Kirjastosta poistettu runokirja.

Nämä olivat totisesti pitkiä sanoja. Minua miellyttää suppeampi ilmaisu. Lisäksi liiallinen fysiikkametaforien käyttö hiukan häiritsi.

Joukosta löytyi yksi suorastaan upea proosaruno, jonka kirjoitan tähän alle:

"Hän istui alasti peilin ääressä ja suki hiuksiaan. Pihalta kaikui kavioitten ääntä, soihtu kärysi ja haisi tervalta. Rakastaja oli käynyt jälleen viime yönä, puristellut kovin sormin hänen reisiään, jättänyt uumallekin siniset merkkinsä, luunyrkin upottanut hänen kohtuunsa. Hänen ruumiissaan ei ollut enää ehjää kohtaa. Kuinka monta kertaa vielä tulee, hän kysyi itseltään, ennen kuin vie kokonaan? Hän katsoi ihoaan ja hänen silmissään se muuttui niityksi ja niitty tähtitaivaaksi, se satoi johonkin aikaan, tulevaan. Seuraavana päivänä häntä etsittiin turhaan, nuorta koskematonta neitoa, vanhempiensa aarretta. Hän oli muuttanut todellisuuden toiseen kohtaan vanhaksi naiseksi, jota kohtalo pahoipitelee. On suonikohjuja, kynnet halkeilevat. Hän lohduttautuu tähtitieteellä. Aine ei katoa. Synnymme, hajoamme näennäisesti. Murhe on yksi tasapainon asento."

Islannista kertova runo alkoi myös hienosti, mutta väljähtyi loppua kohti. Tällainen on alku:

"Jo mailien päässä rannikolta alkoi sataa tuhkaa.
Hän luovi varovasti poukamaan.
Vedenrajassa odotti näkymätön mies.
Minä olen sinä, se sanoi, tarttui minua kädestä.
Minun voimallani selviät.
Maankuori ei kestä aineen painoa. - - -"

Minusta runo toimisi jo kolmena ensimmäisenä säkeenä!

Kun nyt olen kirjoittanut muistiin suosikkikohtani, voinkin vapauttaa kokoelman.

Löysin kirjan Helsingin yliopiston 4. kerroksen nahkasohvalta tänään iltapäivällä. Olen jo lukenut muutaman runon ja loputkin luen kunhan vain ehdin. Pidän kirjan ehkä itselläni jonkun aikaa ja lainaan sitä ystävillenikin. Myöhemmin laitan sen varmaankin taas kiertoon - jos vain raaskin :)kiitos nimimerkki Harmajalle! Teet hienoa työtä!

CAUGHT IN HELSINKI SUOMI