Pysyväiskokoelmaa. Rekisteröity Tintille lainaamista varten.

Veronika yrittää itsemurhaa. Hän ei kuitenkaan kuole välittömästi, vaan hänelle jää muutama päivä elinaikaa. Viimeisiksi päivikseen hänet suljetaan mielisairaalaan. Näinä päivinä hänen kohtalonsa opettaa jotain mielisairaalan ihmisille ja vastavuoroisesti Veronika oppii heiltä.

Paulo Coelhon vanhemmat toimittivat hänet kolmesti murrosikäisenä mielisairaalaan, koska heidän mielestään hänen haaveensa kirjailijan urasta olivat sopimattomia ja omituisia... Kirjoittamalla teoksen Veronika päättää kuolla Paulo Coelho myötävaikutti sellaisen lain läpiviemiseen Brasiliassa, joka estää ihmisen pakottamisen mielisairaalahoitoon.

Aivan loppuun en ollut tyytyväinen, siitä jäi vähän halpahintainen maku. Toinen ärsyttävä asia oli väliin tungettu ylimääräinen kappale, jossa Coelho itse kuulee Veronikan tarinan. Muuten pidin kirjasta.

Coelhon tarjoilemat suuret totuudet ovat minun makuuni liian itsestäänselviä ja esitetään liian valmiiksi pureskeltuina. Minä luen näitä ennemminkin vielä astetta pinnallisemmin, puhtaana, mielikuvituksellisena, fantasiana. Minä pidän hänen ilmaisutyylistään.

Edit 15.02-06:
Kirjan on tarkoitus käydä Tintillä, Sobergirlillä, Chrisimillä ja Hetku77:llä.

Margih toimi kuriirina ja toimitti tämän ja pari muuta Coelhoa minulle luettavaksi. Kiitokset Cazfille lainasta ja Margih:lle kuriiripalveluista!

Voisin haukkua tätä kirjaa kaikista samoista asioista mistä olen haukkunut aikaisempiakin lukemiani Coelhon kirjoja. Jollain tavalla kuitenkin pidinkin tästä, ainakin enemmän kuin edellisestä lukemastani Coelhosta (Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin). Ei mikään huippu kuitenkaan. Kannen mukaan Sinead O'Connor on kehunut tätä fantastisimmaksi lukemakseen kirjaksi, mikä kyllä pistää miettimään, montako kirjaa Sinead on ylipäänsä lukenut. ;)

Olen cazfin kanssa ihan samaa mieltä Coelhon itsensä tunkemisesta tarinaan mukaan. Eikö kirjan kirjoittamisen taustoja ja syitä olisi voinut selittää vaikka jälkisanoissa?

Edit 21.2.06: Cazfi oli luvannut kirjan seuraavaksi Sobergirlille, joten postitin sen hänelle tänään.

Kiitos! Kirja on nyt turvallisesti Turussa.
Luen heti kun ehdin.

Loistava idea hyvälle tarinalle.
Minun kiinnostus hiipui täysin siinä kohdassa kun Coelho tunki itsensä tarinaan mukaan. Menisi terapiaan vinkumaan lapsuudentraumojaan.
En jaksanut lukea loppuun.
Aikamoista sontaa.


Kiitos kuitenkin lainasta cazfi!

Edit 27.3.2006:
Kirja lähtee chrisimille tänään!

Kiitos, kirja tuli perille. Kovin mieltäylentäviä kommentteja ei aikaisemmilla lukijoilla näytä olevan. Huuu. Tartun härkää sarvista ja koitan lukea mahdollisimman ennakkoluulottomasti kuitenkin.

Tätä oli vaikea lukea, myönnän. Siksi siihen näin kauan menikin. Aihe oli vaikea ja raskas, en jotenkin jaksanut keskittyä muihin Vileten sairaalan potilaisiin, jotka oikein nostettiin nimen ja tarinan kanssa esiin. Veronikan sisälle en päässyt ollenkaan. En tiedä oliko syynä vähän vieraannuttava kieli; jotenkin vain tuntui lukiessa, että mitenköhän tämäkin asia tähän liittyy... Coelho sai tämän ansioista kyllä lempinimen kolho.

Minulla on tässä samaan aikaan lainassa tuo Coelhon trilogian (Veronika, Istuin Piedrajoen rannalla... ja Devil & Miss Prym) kolmas kirja, eli Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin. En pysty nyt perään sitä lukemaan, vaan jotain kevyempää tekee mieli!

Kirja on menossa seuraavaksi Hetkulle, jonka tapaan tämäniltaisessa tapaamisessa.

7.6.2006 Sain kirjan tänään miitissä. Rinkikirjoja on kertynyt vino pino, joten voi kulua jonkin aikaa ennen kuin pääsen tämän kimppuun.

16.10.2007 Luin tämän kirjan yhden päivän aikana, viime lauantaina. Toinen Coelhon kirja, jonka luin ja pidin tästä huomattavasti enemmän kuin Piedrajoen rannalla itkemisestä. Tosin en kylläkään ymmärrä, mistä syystä Coelhon piti tunkea itsensä kirjaan mukaan - tarina olisi toiminut vallan hyvin, ellei jopa paremmin, ilman tuota sekaannusta. Ehkä sen takia, että keskityin kirjaan ja luin sen melkein yhdeltä istumalta, pääsin paremmin tarinaan sisään kuin aiemmat lukijat. Mielisairaalan eri hahmot ja heidän elämäntarinansa olivat mielenkiintoisia ja oli mielenkiintoista seurata miten eri ihmisten ajatuksenkulku muuttui sen viikon aikana, jonka Veronika vietti mielisairaalassa. Loppu tosin hieman ontui ja tuntui siltä, että hyvä tarina lopahti kesken, kun kirjailija oli kyllästynyt tarinaan eikä keksinyt sopivaa tapaa lopettaa sitä.

Tämä palasi kotihyllyyn. Kiitos kaikille lukijoille.