Takakannesta:"Emily Brontë tunsi koko ikänsä olevansa yhtä aution, jylhän nummimaiseman kanssa ja romaanissaan Humiseva harju (1847) hän on aidosti tavoittanut tuon maiseman synkän juhlallisen tunnelman. Tämä teos jäi Emily Brontën ainoaksi. Hän kuoli pian romaanin ilmestyttyä keuhkotautiin."

Ajattelin, että pieni sivistyksen puutos minua vaivaa, kun en ole Brontën sisarusten kirjoja lukenut. Telkkarista tuli uusintana Kotiopettajattaren romaani-sarja, joten sen innoittamana ostin pokkarina Charloten sisaren Emilyn kirjoittaman Humisevan harjun.

Minua hämmästytti, että vaikka kirja on kirjoitettu 1800-luvun puolivälin paikkeilla oli se ihan kelvollista draamaa ja teksti sisälsi kohtuullisen moderneja ajatuksia. Ja kirjan kirjoittaja julkaisi vain yhden kirjan ja menehtyi noin minun ikäisenä. Joten mielestäni ihan huomion arvoinen kirja lukea. En kuitenkaan kehu tarinaa maasta taivaaseen, sillä tuntui että kirjan henkilöt olivat läkähtyä traagisiin tunteisiinsa joita pursusi joka sivulla. Ja minulla tahtoi mennä henkilöt sekaisin. Se oli uuvuttavaa ja loppua kohden en jaksanut oikein enää paneutua jokaiseen lauseeseen ja tarkkaan kuvaukseen tunnelmista. Tunnelma oli kuitenkin saatu karmivaksi ja oudoksi, ja se sopi hyvin mielikuvaani Humisevasta harjusta.

Saan Kotiopettajattaren romaanin luettavakseni, joten mielenkiinnolla odotan miltä se vaikuttaa. Siinä tarina on ainakin kunnon romanssi, joka päättyykin onnellisesti. :)