"Nuori valokuvaaja Mikael löytää kotitalonsa takapihalta jotakin, mitä hän ei ole eläissään nähnyt, mutta minkä hän tietää saman tien haluavansa omakseen. Hetkeäkään epäröimättä hän ottaa hoiviinsa öisen metsänpeikon, kansantaruista tutun salaperäisen olennon.

Mikaelin ja peikon välille solmiutuu maagisen tiivis suhde, joka saattaa vähitellen sijoiltaan koko elämän. Jos hän olikin aluksi kuvitellut voivansa vangita palan villiä luontoa luokseen, joutuu hän pian toteamaan jääneensä itse vangiksi. Eikä hän tiedä elävänsä hetkeä, jolloin alistettu luonto on juuri iskemäisillään takaisin.

Yhdistellen ikivanhaa mytologiaa ja uusinta luonnontiedettä Johanna Sinisalo maalaa hurjan ja oudolla tavalla puoleensavetävän vaihtoehtohistorian, joka jää kihelmöimään lukijan mieleen vielä pitkään jälkeenpäin. Ihmisen ja eläimen, kulttuurin ja luonnon, modernin maailman ja tarunhohtoisten muinaisaikojen rajat hämärtyvät tavalla, joka pelottaa ja kutkuttaa - pakottaa meidät katsomaan uusin silmin itseämme ja ympäröivää todellisuutta."

Finlandia-palkittu vuodelta 2001

*** KIRJARINGIN OSALLISTUJAT ***

1. Margih
2. chrisim
3. mirz
4. Helear
5. ritao
6. Annelis
7. dotdot
8. kaisabr
9. Millam
10. - laita PM Piikulle jos kiinnostaa!

x. ja takaisin Piikulle

Kiitos Piiku, kirjat saapuivat tänään postin mukana. Hieman rysähti rinkitungosta tähän saumaan, mutta pyrin lukemaan kuukauden sisällä tämän kirjan.

Peikkokirja oli varsin nopealukuinen ja jälleen ihan uudenlainen tuttavuus. Eli en vastaavaa ole vielä lukenut ja olen vähän ymmälläni siitä, kuinka paljon kirjasta pidin... Pidin joka tapauksessa! Toisaalta satua, toisaalta raadollisuutta. Loppu oli hyvin paljon lukijan omaan mielikuvitukseen nojaaava, eli oliko kyseessä onnellinen loppu vai ei.. Minä en vielä varmasti tiedä mitä mieltä olen, mutta en surulliseksikaan loppua sanoisi, vaikkakin puitteet antaisi ehkä sellaiselle aihetta. Pessi kuitenkin lumosi uskollisuudellaan ja myös julmuudellaankin, koska julmuus liittyi tärkeään ominaisuuteen..

Kirja jäi miitissä Chrisimille, joka rinkivuorossa seuraavana. Mielenkiintoista lukukokemusta!

Sain yllätyksekseni tämän rinkikirjan nyt jo itselleni! Luen sen kaiken muun puuhailun ohella, toivottavasti tässä tammikuun aikana.

Luin tämän vaihteeksi todella nopsaan, mutta arvion kirjoittaminen on tapani mukaan viivästynyt.

Kirjassa oli mukaantempaava juoni, ja tutuissa maisemissa elävät peikot kutkuttivat mielessä pitkään. Varsinaisen tarinan edetessä lukijalle tarjotaan "faktaa" ja "uutisia" välipaloiksi. Sinisalon kirja onkin oivaltava sekoitus totta ja tarua, vanhan kansan uskomuksia, dokumenttia ja vielä alakulttuurin kuvausta.

Otan kirjan mukaan helmikuun tapaamiseen ja luovutan mirzille.

Tulipa miitissä rinkikirjat vaihdettua päikseen. Luen asap.

Sen verran tähän kuitenkin mennään syvemmälle, että Tampereella on tähän kirjaan liittyen geokätkö, jonka koordinaattien laskemiseen täytyy etsiä vastauksia tästä kirjasta. Metsästän siis samalla lukukerralla ne.

Lukaisin tämän läpi yön pimeydessä ja päätin olla ratkaisemassa Geocachingtehtävää, ja pistää kirjan heti miten kiertoon, kunhan saan Helearin kiinni.

Mitä sitten pidin kirjasta? No niin, varsin mielenkiintoinen tietenkin, mitä muuta nyt voisi olettaa jos peikot asetetaan täysin luonnoliseksi jutuksi ja hommaan seataan homoseksuaali jos toinenkin, sekä allekirjoittaneen alan ihmisiä. Ei hullumpaa, mutta ei tämä nyt ehkä kuitenkaan elämääni muokannut juuri mitenkään. Mielenkiintoista olisi lukea käännös tästä, englanniksi.

Kirja saapui tänään minulle, kiitos Mirz ja Piiku! :)

En tiennyt kirjasta etukäteen oikeastaan mitään muuta kuin että se jotenkin kertoo peikoista. Tarina ei jostain syystä ottanut matkaansa ollenkaan, en osannut eläytyä tarinan etenemiseen. Tietoiskut tarinoiden välissä katkaisivat tarinan, eivätkä ne tehneet vaikutusta kun ei tarinakaan tehnyt. Minun makuuni tässä ehkä yritettiin liikaa tuoda satua arkipäivään.

Kiitos Piikulle lukumahdollisuudesta, nyt ei enää vaivaa mistä kirjassa on kyse.

Lähetän kirjan ritaolle piakkoin!

Kirja saapui jo keskiviikkona, mutta sairauden vuoksi pääsin rekisteröimään vasta nyt. Selailin teosta ja näytti ainakin mielenkiintoisesti jaksotetulta. Yritän lukea pikapuoliin.

3.5.2005

Eilen illalla ryhtyessäni lukemaan kirjaa olin lukenut siitä vain viidesosan, mutta tarina vetäisi mukaansa niin paljon, etten voinut laskea kirjaa käsistäni ennen kuin olin lukenut sen loppuun. Ja loppukin tuli aivan huomaamatta. Eli ainakin omalta kohdaltani erittäin mukaansatempaava teos.
En ole varma, pidinkö kirjasta kaikkine yksityiskohtineen, mutta loppu oli ainakin yllättävä. En ole vielä ymmärtänyt kaikkien henkilöiden roolia kirjassa, mielestäni naapurin filippiiniläisnainen oli sinänsä aika "turha" henkilö, joka ei vienyt tarinaa yhtään eteenpäin. Mutta ehkä senkin henkilön tarkoitus selviää minulle ajan myötä.

Rinki jatkuu viimeistään ensi viikolla.

Kirja saapui tänään postissa. Kiitoksia. Yritän lukea pian, mutta muitakin rinkikirjoja on jonossa. Miksi ne aina tulevat läjissä ja sitten ei taas mitään? No, nyt en ole moneen viikkoon liittynyt mihinkään, vai olenko? Enkä osallistunut relayhinkään. Eiköhän se tästä tasaannu...

This book counts for Finland in my A Book From Every Country Challenge.

Hyvin erikoinen kirja. Kannatti lukea ehdottomasti. En vain oikein pidä siitä, etten tiedä mikä on totta ja mikä keksittyä. Peikkojen luokittelu kissapetojen ryhmään pani kuitenkin ajattelemaan että ns. faktapalatkin olivat fiktiota eikä oikeista tietokirjoista napattuja. Niinpä Eeva-Liisa Tenhunen kirjoittaakin arvostelussaan:

"Johanna Sinisalon kielellisen ilmaisun lahjakkuus näyttäytyy nimenomaan näissä muka lainatuissa faktoissa, joissa tyyli vastaa aikakautta ja lainattua julkaisua. Episodimonologiat mielestäni kuvaavat paremmin eri henkilöiden ajatusmaailmaa kuin jos asialla olisi ollut kaikkitietävä kertoja. Jouhea juoni välittyy lukijalle selvästi, mutta ehkä Palomitan tarina olisi tarvinnut hieman toisenlaista juonellista ratkaisua."

Ehkä Palomita oli otettu mukaan osoittamaan ettei heterorakkauskaan aina ole ihmisarvoa kunnioittavaa. Mikaelilla oli laittomana kotieläimenä peikko ja Pentillä laillisena Palomita. Kumman kohtalo oli kurjempi?

No on tämä, kun palvelimella on niin kiirettä, että journalointikin pitää tehdä kahteen kertaan. Sitä se teettää, kun lykkää saitille kaiken maailman pelikeskusteluja.

Mutta asiaan. Sain kirjan ukkosmyrskytapaamisessa Soihdussa. Kiitos Annelis. Ja kiitos ringin järjestämisestä, Piiku.

Suhtauduin tähän kirjaan hyvin epäilevästi. Ilmoittauduin kuitenkin rinkiin, kun tilaisuus tuli kohdalle. Kiitos ringin järjestämisestä, Piiku. Ilman sitä en varmasti olisi tarttunut tähän kirjaan. Kun nyt vihdoin sain siihen tartuttua, luin sen kerralla.

Aluksi minua ärsytti suunnattomasti, että teksti oli selvästi naisen tekstiä, vaikka lähes kaikki kertojat olivat miehiä. Kun pohdinta ja spekulointi väheni ja kirjassa alkoi tapahtua, en enää kiinnittänyt siihen huomiota. Loppua kohti väheni myös asioiden tarpeeton selvittäminen (esim. naisten, homomiesten ja alkoholistien erilaiset kaupungit). Fiktiiviset peikkolainaukset kirjallisuudesta ja lehdistä ärsyttivät minua. Idea oli minusta loistava, mutta toteutus onnahteli paikoin pahasti. Selkeimmin se näkyi lehtiteksteissä, jotka olivat liian pitkiä ja joissa oli aivan liian pitkiä virkkeitä. Bibliografiset tiedot olivat joissain tapauksissa kai oikeita, joissain hyvin lähellä oikeita, jotkut oli kaiketi keksitty. Koska kirjan aihe oli mielikuvituksellinen, petyin juonen ennalta-arvattavuuteen. Sen sijaan ilahduin siitä, että löysin kirjasta myös huumoria. Vai löydänkö minä sitä kaikkialta?

Edit 9.9.2005: kaisabr saa kirjan tänään.

Sain kirjan dotdotilta tänään. Luettavaksi piakkoin.

Ennakko-oletukseni oli, että en pitäisi tästä kirjasta. Kuinka väärässä olinkaan! Kirja vei minut täysin mukanaan. Luin sen yhden päivän aikana, joka on saavutus kiireisessä elämässäni. Yleensä en pidä fantasiasta kovin paljon, mutta Pessi viehätti minua suuresti. Loppuratkaisu oli mielenkiintoinen. Jäin pohtimaan koko tarinaa vielä lukemisen jälkeen, joten kirjalla oli jotain merkitystä... Loistava kirja! Kiitos Piiku.

Kiitos kaisabr kirjasta. Kiitos myös CandyDarlingille ja hänen "hautajaiskeikalle" Ouluun lentäneelle ystävälleen, joiden kautta kirja päätyi minulle tänään.

Vältin lukemasta aiempia kommentteja ennen kirjan lukemista. Nyt kun olen lukenut kirjan, olen kuitenkin aika samaa mieltä monen lukijan kanssa. Eli minuakin häiritsivät lukemattomat "lainaukset", mutta kieltämättä jäi kaivelemaan, että onko esim. Susi-Pulliaiselta kysytty lupa hänen nimensä käyttämiseen. Oletettavasti on, ja olisi mielenkiintoista tietää, mitä mieltä hän on ollut uuden petolajin keksimisestä.

Itse tarina oli yllättävän lyhyt ja se tosiaan katkeili pahasti, kun määrällisesti "faktapätkiä" oli niin paljon. Vähempikin olisi riittänyt. Sinällään tarina oli hieno ja välillä kyllä samaistuin peikon pelastajaan. Itsekin olen pelastellut koko ikäni irtokoiria, kissoja, lintuja yms. Peikkoja ei kyllä toistaiseksi ole tullut kohdalle. Tarina oli myös koskettava, joskin osittain turhan pinnallinen. Varsinkin loppukohtaus oli minusta ärsyttävän artopaasilinnalaismainen.

Puoliskoni Endy on aloittanut jo kirjan lukemisen. Jokunen oululainen on ilmoittanut olevansa kirjasta kiinnostuneita, joten jos Piikulle käy, tarjoan kirjaa vielä parin viikon päästä olevassa miitissä, ennen kuin se palaa etelämmäs.

Sinisalo oli tuttu nimi entuudestaan. Portissa on ollut hänen tekstejään ja olen niistä aina pitänyt. Tämä kirja ei ollut pettymys. Taattua laatua, kun pääsi vauhtiin, ei kirjaa voinut laskea kädestä, ennekuin sen oli lukenut.

Otan mukaan miittiin, jotta kirja saa kiertää Oulussa ennen Piikulle palaamistaan.

Sain käsiini Oulu miitissä. To be read pinoon.

Sain Oulun bookcrossing-miitissä.

Ihmettelin alkuun, kuinka näin hehkutetussa kirjassa (Finlandia-palkinto ym) on näin paljon lainattua tekstiä.Lähdeluetteloakaan ei löytynyt kirjan lopusta. Pian alun jälkeen varmistui toki,ettei kyseessä ole tieteellinen julkaisu:)

Ehkä niitä peikkoloruja oli kirjassa liikaa minun makuuni. Viittaukset on kirjoitettu taitavasti. Lajikuvausten lauseet maistuivat hieman pitkiltä ja maalailevilta, mutta ne tajusin fiktioksi joka tapauksessa. Välillä ärsytti, kun piti pysähtyä pohtimaan, onko lainaus oikea vai keksitty.Taustatutkimus on hyvin tehty. Tämä on hiustenhalkomista, mutta s. 46 kuvaus mioseeniajan ilmastomuutoksista ja sen syistä tuntuu tosi oudolta. Pitää melkein tarkistaa, kirjoittaako Chatwin tuollaista.

Kätevää sijoittaa peikko Felipithecus trollius eri heimoon kuin ihmiset. Sillä voi selittää oudot piirteet, kiveksi hyytymiset. Tosin homo florensis eleli myös nykyihmisen kanssa pitkään samanaikaisesti, ja tiede sai siitä havainnon vasta 2003. Harmi, että vain luulöytöjen muodossa.Sinisalo kirjoitti tämän kirjan jo 2000 eli en voi hänen väittää saaneen ideaa "hobittilöydöistä".

Ihmishahmot elelevät kaupungissa monimutkaisessa hyväksikäyttöjen verkossa.Peikko oli jonkinlainen persoonaton "jalo villi". Luonto on katajantuoksuinen mystinen pakopaikka, joka jo pian Tampereen ulkopuolella tarjoaa "sellaista koskemattomuutta, jota ei osaa edes kuvitella". En lainkaan ihmettele, että tällainen klassinen rappiollisen yhteiskunnan ja mystisen luonnon vastakkaisasettelu, trendikkäästi homoilla maustettuna, kiehtoo meillä ja Keski-Euroopassa.Minusta loppuratkaisu jäi ohueksi ollen jopa pikkaisen huvittava.

Kaiken kaikkiaan; ei paskempi kirja. Ainakin luin sen nopeasti heti sen saatuani. Seuraavaksi kirja on luvattu lunatumille.

Oulun miitistä sain. Samaisella tapaamisella syntyi pienoinen rinkisuma, joten katsotaan, koska ehdin syventymään kirjaan.

Minulla ei ollut kirjan suhteen mitään odotuksia, mutta se oli positiivinen yllätys siltikkin. Pidin sekä kirjoitustyylistä että tarinasta.

Seuraavaksi kirja lähtee kotia kohti pitkän matkan jälkeen.

Kirja palasi Paraisille. Kiitos kaikille rinkiin osallistuneille hienoista journal entryistä.

Eiköhän tämä ole jo viipynyt riittävän kauan hyllyssäni...

No voi hyvät hyssykät! Parempaan osoitteesen ei olisi tämä kirja voinut tulla. En ole lukenut, mutta olen aikonut. Ja ihan vasta pari päivää sitten vaihdoimme erään ystäväni kanssa sähköpostia, ja hän kehui kirjaa ja käski lukemaan.

Tämä kirja paljastui sikasäkistä 2009, jossa valitaan kirjoja ensimmäisten sivujen perusteella. Ja olihan ripeää toimintaa, kirja on jo nyt minulla vaikka vasta pari päivää sitten tein valintani. Kiitos Piiku!

Ihan uudenlainen lukukokemus oli minulle tämän kirjan tyyli. Aluksi tuntui kuin olisi lukenut populääritieteellistä julkaisua, mutta siihen tottui aika nopeasti ja matkalla huomasi että kyseessä on hurjempi kirjallinen tuotos. Realistista fantasiaako tämä tällainen on? Romaani herätti paljon tunteita ja ajatuksia. Peikkojen rinnastus homoseksuaaleihin oli nerokas idea, jotakin ihan uutta. Minua puistatti moneen otteeseen tapa, jolla ihmisiä käytettiin hyväksi. Se olikin melko tasapuolista, todella monet romaanin henkilöistä olivat jollakin tapaa niin hyväksikäyttäjiä kuin -käytettyjäkin. Ja suurin osa romaanihenkilöistä tunsi sopimatonta rakkautta jotakuta kohtaan. Palomita-raukka, miten hänelle kävi? Ärsyttävää kun Martes pääsi kuin koira veräjästä. Mielestäni Pessin ja Enkelin kohtalot nivoutuivat lopussa onnellisesti yhteen.


edit. 31.5.2010 Lupasin kirjan lainaan ystävälleni ja odottelen jahka näen hänet seuraavan kerran.

En ihmettele, että Sinisalo on pokannut romaanilla palkinnon. Sen verran monisyinen ja taitavasti rakennettu se oli. Minulla jäi hämmentynyt olo romaanin lukemisen jälkeen, mutta niinhän se kaiketi on tarkoituskin.

Kirja lojui monta vuotta kaapissani. Anteeksi siitä. Nyt se on luettu ja pidin siitä.
Toimitan sen seuraavaksi Tampereelle.

Sain peikkokirjan hyvältä ystävältäni Rovaniemellä puolisen vuotta sitten. Nyt sen ehdin lukea. Tykkäsin.

Hyvästelin opuksen Linna-rakennuksen autiossa ala-aulassa.