Ennen lähtöä
4 journalers for this copy...
Ostin kirjan tänä aamuna Seinäjoelta kirpputorilta. (Elämä ei ole vain rokkia, se on myös lueskelua.) Luen ja vapautan myöhemmin.
Loistopokkarit.fi kertoo kirjasta näin: "... Joku on pahoinpidellyt henkihieveriin Petri Ilveskiven, huonekalusuunnittelijan ja Espoon vihreiden kaupunginvaltuutetun. Teräväkielinen ja julkisuudessakin hyvin tunnettu Ilveskivi on ehtinyt suututtaa yhden jos toisenkin ihmisen sekä yksityiselämässä että politiikassa. Onko pahoinpitelyssä kyse henkilökohtaisesta kaunasta vai onko kyseessä satunnainen väkivallanteko? Ovatko skinheadit suivaantuneet Petrin julkihomoudesta?
Ilveskiven tapaus osoittautuu tavallista visaisemmaksi. Mukana kiehuvat huumeet, muukalaisviha ja Espoon kunnallispolitiikan valtasuhteet.
Maria Kallio puolestaan joutuu törmäämään yksityiselämässään kysymykseen perheenlisäyksestä. Vaikka kotona kaikki tuntuu menevän mukavasti, Maria joutuu yhä punnitsemaan poliisin työn merkitystä itselleen ja perheelleen. Lisäksi hän joutuu huomaamaan, että oman lisäksi myös perheen turvallisuus on uhattuna…"
Edit 19.9.2005: Ensimmäinen lukemani Maria Kallio -tarina. Pidin tästä hiukan enemmän kuin Kun luulit unohtaneesi -kirjasta. Tässä oli kelvollinen rikostarina. Niiden ei aina tarvitse olla niin kovin realistisia. Välillä tästä tuli mieleen melkein The Pelican Brief. Espoohan oli kuin osa suurta maailmaa!
Tarina eteni yleensä rivakasti, vaikka hetkittäin Lehtolainen erehtyi alleviivaamaan ja selittämään tietämättömälle lukijalle yhteiskuntamme ilmiöitä. Selityksissään hän jäi kevyelle kahvipöytäkeskustelutasolle. Harva lukija varmasti on niin tietämätön parisuhdelaista tai muista henkilöhahmojen elämään liittyvistä asiosta, että hahmojen tai juonen ymmärtäminen olisi ollut vaikeaa ilman sivun tai puolen tietoiskua.
Vaikka tämä oli vasta toinen lukemani Lehtolaisen kirja, hänen punkkarijuttunsa alkoivat tuntua jo melkein naurettavilta. Punkkarius ole niin erikoinen ja merkittävä asia, että sillä saisi henkilöihin jotain särmää. Vanhoihin punkkariaikoihin haikailu on yleensä säälittävää. Ilman punkkarikaihoa Maria Kallio olisi ollut uskottava toimihenkilönainen, melkein stereotyyppi.
Lehtolaisesta ei kahden lukemani kirjan jälkeen ole tullut suosikkiani. Voin ehkä silti lukaista muitakin hänen kirjojaan, jos niitä osuu kohdalleni.
Seuraavaksi kirja lähtee Piikulle.
Loistopokkarit.fi kertoo kirjasta näin: "... Joku on pahoinpidellyt henkihieveriin Petri Ilveskiven, huonekalusuunnittelijan ja Espoon vihreiden kaupunginvaltuutetun. Teräväkielinen ja julkisuudessakin hyvin tunnettu Ilveskivi on ehtinyt suututtaa yhden jos toisenkin ihmisen sekä yksityiselämässä että politiikassa. Onko pahoinpitelyssä kyse henkilökohtaisesta kaunasta vai onko kyseessä satunnainen väkivallanteko? Ovatko skinheadit suivaantuneet Petrin julkihomoudesta?
Ilveskiven tapaus osoittautuu tavallista visaisemmaksi. Mukana kiehuvat huumeet, muukalaisviha ja Espoon kunnallispolitiikan valtasuhteet.
Maria Kallio puolestaan joutuu törmäämään yksityiselämässään kysymykseen perheenlisäyksestä. Vaikka kotona kaikki tuntuu menevän mukavasti, Maria joutuu yhä punnitsemaan poliisin työn merkitystä itselleen ja perheelleen. Lisäksi hän joutuu huomaamaan, että oman lisäksi myös perheen turvallisuus on uhattuna…"
Edit 19.9.2005: Ensimmäinen lukemani Maria Kallio -tarina. Pidin tästä hiukan enemmän kuin Kun luulit unohtaneesi -kirjasta. Tässä oli kelvollinen rikostarina. Niiden ei aina tarvitse olla niin kovin realistisia. Välillä tästä tuli mieleen melkein The Pelican Brief. Espoohan oli kuin osa suurta maailmaa!
Tarina eteni yleensä rivakasti, vaikka hetkittäin Lehtolainen erehtyi alleviivaamaan ja selittämään tietämättömälle lukijalle yhteiskuntamme ilmiöitä. Selityksissään hän jäi kevyelle kahvipöytäkeskustelutasolle. Harva lukija varmasti on niin tietämätön parisuhdelaista tai muista henkilöhahmojen elämään liittyvistä asiosta, että hahmojen tai juonen ymmärtäminen olisi ollut vaikeaa ilman sivun tai puolen tietoiskua.
Vaikka tämä oli vasta toinen lukemani Lehtolaisen kirja, hänen punkkarijuttunsa alkoivat tuntua jo melkein naurettavilta. Punkkarius ole niin erikoinen ja merkittävä asia, että sillä saisi henkilöihin jotain särmää. Vanhoihin punkkariaikoihin haikailu on yleensä säälittävää. Ilman punkkarikaihoa Maria Kallio olisi ollut uskottava toimihenkilönainen, melkein stereotyyppi.
Lehtolaisesta ei kahden lukemani kirjan jälkeen ole tullut suosikkiani. Voin ehkä silti lukaista muitakin hänen kirjojaan, jos niitä osuu kohdalleni.
Seuraavaksi kirja lähtee Piikulle.
Journal Entry 2 by Piiku from Turku, Varsinais-Suomi / Egentliga Finland Finland on Friday, September 30, 2005
Kirja tuli perille, kiitos dotdot!
Journal Entry 3 by Piiku from Turku, Varsinais-Suomi / Egentliga Finland Finland on Monday, October 24, 2005
Onneksi en lukenut dotdotin journal entryä ennen tätä kirjaa. En ärsyyntynyt lainkaan yhteiskunnallisten ilmiöiden selittelystä, vaikka jälkeenpäin ajatellen sitä kirjassa kyllä viljeltiinkin. Kiinnitin enemmän huomiota pieniin yksityiskohtiin; esimerkiksi oliko homopariskunnan seinälle pakko sijoittaa erektiomaalaus??? Itse en lue kovinkaan paljon jännäreitä, mutta näistä Lehtolaisen kirjoista olen kyllä pitänyt. Maria Kallioon on helppo samaistua, nuoren äidin paineet työn ja kodin ristiaallokossa (no olipa tämäkin kielikuva!) on hyvin mutta liikaa voivottelematta kuvattu. Eväiden syöntiä kuvataan perusteellisesti kuten Viisikoissa ikään, siitä tällainen ruokaorientoitunut henkilö pitää. Juoni oli vauhdikas, mutta silti miltei uskottava. Ihan mukava välipala, joka matkustaa seuraavaksi kyläilemään Tampereelle.
Kiitos Piiku, kirjakassista :) Tämä kirja jatkaa jossakin vaiheessa matkaansa Kanadaan, jahka itse kerkeän ensin lukaisemaan.
"Ennen lähtöä" has been sent to Canada where it will find new readers, I guess.. Greetings, Karen :)
Thank you so much Margih - what a nice surprise! I'm sure my Finnish neighbours will really enjoy this book, I will pass it on to them the next time I see them. (love the roses on the postcard too)