Kesäloman Itä-Suomen löytöjä.
Kovakantinen kirja, WSOY 2012, 232 sivua.

”Ole sinä se, joka ei unohda minua. Se joka todistaa puolestani.”

17-vuotiaana Ronja löytää vintiltä isoenoaan koskevat dokumentit. Jatkosodassa kaatuneen verisukulaisen kohtalo alkaa viitoittaa Ronjan elämän suuntaa, ja ylioppilaskeväänään yksinäinen uhmakas tyttö vaihtaa sukunimensä Sachseksi, ihailemansa sotilaan mukaan.

Ronja päätyy ääri-isänmaallisen Sydänraja-verkoston jäseneksi, mutta saa huomata, että toverillinen yhteisö dominoi, manipuloi ja vaatii palveluksia jäseniltään. Sydänrajan käskystä Ronja matkaa Venäjän Karjalaan ja soluttautuu arvaamattaan uskonlahkolaisten bussiseurueeseen. Seurueen kuljettajasta hän saa yllättäen itselleen apurin.

Sydänraja on road storyksi taipuva tarina vaarallisesta lojaalisuudesta, sankaruudesta ja surusta. Maritta Lintunen taitaa henkilöidensä päänsisäisen dialogin ja löytää selitykset heidän ratkaisuilleen."

Tämä oli aihepiiriltään yllättävän poliittinen teos, en olisi sitä osannut Lintuselta odottaa. Aatteellisuus häiritsi jonkin verran, mutta ehkä tarina käsittelee kyllä laajemmassakin mittakaavassa lahkon, liikkeen tai aatteen aivopesuun asti menevää voimaa ja valtaa. Ronja on vaikuttamiselle altis hahmo yksinäisyydessään ja yhteisön etsinnässään. Löydetty pakkomielle ilmeisesti kaukopartiomiehenä toimineesta sukulaisesta ajaa häntä syvemmälle äärioikeiston suuntaan.

Itselleni kirjan parasta antia oli Lintusen taitava kieli ja se intensiteetti, jolla hän vie lukijansa seuraamaan henkilöitään. Juoni vaatii keskittymistä, kun kertoja vaihtelee toistuvasti ilman selvennyksiä. Kirja ei siten liene parhaimmillaan pienissä pätkissä luettuna.

Tämänkin lukukokemuksen jälkeen Kirjeitä Suolavuonolta pitää minulle yhä kärkisijaa lukemistani Lintusen teoksista.

* Osallistun tällä kirjalla Peonion Kuukauden kirjailijat kiertoon -lukuhaasteen kakkoskierrokseen.

Erpax mainitsi aiemmin Lukulaarissa voivansa lukea tämänkin Lintusen kirjan, joten tarjoan tätä hänelle Helsingin miitissä.

Kiitos tästäkin tuomisesta ja varsinkin kaikista muille viemisistä, Bookgeo! Lukulaarissa tästä tosiaan keskustelimme ja en ollut ennen sitä tiennyt tästäkään Lintusen teoksesta, vaikka olen häneltä joitakin kirjoja lukenut. Kiitos siis ja kiitos mukavasta illasta!