Nälkäpalkalla

by Barbara Ehrenreich | Nonfiction |
ISBN: 1862075212 Global Overview for this book
Registered by wingmynttiwing of Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland on 2/12/2005
Buy from one of these Booksellers:
Amazon.com | Amazon UK | Amazon CA | Amazon DE | Amazon FR | Amazon IT | Bol.com
14 journalers for this copy...
Journal Entry 1 by wingmynttiwing from Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Saturday, February 12, 2005
Amerikkalaisen unelman ydin on, että kuka tahansa voi rikastua kovalla työnteolla. Entä kun kahdenkaan työn palkka ei riitä elämiseen? Barbara Ehrenreich, toimittaja ja kirjailija, kokeili itse, millaista on yrittää tulla toimeen kuuden dollarin tuntipalkalla.
Ehrenreich matkusti ympäri Yhdysvaltoja, salasi akateemisen taustansa työnantajilta ja työskenteli tarjoilijana, siivoojana ja myymäläapulaisena. Hänen raporttinsa kertoo maailmasta, jossa terveydenhuolto on kaukainen unelma ja jossa ihmiset joutuvat rahan puutteessa asumaan asuntovaunuissa, veneissä ja parkkipaikalle yöksi pysäköidyissä autoissa.
Nälkäpalkalla on raportti amerikkalaisen unelman varjoisalta puolelta. Se kertoo maailmasta, jossa työttömyys ei olekaan köyhyyden ainoa syy.

"Varttuessani kuulin yhä uudelleen, kyllästymiseen asti, että menestyksen salaisuus on kova työnteko: Jos teet kovasti töitä, pärjäät, tai Kovalla työllä me olemme päässeet siihen missä olemme. Kukaan ei koskaan sanonut että voisi tehdä kovasti töitä - kovemmin kuin on koskaan kuvitellut mahdolliseksi - ja silti huomaisi vajoavansa yhä syvemmälle köyhyyteen ja velkaan."


Englanninkielinen alkuteos: Nickel and Dimed: On (Not) Getting By in America
Suomennos: Leena Tamminen

Aika hurja kuvaus siitä, miten kahdellakaan työllä ei välttämättä tule toimeen. Kirjoittaja kokeilee selviytymistä erilaisissa matalapalkkaisissa töissä kuten tarjoilijana ja siivoojana. Joissain kohdissa hän tuntui korostavan valkoisuuttaan ja koulutustaan, mutta ei se kuitenkaan liikaa ärsyttänyt.
Tuossa takakannen viimeisessä lainauksessa tulee ilmi käsitys, että kyllä kuka vain pärjää, jos tekee paljon töitä. Köyhä on siis varmasti laiska, jos ei kerran selviä. Entä jos ei tosiaan selviä edes kahden työn palkalla?

Kannatti lukea.

Tästä tulee kirjarinki. Mukana tähän mennessä:

1. kaisabr
2. kaisa64
3. harmaja
4. dotdot
5. Annelis
6. CandyDarling
7. tirppis
8. Margih
9. chirel
10. hetku77
11. lunatum
12. Louhi
13. chrisim

Ja takaisin myntille.

18.3.2005
Lähetetty kaisabr:lle.

Journal Entry 2 by kaisabr from Helsinki, Uusimaa / Nyland Finland on Sunday, March 27, 2005
Sain kirjan alkuviikosta ja se osoittautui kirjaksi, jonka luin todella nopeasti. Todella vaikuttava kuvaus matalapalkkaisten ihmisten elämästä. Todellisuus on raakaa, kun kahdellakaan työllä ei pärjää eikä aina edes onnistu maksamaan vuokraa. Mietin muutamaa georgialaista tuttavaani, jotka aina puhuivat amerikkalaisesta unelmasta, kuinka siellä olisi niin helppoa menestyä ja siitä, että he haluisivat lähteä heti Jenkkeihin. Voi, kunpa he lukisivat tämän kirjan...

Journal Entry 3 by kaisa64 from Helsinki, Uusimaa / Nyland Finland on Monday, March 28, 2005
Sain kirjan tänään, kiitos kaikille keiden kautta se minulle päätyi.

Journal Entry 4 by kaisa64 from Helsinki, Uusimaa / Nyland Finland on Wednesday, March 30, 2005
Kirja oli erittäin helppolukuinen vaikka se sisälsi paljon tilastotyyppistä informaatiota itse "tarinan" lisäksi. Se oli myös mielenkiintoinen vaikka mielestäni jotain jäi uupumaan. Joka tapauksessa olen iloinen, että otin osaa tähän rinkiin!

Journal Entry 5 by harmaja from Helsinki, Uusimaa / Nyland Finland on Wednesday, April 06, 2005
Sain kirjan postissa jo maanantaina, mutten ehtinyt heti kirjoittaa siitä saapumismerkintää. Tiistaina päätin, että lukaisen kirjan saman tien, jotta saan vietyä sen dotdotille torstain tapaamiseen, ja kirjoitan sitten arvostelun ja saapumismerkinnän yhtä aikaa. Tässä ne tulevat.

Pidin tästä reportaasista valtavasti. Takakannen kehu tiukasta poliittisuudesta ei osoittautunut ylisanoiksi. Ehrenreichillä on loistava, feministinen & luokkatietoinen asenne, ja hän sanoo sanottavansa suoraan ja selvästi. Joka kohdassa hän tekee tiettäväksi, perustuuko jokin väite hänen omaan kokemukseensa - sekä missä määrin hän arvelee tämän kokemuksen olevan yleistettävissä - vai tutkimustietoon. Lähdeviitteet annetaan asianmukaisesti. Tekstistä huomaa kirjoittajan olevan tutkija siinä missä toimittajakin.

Pidin myös siitä, ettei Ehrenreich esitä maanalaista sankaritoimittajaa hurjalla seikkailulla, vaan hän on matalapalkkaisissa töissään aivan omana itsenään, kuten kaikki muutkin matalapalkkaisten töiden tekijät. Reportaasi ei pyri mässäilemään hanttihommissa ilmenevillä epäkohdilla, vaikka nekin tietysti tuodaan esiin. Pääpaino on jatkuvasti siinä yksinkertaisessa tosiseikassa, ettei alemman palkkaluokan töillä kykene maksamaan edes vuokraansa, terveydenhoidosta, lastenhoidosta ja muista perustarpeista puhumattakaan.

Kiitos kun toimitit tämän kirjan minulle, kaisa64, ja samaten kiitos myntille kirjan laskemisesta maailmaa kiertämään! Seuraavaksi vien kirjan siis dotdotille. Jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, hän saa sen huomenna. Teknisenä huomautuksena vielä, että kirjan päätyyn kirjoitettu BCID on väärä, oikea löytyy etu- ja takakannen sisältä.

Journal Entry 6 by dotdot from Helsinki, Uusimaa / Nyland Finland on Thursday, April 07, 2005
Harmaja toi kirjan tämän päivän BC-tapaamiseen. Kiitokset hänelle ja kiitokset myntille.

Journal Entry 7 by dotdot from Helsinki, Uusimaa / Nyland Finland on Thursday, April 28, 2005
Liian pienistä palkoista ja liian korkeista vuokrista eli tulojen ja elinkustannusten epäsuhdasta on keskusteltu paljon. Aihe on ajankohtainen Suomessakin, kun työnantajat haluaisivat luoda Yhdysvaltain mallin kaltaiset matalapalkkamarkkinat myös tänne. Täällä se toistaiseksi tarkoittaisi tulonsiirtoa yhteiskunnalta työnantajille, kun työntekijä saisi osan tuloistaan sosiaalitukena. Toistaiseksi siksi, että harkinanvaraiseen sosiaalitukeen perustuvan järjestelmän pyörittäminen on kallista ja tuskin jatkuu ikuisesti.

Ehrenreichin kuvaukset työpaikoilta olivat uskottavia, ja muistuttivat silti usein kaunokirjallisuutta. Kertomuksissa oli myös oma huumorinsa. Mieltäni lämmitti se, että Ehrenreich toi ilmi oman tilanteensa ja työtovereidensa tilanteen eron. Hän voi suhtautua mm. esimiesten naurettavuuksiin toisella tavalla kuin ne, jotka ovat jatkossakin riippuvaisia matalapalkkatyömarkkinoista.

Kuvaukset asunnoista ja asuntomarkkinoista olivat kuitenkin vielä kiinnostavampia. Luettuani tämän kirjan tulin ajatelleeksi, kuinka loukkaava voi olla Trash Talkin'Turleen, se barbieta etäisesti muistuttava trailer park -nukke, kun vuokra-asuntovaunukin jää vain haaveeksi kokoaikatyöstä huolimatta.

Kiinnostavinta kirjassa oli työntekijöiden alistamiskäytäntöjen pohdinta. Mitäpä muuta esim. huumetestit useimmissa työpaikoissa ovat kuin sen testaamista ja samalla osoittamista, että hakija on valmis mihin vain. Tällaisesta työnantajat ovat valmiita maksamaan jopa enemmän kuin työntekijöidensä terveydenhuollosta.

Tänä tulos- ja vaativuuspalkkauksen kulta-aikana minua ilahdutti erityisesti se, että Ehrenreich toi esiin matalapalkkaisten tehtävien vaativuuden ja sen, että jokaisessa työssä tarvitaan ammattitaitoa. Vaikka olisi seppä tai tohtori syntyessään, ei silti osaa tehdä tarjoilijan työtä.

Edit 10.5.2005: Annelis sai kirjan Kirjan ja ruusun päivän mylläkässä Espalla.

Journal Entry 8 by wingAnneliswing from Kerava, Uusimaa / Nyland Finland on Wednesday, May 11, 2005
Sain kirjan Dotdotilta jo Espalla Kirjan ja ruusun päivän tapahtumassa, mutta se eksyi repun pohjalle ja merkintä jäi tekemättä heti. Tallessa on ja pian luetaankin!

Journal Entry 9 by wingAnneliswing from Kerava, Uusimaa / Nyland Finland on Friday, July 15, 2005
Kiitos Myntti, kirjaringistä!
Todella ajatuksia herättävä kirja!
Valitettavasti tapahtumat perustuvat tosiseikkoihin. Saman suuntaista tekstiä on julkaistu muuallakin. Myös muutamat USAn kansalaiset ovat kertoneet minulle asioita jotka tukevat Ehrenreichin kokemaa. Minua miellytti erikoisesti se että kirjoittaja esitti omien kokemustensa rinnalla tutkittua tietoa.
Kyllähän USAssa pärjää jos on hyvin koulutettu ja hyvässä työpaikassa. Mutta niille 40 prosentille, joilla ei ole mitään sairausvakuutusta, jo raskaus on hirveä taloudellinen katastrofi. Eräs tuttava kertoi että USAssa lapsen synnyttäminen (ilman komplikaatioita) sairaalassa maksoi parikymmentä vuotta sitten kymppitonnin (mk), kun minä maksoin siitä vain pari sataa samoihin aikoihin. USAssahan 50 % parhaiten toimeentulevista saa kaikki sairausvakuutusedut työpaikan kautta (kaikille perheenjäsenille) ja köyhimmälle 10 prosentille sen kustantaa valtio mutta väliin jää 40 % ilman mitään turvaa. Heillä on niin pienet tulot että sairausvakuutukseen ei ole varaa. Se kun pitäisi itse maksaa. Heidän täytyy vain toivoa että kukaan perheestä ei sairastu. Sairausvakuutus puuttui ilmeisesti tämänkin kirjan henkilöiltä. Samoin vanhuuden turva: 67-vuotias haaveili uudesta työpaikasta polvileikkauksen jälkeen. Olen kuullut 70-80-vuotiaista, joiden on käytävä töissä kun eläkettä ei ole tai se on mitättömän pieni.

PS. Aloin nauraa ääneen vessojen siivousta koskevassa kohdassa, mutta en viitsi tässä lähemmín selittää Barbaran huolen aihetta.
CandyDarling saa kirjan viimeistään seuraavassa kuukausikokouksessa.

Journal Entry 10 by CandyDarling from Helsinki, Uusimaa / Nyland Finland on Tuesday, August 09, 2005
Sain kirjan tapaamisessa. Kiitos!

Journal Entry 11 by CandyDarling from Helsinki, Uusimaa / Nyland Finland on Saturday, October 29, 2005
Sain kirjan vihdoinkin luettua loppuun tänään, anteeksi viivästys. Tämä oli erittäin mielenkiintoinen lukukokemus, ja kirjan sanoma tuntui niin tärkeältä että sen soisi olevan pakollista luettavaa kaikille. En turhaan kertaa tässä ajatuksiani kirjasta, koska Harmaja ja Dotdot sanoivat oikeastaan jo kaiken sen minkä minäkin halusin sanoa. Muutama ystäväni Bookrelayssa ovat sanoneet että he eivät jaksaneet lukea tätä kirjaa koska kirjailijan persoonallisuus häiritsi. Tämä on minusta harmi, enkä oikein itse ymmärrä mikä Barbarassa häiritsi, koska minä pidin hänestä. Kirjan Loppuarvio (sivut 195-223) oli minusta erittäin hyvä yhteenveto kirjan sisällöstä, ja toivonkin että jos joku tämän kirjan päättää jättää kesken, hän ainakin lukisi Loppuarvion.

Kirjaa jatkaa matkaa Tirppikselle pian.

Journal Entry 12 by tirppis on Wednesday, November 02, 2005
got this today from CandyDarling, thanks!

Journal Entry 13 by tirppis on Sunday, December 11, 2005
Kun vihdoin sain kirjan aloitettua, sen luki läpi todella nopeasti. Minuakaan kirjailijan persoonallisuus ei häirinnyt, ja mielestäni kirjan kuvaus matalapalkkaisten töiden tekijöiden elämästä todella saa ajattelemaan ja tuo tähän ilmiöön liittyvät ongelmat niin konkreettisiksi, ettei niitä pysty enää vähättelemään. Itse en kuitenkaan pitänyt loopuarviosta, koska siinä mielestäni kirjailija ei enää pysynyt valitsemassaan roolissa. Tämän kirjan ansiot ovat nimenomaan arkipäivän elämän ja ihmisten osuvassa kuvauksessa, eivät ilmiön syvällisemmässä analyysissä, joka olisi todella avannut enemmän ilmiötä yhteiskunnallisessa kontekstissa. Muistelisin, että samoihin aikoihin kuin tämä Ehrenreichin kirja ilmestyi jonkun englantilaisen naisen kirjoittama kirja samasta aihepiiristä, olisiko siinä sitten enemmän analyysiä?

Journal Entry 14 by Margih from Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Friday, December 23, 2005
Kirja odotti eteisen lattialla, kun tulin viimeisiltä (toivotaan ainakin) jouluostoksilta. Kiitos! Lukemistaan kirja joutuu nyt hieman aikaa odottamaan, koska tuo maaginen rinkisuma senkuin jatkuu vaan... :)

HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE !

Journal Entry 15 by Margih from Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Saturday, February 18, 2006
Kirja tuli luettua ja ajatuksia heräsi. Olen työssäni parissa projektissa törmännyt tällaisiin asioihin, mitä kirjassa esiteltiin ja tiedän, että ei nämä asiat niin outoja asioita Suomessakaan ole. Suosittelisinkin tätä kirjaa luettavaksi muutamille yhteistyökumppaneilleni. Enkäpä pahana pitäisi sitäkään, että joskus joku tekisi vastaavan kokemukseen perustuvan ruohontasotutkimuksen aiheesta Suomessakin. Kirjasta jäi hyvin mieleen kohta, jossa kirjailija pohti, kuinka halpahallien avulla köyhät pystyvät "naamioitumaan" niin, ettei heitä tunnista toimeentulorajan alla oleviksi ihmisiksi, jotka joutuvat todella taistelemaan elantonsa eteen (eikä sekään vielä riitä). Eli kun köyhät ovat niin sanotusti poissa näkyvistä niin myös he ovat poissa mielestä. Totuus jää piiloon... Ja toinen kohta, joka pisti erityisesti silmään Ehrenreichin kokemuksissa oli se, että ruoka-avustuskassit sisälsivät kaikkea muuta kuin terveellistä perusruokaa; hyvin sokerivoittoista hiilihydraattitarjontaa, jonka ravintoarvot taatusti jäävät minimiin; apua tarvitseville riittää se huonompikin? Köyhien työssäkäyvien ongelmia oli käsitelty hyvin laaja-alaisesti.

Kiitos ringistä ja kirja jatkaa (vihdoin) matkaansa Chirelille maaliskuun miitissä viimeistään.

Journal Entry 16 by chirel from Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Wednesday, March 15, 2006
Todellakin ajatuksia herättävä kirja ja nopealukuinen.

Muutama päivä on jo ehtinyt vierähtää siitä, kun sain kirjan loppuun. Tässä muutaman päivän aikana olen aina välillä palannut ajatuksissani kirjaan ja huomasin tosiaan tuon kaunokirjallisen tyylin vaikutuksen, koska kerta toisensa jälkeen yritän keksiä miten tarina Wal-Martissa jatkuisi. Kokonaisuudessaan tämä tarina on uskomaton ja se on uskomaton siksi, että se on tosi.

Erityisen ahdistavalta minusta tuntui lukea erilaisista alistamistavoista, joilla työntekijät pidetään kurissa. Monet Barbaran töissään kohtaamista ihmisistä ovat alistuneet kohtaloonsa, eivätkä oikeasti usko voivansa muuttaa sitä millään tavalla. Se on kauhea kohtalo ihmiselle. Käytännössä nämä ihmiset ovat joutuneet orjan asemaan sillä erotuksella, että monissa kulttuureissa orjilla on lopulta oikeus ostaa vapautensa ja isännällä oli velvollisuus kohdella orjiaan hyvin.

Minua järkytti myös lopussa mainuttu taloustieteilijöiden yms. asenne. Päättäjät ja tutkijat ja yleensä yhteiskunnan toimijat ovat täysin vieraantuneet köyhimpien tilanteesta, kun monet puolustelevat alhaisia palkkoja sillä, että ne ovat kuitenkin korkeammat kuin edellisenä vuonna. Suomikin on täynnä tällaista puhetta. Rahaa ja intoa riittää kyllä mietintöihin ja kokouksiin ja projekteihin, mutta todelliseen toimintaan ei tahdo löytyä kumpaakaan.

Yritän keksiä jotakin tapaa, jolla matalapalkkaisen työn ja kelvottomien asumisolojen loukkuun joutunut ihminen voisi päästä purkamaan tilannettaan. Vielä ei ole tullut mieleen mitään konkreettista.

Journal Entry 17 by winghetku77wing from Nokia, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Monday, April 24, 2006
24.4. Tapasin chirelin tänään ja sain kirjan häneltä, kiitos! Muuttohässäkän ja rinkisuman samanaikaisuus voi aihettaa sen, että meneen jonkin aikaa ennen kuin ehdin tämän lukea. Pahoittelut etukäteen.

28.7. Sain kirjan luettua tänään. Pahoittelut tosiaan viivästyksestä, mutta olen mm. muuttanut kaksi kertaa 3 kuukauden sisällä. Todella mielenkiintoinen kirja, joka herätti paljon ajatuksia. Tietyt erot amerikkalaisessa ja suomalaisessa yhteiskunnassa tulivat jälleen kerran ilmi, mutta ei siitä tällä kertaa enempää. Suht matalapalkkaista tehdastyötä tehneenä johdon käyttämä diktatuuri on myös tuttua, tosin kyseisessä paikassa ei mielestäni niin räikeästi kuin Ehrenreich kirjassa kuvasi. Pidin kirjailijan tavasta kirjoittaa - hän oli paneutunut asiaan hyvin henkilökohtaisesti ja käytännönläheisesti, mutta toi myös tilastotiedot ja muut tieteelliset perusteet hyvin esille. Oikeastaan aiemmat lukijat ovat aika tyhjentävästi analysoineet tätä kirjaa.

Tässä tuore esimerkki nyky-Suomesta. Olin pari päivää sitten sukuloimassa länsirannikolla. Serkkuni on kyseisen pikkukaupungin työttömien yhdistyksen keittiöllä emäntänä. Eli keittiön tarkoitus on antaa ruokaa työttömille edullisesti ja muillekin vähän korkeampaan hintaan. Työtovereina/alaisina serkullani on pääasiassa alalle kouluttamattomia työttömiä, joilla usein on mielenterveys- tai muita ongelmia. Jokin aika sitten serkkuni esimies oli tullut keittiöstä ja sanonut asiakkaitten kuullen, että täytyi tulla pois keittiöstä, kun siellä on niin ahdasta. Täytyy varmaan palkata laihempia työntekijöitä. (Serkkuni mukaan työttömät usein ovat ylipainosia, hän itse mukaan lukien). Toinen esimies taas ruokkii perheensä, sukunsa ja ystävänsä yhdistyksen keittiöstä, ilmeisesti maksamatta tästä asiaankuuluvaa korvausta. Yhdistyksen saadessa ruokalahjoituksia hän valitsee ensin parhaat päältä omaan käyttöönsä.

Journal Entry 18 by lunatum from Savukoski, Lappi / Lappland Finland on Friday, August 11, 2006
Kirja saapui jo viime viikolla, mutta unohdin tehdä merkinnän. Ennen tätä on luettavana yksi rinkikirja.

Journal Entry 19 by lunatum from Savukoski, Lappi / Lappland Finland on Monday, August 21, 2006
Pidin kirjasta. Karua tarinaa tosi elämästä. Suomessa asiat eivät sentään tuolla mallilla ole, toisinaan tuntuu, että aivan toisinkin. Meillä on mahdollista, että kahden pienen lapsen äiti (vaikkapa päiväkodissa työskentelevä) säästää rahaa siten, että ei ole töissä ja maksa kahdesta päiväkotimaksuja vaan on kotona lasten kanssa ja saa työttömyyskorvausta. Ei oikein kannusta työntekoon.
Mutta monta on tyyliä maailmalla. Kiitos kirjan jakamisesta, myntti.
Kirja toimitettiin eilen Louhelle.

Journal Entry 20 by Louhi from Kajaani, Kainuu / Kajanaland Finland on Tuesday, August 22, 2006
Sain kirjan Lunatumilta. Minulla on yksi rinkikirja lukupinossa ennen tätä. Yritän olla pikainen.

EDIT 26.9.
Olen huono rinkeilijä, koska olen niin hidas lukija. Ilmeisesti löhösin liikaa ja siksi en saanut luettua nopeammin. Kirja oli hyvä totuuteen herättäjä. En tiennyt, että amerikkalaisten työntekijöiden tilanne on _noin_ huono. Kyllähän tuon helposti Kiinasta uskoo, muttei nykyisestä supervallasta tule välttämättä ihan heti ajatelleeksi.

En tiedä kauppojen ja ravintoloiden työstä, mutta siivoustyö on tuttua. Sekin on tuttua, että kuukauden palkka maksetaan vasta lähes toisen kuukauden lopulla, että työntekijän täytyy elää luottokortilla tai käydä hakemassa kotimaastaan rahaa (Ruotsissa). Sekin on tuttua, että aikataulut ovat niin tiukat, ettei niitä vastaan pärjää kuin monen vuoden harjoittelulla tai olemalla joku urheilija. Minun näkökulmastani tältä ainakin näytti, vaikka todennäköisesti kaikki muut pärjäsivät ihan hyvin. Sekin on tuttua, että "painaa töitä" työn vammauttamana. Tuttua on myös se, että yritetään siirtää huonommalle tuntipalkalle, kun työntekijöistä on ilmeisesti niin pulaa, ettei ole varaa/ uskallusta antaa potkuja.

Pystyin todellakin samastumaan kirjailijan tuskaan etenkin The Maidsissa, kirja oli ahdistavaa luettavaa, koska se oli totta. Ehkä tuskallisimmaksi sen tekee se tosiasia, että minulla on ensi vuonna valmistumisen jälkeen taas sama edessä.

Kirjailijan kirjoitustyylistä pidin paljon, koska se oli havainnollista, arkista ja töitä hyvin kuvaavaa. Faktoja lähteineen oli otettu mukaan sopivassa suhteessa. Parasta antia olivat kirjailijan pohdinnat siitä, mikä on näiden töiden psykologinen vaikutus. Ne voin ainakin allekirjoittaa.

Journal Entry 21 by chrisim from Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Tuesday, October 03, 2006
Yritin aika monta kertaa tehdä JE:n kirjan sivussa olevan väärän BCID:n avulla, oikea numero löytyi vihdoin etiketistä. Kirja saapui eilen, kiitoksia! Kiva myös, että sain lisälukuaikaa saatuani siirron viimeiseksi lukijaksi.

Journal Entry 22 by wingmynttiwing from Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Thursday, November 09, 2006
Nälkäpalkalla palasi kotiin tänään. Kiitoksia kaikille rinkiläisille.
Kirja jää nyt ainakin toistaiseksi pysyväiskokoelmiini.

Are you sure you want to delete this item? It cannot be undone.