Koko lukemisen ajan "epäilin" tätä kirjaa. Ehkä se johtui päähenkilön nimestä Tii, kun se ei mielestäni ole oikein kunnon nimikään. Tiin mies on kuollut auto-onnettomuudessa eikä hän pääse elämässään oikein uuteen alkuun. Sitten hän törmää Samueliin, joka tunkee hänen elämäänsä, hemmottelee ja antaa lahjoja.

Kirja on aika ennalta-arvattava, päähenkilö vähän hömelö, mutta ehkä sitä sitten olisi tuossa tilanteessa yhtä haluton kaikkeen. Kustantaja kehuu kirjailijan kieltä, minusta kieli on kyllä aika kliseistä (tyyliin fallosmaiset tehtaanpiiput), mutta kieltämättä kielenkäyttö on hieman erilaista kuin yleensä. Oli ihan tuoreitakin kielikuvia sentään.

Kaiken lisäksi tämä on kyllä tamperelaisten BookCrossareiden "must", käydäänhän tässä kahvila Runossa (vaikka nimeä ei sanotakaan, mutta kun kyseessä on Ojakadulla oleva kaksikerroksinen kahvila niin...)

Kiinnostava, luin yhdeltä istumalta. tutut paikat hauskoja.. Ja tietysti osuva paikka jättää se :) eli löysin kahvila Runosta, joku viikko sitten.

Ennen kuin ehdin itse lukea, hyllystäni sen nappasi muualta Suomeen muuttanut kuvataiteilija-ystäväni, miespuolinen, ja palautti viikon päästä tyytyväisenä. Huomasin saman mitä hän sanoi kirjasta, se muuttui n. 2/3 jälkeen suoraviivaisemmaksi, vähemmän omakohtaiseksi, 'ikään kuin toimitussihteeri olisi sanonut että nyt pitää saada juoni kasaan ja kirja loppuun, ei sitä muuten kukaan osta, vaikka kuvat olisivat ehkä vieläkin syvenemässä'.

Hänelle, vähän yli 5-kymppiselle miehelle se oli kiinnostava ja ymmärrettävä sukellus yliherkästi tuntevan ja aistivan naisen sielunmaailmaan.

Minä taas, 4-kymppinen nainen, luin sitä enemmänkin omaa kokemusta vasten heijastellen, tsekaten missä kohtaa tuntuu tutulta. 1. puolisko olikin parempi, sitten alkoi mennä turhan dekkarimaiseksi ja paljon ulkoista tapahtumaa vähässä ajassa. Välillä runollinen tatsi tuli siinäkin mukaan. Niin vain, näin vain. -Parempi kuin kuvittelin ulkoasun perusteella.

Lainaan yhdelle tutulle vielä ja annan hänen jättää sen jonnekin jos haluaa, tai antaa eteenpäin, jos ei hänelle tule mieleen ideaa niin vien sen ehkä Messukylän kirjastoon, lähellä sekin kirjan tapahtumapaikkoja.

Niin siis, kahvilassa se oli yläkerran kaiteella.