse elänyt Neuvostoliitossa sota-aikana ymmärtääkseen niiden hauskuuden. 40-luvulla itsesensuuri on varmasti ollut ankarampaa kuin 20-luvulla. Zostsenkoakin kritisoitiin 40-luvulla, ja sehän ei tarkoittanut samaa, kuin Antti Majanderin kritiikki Hesarissa.

Lottuli saa kirjan seuraavaksi.

Kirja noudettu tänään vaihtopisteestä, kiitos!

Joitakin ensimmäisiä tarinoita luinkin jo, kun Heikosti Positiivinen http://www.bookcrossing.com/journal/5707213 tuli ahmittua loppuun. "Aristokraatille" piti jo nauraa, vaikka olinkin bussissa :) Sori vaan täyden bussin muut matkustajat...

Yritän olla mahdollisimman nopea, nyt vain kovasti houkuttelee yksi louhinta-kirja ja yksi keskeneräinen rinki odottelee vuoroaan tulla loppuun luetuksi.


EDIT; 28.2.2008 Anteeksi, en ole ollut nopea!! Tähän tartun tänään illalla, jos vain silmät kestävät auki.

Rinki seisoi minun hyllyssäni luvattoman kauan. Satiiri ei ole aina helpointa luettavaa. Eikä varsinkaan venäläiskirjailijan kirjoittamana. Pahoittelen hitauttani.

Kirjaa töytyi pureskella ajatuksen kanssa. Hieno teos, johon mielellään palaisi uudelleenkin.

Jatkaa matkaa Pellulle yhdessä toisen singin kanssa, kunhan saan osoitteen.

Kirja saapui tänään, mutta joutuu varmaan ensin antamaan tietä tenttikirjoille. Odotan tosin jo tuon lukemista, kun aikaisemmat päiväkirjamerkinnät vaikuttavat lupaavilta.

Pidin ensimmäisen puoliskon lyhyistä tarinoista, mutta Tunnelmatarinat alkoivat tökkiä. Tuntuivat paikoitellen aikamoiselta jaarittelulta, vaikka niihinkin mahtui mukaan mielenkiintoisia kielikuvia ja ajatuksia ja kokonaisuuksina olivat hyviä. Lukiessa tuppasi vain välillä haukotuttamaan ja mietin oliko Neuvostoliitossa vielä 1920-luvulla kustantamoiden tapana maksaa kirjallisuudesta sivumäärän mukaan. Tunnelmatarinoista viimeinen oli tosin aivan mainio ja tekijän taideproosayritykset saivat nauramaan ääneen.

Rinki on saapunut, käyn lukuhommiin kohtsillään.

Edit 6.6.2008: Tökkii, tökkii, enemmän tökkii. Lueskelin muutaman, ja päätin että en jankkaa enempää, kun ei kerran maistu. Kirja palautuu dotdotille kesäpäivillä.

Kirja palasi Suomenlinna kautta. Kiitos, kasenka.

Tarjosin kirjaviestissä foorumilla, ja ruzena tarttui syöttiin. Vien huomenna postiin. Käytän kakkosluokkaa.

2011 "KEEP THEM MOVING" # 3

Kiitos. Kohtalotovereita juuri nyt.

Hah! Niin satiiria ja niin venäläistä, että näiden kotipesän tunnistaisi vaikka nimet muutettaisiin. Tuli nautituksi pikkupaloina ja sopiikin vaikkapa matkaevääksi...

Lähtee matkalaisen matkaan junanviemänä Helsinkiin päin ja siellä jonnekin.