Vuosi Lontoossa
2 journalers for this copy...
Kirjoittaja on päässyt stipendiaatiksi Lontooseen vuonna 1946. Hän matkustaa sinne norjalaisella laivalla kahdessa päivässä. Satamasta matka jatkuu junalla Lontooseen. Hotellia ei ollut varattu valmiiksi, joten matkaseuralaiset suosittelivat sähköttämään tulosta Lontoon NNKY:lle Newcastlen asemalta. Kyllä nykyinen, känny kädenjatkeena kulkeva nuori olisi ihmeissään tätä kirjaa lukiessaan. Kirjan kieli on myös lähes 6-kymppisestä yllättävän vanhahtavaa. Elettiin myös aikaa ennen mielensäpahoittajia ja ylitulkitsijoita, eli neekerinaista saattoi kutsua neekerinaiseksi ilman, että kukaan kuvitteli ilmaisua rasistiseksi saati sopimattomaksi. Samoin oli vielä minun kouluaikanani, joten minun on vaikea ymmärtää tätä nykyistä vouhotusta.
Muistan ensimmäisellä interrailillani vuonna 1984 ihmetelleeni kaikenkirjavien ihmisten määrää Lontoossa, kun filmeistä tutut brittigentlemannit loistivat poissaolollaan, samoin kuin knallit ja sateenvarjot. Pienemmissä kaupungeissa värillistä väkeä ei juuri näkynyt.
Junista mainittiin myös matkatavaraverkot. Vielä kun interrailasin Englannissa 1980-luvulla, oli junissa penkkien yläpuolella penkkien suuntaiset, suhteellisen matalalla olevat verkolliset metallihäkkyrät, joihin matkatavarat nostettiin.
Kirjoittaja vertasi Oxford Streetin julkisivua jättiläisvanhuksen harventuneeseen hammasriviin, koska pommit olivat repineet aukkoja taloriveihin. Hän myös mainitsi ilahtuneena löytäneensä katukauppiaalta pari kampaa, joita Suomessa ei ollut lainkaan kaupan. Toki pula-ajasta olen kuullut, mutta en arvannut kampojen olleen kiven alla. Lontoossa tavaraa oli kuulemma runsaasti, mutta ei kaikkea tavaraa. Ei löytynyt lautasta, vaan kahvikuppi eikä veistä, vaan lusikka.
En tiennyt, että Marble Archin piti alunperin olla Buckinhamin palatsin portti, mutta hups, kuninkaalliset vaunut eivät olisi mahtuneet kulkemaan sen läpi. Hups, tekevälle sattuu.
Pohjoismaalaiset ihmettelivät vetoisia asuntoja, kun viima käy sekä ikkunoista että kynnysten alta ja ulko- ja sisälämpötilat olivat suunnilleen samat. Lämmintä oli lähinnä kylvyssä, jonka vesirajaan jäi aina musta hiilivana.
Kansi: Uhrasin kanteen vanhan Buckinham Palace -joulukalenterini!
Muistan ensimmäisellä interrailillani vuonna 1984 ihmetelleeni kaikenkirjavien ihmisten määrää Lontoossa, kun filmeistä tutut brittigentlemannit loistivat poissaolollaan, samoin kuin knallit ja sateenvarjot. Pienemmissä kaupungeissa värillistä väkeä ei juuri näkynyt.
Junista mainittiin myös matkatavaraverkot. Vielä kun interrailasin Englannissa 1980-luvulla, oli junissa penkkien yläpuolella penkkien suuntaiset, suhteellisen matalalla olevat verkolliset metallihäkkyrät, joihin matkatavarat nostettiin.
Kirjoittaja vertasi Oxford Streetin julkisivua jättiläisvanhuksen harventuneeseen hammasriviin, koska pommit olivat repineet aukkoja taloriveihin. Hän myös mainitsi ilahtuneena löytäneensä katukauppiaalta pari kampaa, joita Suomessa ei ollut lainkaan kaupan. Toki pula-ajasta olen kuullut, mutta en arvannut kampojen olleen kiven alla. Lontoossa tavaraa oli kuulemma runsaasti, mutta ei kaikkea tavaraa. Ei löytynyt lautasta, vaan kahvikuppi eikä veistä, vaan lusikka.
En tiennyt, että Marble Archin piti alunperin olla Buckinhamin palatsin portti, mutta hups, kuninkaalliset vaunut eivät olisi mahtuneet kulkemaan sen läpi. Hups, tekevälle sattuu.
Pohjoismaalaiset ihmettelivät vetoisia asuntoja, kun viima käy sekä ikkunoista että kynnysten alta ja ulko- ja sisälämpötilat olivat suunnilleen samat. Lämmintä oli lähinnä kylvyssä, jonka vesirajaan jäi aina musta hiilivana.
Kansi: Uhrasin kanteen vanhan Buckinham Palace -joulukalenterini!
Hyvää synttärimatkaa Lontooseen!
Vuosi Lontoossa! Kiitos! Jos saisin ihan valtavasti rahaa, minullakin olisi kyllä vuosi Lontoossa.
