Warelia 2024. 101 s. + taustatekstejä ja huomautuksia. Ruko.
Kannen valokuva: Paula Sankelo.

Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinto 2024 – Onnittelut! –

Takakannesta:

"Paula Sankelon runokokoelma on rakkauskirje jäälle. Runojen keskeinen aihe on arktisen alueen luonto. Katoava jää kysyy, mikä jatkuu ja mikä lohduttaa, kun napaseutu sulaa. Sankelo kirjoittaa katkoksista, mutta myös jatkuvuudesta ja lohdusta – jää heijastaa sekä valoa että pimeää."

Takaliepeessä Paula Sankelo kertoo runojensa syntysijoilta Huippuvuorilta:

”Runojeni jääkarhut, mursut, valaat ja jäätiköt ovat lähiluontoani. Ihmisen oleskelu täällä – myös minun – on väkivaltaista ja kuluttavaa. Tämä ristiriita ajaa osaltani minua kirjoittamaan.”


***

Hieno kokoelma, jonka teema saa moniulotteisen käsittelyn. Enimmäkseen runot ovat mielestäni helposti aukeavia, mutta muutamat olivat (hyvässä mielessä) sen verran arvoituksellisia, että vaativat useankin lukukerran. Eikähän runokokoelma muutenkaan yhdellä lukemisella tyhjene.
Kirjan lopussa olevat taustatekstit ja huomautukset ovat mukava kädenojennus lukijalle. Monesti runoja lukiessa jää miettimään että mikähän mielenjuoksu tuonkin ilmaisun takana on, vaikka faktataustoja voi kertoakin, kuten tässä, ilman että oma tulkinta siitä köyhtyy.

Tarjolla Kirjaringiksi. Lukuaikasuositus normi kuukausi. Kulkee pienessä Helposti-kuoressa tai kahdella ikimerkillä. Alla osallistujat ilmoittautumisjärjestyksessä. Voitte vaihtaa järjestystä, jos kirjan kulku siitä jouhevoituu tai logistiikkakustannuksia säästyy. Mutta lukea saa ihan kiireettä!


Postitettu 28.11. ->
. eijukka (Jkl) luki
. erpax (Hki) luki
. lukutuoli (Tre) luki
. outa1977 (Sastamala) luki
. Kemppu (Tre) luki
. Paulanni (Rmk) luki
. toukokuu (Hki)

ja paluu ruzenalle, osoite kirjan etulehdellä.

-ruzena

Kiitos ruzena! Katoava jää odotti tänään postilootassa, menee päällimmäiseksi yöpöydälleni!

Luin kirjan ja jäin miettimään, mitä runoilija milläkin runolla tarkoittaa enkä ymmärtänyt. Sitten luin kirjan lopussa olevat taustatekstit, googletin muutaman itselleni vieraan termin, luin runoilijasta ja hänen taustastaan sekä kirjan arviointeja. Sitten luin runot rauhassa uudelleen ja tajusin, että pidän niistä tosi paljon. Runojen rakenteissa on niin paljon vaihtelevuutta, jopa ihan kansanrunojen henkeä, ja ilmeisesti myös lapsen lausumia. Ja keskeisenä kaikessa jää ja sen katoaminen. Kirjan kansi on upea, jään väri ja jääkarhu edessä niin pienenä, etten ensin edes tajunnut sitä. Eläinystävänä suren ahdistuneena jääkarhujen tulevaisuutta.
Jännä yksityiskohta on pantoum-kaavalla tehty runo, joka pohjaa mieheni isosedän teokseen "Miesten meri".
Varmaan luen runot, ainakin mieleisimmät niistä, vielä kolmannenkin kerran, ennenkuin kirja matkaa kohti pääkaupunkia.
"Jäätikkö nytkähtelee

lämpimältä kalliolta
kuin kissa unikerältä

se venyy, ohenee
työntää tassut pidemmälle mereen:

rinnasta kuuluu hurinaa."

Kaunis ja hyväntuulisesti koristeltu kuori tuli postiluukusta juuri sillä hetkellä, kun saatoin lopetella jo töitäni. Ihana kortti, kiitos eijukka! Tunnelmallista joulun odotusta sinulle myös!

Luin näitä runoja rauhassa, googlasin sastrugin ja etsin Sveagruvan kartalta. Välttelin kokoelmasta kirjoitettuja arvioita. Koin avuksi, että runot oli jaoteltu osioihin.

En tiedä, montako kertaa olen palannut jonkin tietyn yksittäisen runon ääreen. Eläimet, "naapurit", perhe, "kotipolku", havainnot muuttuvasta arktisesta ympäristöstä, veden olomuotojen muutos – jokin arkinen tai konkreettinen asia tuntui eniten vetävän lukemaan siitä muotoutuneen runon useamman kerran uudestaan.

Jo pelkästään kirjan ensimmäisen osion runot kertovat monin keinoin nykylajien uhkakuvan, muutoksen ja seurauksen, mikä kirjan nimessä on todettu vain kahdella sanalla. Kokoelman viimeinen runo on rauhoitettu omaan osioonsa, ja siihen pysähdyin joka kerta.

Hieno ja hiljaiseksi vetävä kokonaisuus.

Rinkirunokirja lähtee vihdoinkin joko postin tai kuriirin kyydissä kohti lukutuolin postilaatikkoa.

Kiitokset vielä ringistä, ruzena!

Olikohan postilaatikolla käynyt kuriiri vai postimies? Kaksi houkuttelevaa kirjaa löytyi kuoresta ja ihastuttava postikortti, joka sopii mielikuvaani tämän kirjan miljööstä. Edellinen kirja päättyi aamulla, enkä uutta ehtinyt vielä aloittaa, joten nämä runot pääsevät lukuvuoroon saman tien. Kiitos!

Luin ensin kirjan kokonaisuudessaan läpi ennen kuin rauhoituin, sitten palasin runoihin uudelleen ja luin ne hitaasti, pysähdellen. Perehdyttyäni lopun taustahuomautuksiin, piti lukea runot vielä kolmanteen kertaan ja niihin aukesi taas kerran uusia näkökulmia. Olipa puhutteleva ja lukemisen arvoinen kokoelma, upeaa, että ympäristömuutoksesta voi kertoa myös tällä tavalla. Vaikka runojen ytimessä oli arktinen luonto ja siihen liittyvä uhka, kirjan tunnelma ei ollut lainkaan angstinen, mieleen jäi esim. suorastaan hykerryttävä runo museossa makaavasta Marcelius Olsenista.
Kiitos ringistä, ruzena! Kyselin jo Outan osoitetta siltä varalta, ettei hän pääse bc-miitteihin lähiaikoina.

Lähtee postitse Helposti-kuoressa Outalle. Nautinnollisia lukuhetkiä!

Kirja saapui tänään postitse. Kiitos lukutuolille myös kivasta kirjanmerkistä ja kortista!

Tähän syvennyn rauhassa ja ajan kanssa.

Luin runot kahdesti. Ensin hitaasti, vähitellen. Sitten yhtä kyytiä.
Monet niistä menivät suorastaan ihon alle ja surin , miten me ihmiset kohtelemme luontoa.
Kaikki runot eivät kuitenkaan olleet surumielisiä, joissakin oli myös mukana ripaus huumoria ja iloa.
Löysin oheisesta artkkelista lisää syvyyttä sivun 22 runoon ja muutakin mielenkiintoista tekijästä ja teoksestaan.
Kiitos, että sain olla mukana tämän kirjan matkassa. Erittäin hyvä esikoisteos ja uudenlainen tulokulma aiheeseen.

Liitän tämän bc foorumin 2025 sivua -lukuhaasteeseen.


https://www.hs.fi/taide/art-2000010827678.html

Kempulle miitissä. : )

Kirja on nyt minulla. Kiitokset!

Runous on nyansseineen ja vivahteineen minulle aika vieras kirjallisuudenlaji. Pidän kyllä monista runoista, mutta enemmänkin yksittäin kuin kokoelmina. Mieluisatkin runot jotenkin hukkuvat minulla kokonaisuuteen.
Näin ollen, vaikka yritin lukea tätäkin kirjaa hitaasti ja vain muutama runo kerrallaan, ja teematkin kiinnostavat, en saanut tästä paljoakaan irti. Tai sitten nämä runot eivät vain olleet minun juttuni - tätä ei tekijän viaksi laskettako.
Pantoum-runokaava ja vanhaan jääaiheiseen suomi-ruotsi -sanastoon perustuvat runot kiinnostivat eniten, ja mieleen jäi hauskana sivun 83 runo, jossa lapsi huutaa kukonlaulun aikaan ELÄMÄ ENENEE. Haluan ajatella, että se perustuu tositapahtumiin.
Seuraavaksi kirja matkaa Paulannille, kunhan kuljetusmuodosta sovitaan.

Annoin sukututkimuspäivillä Tampereella olevalle Paulannille ollessani itse matkalla teatteriin. Järjestyi siis näppärästi!

Kiitos, Kemppu, että poikkesit tuomaan kirjan käteeni. Nyt se on jo Riihimäellä ja pääsee luettavaksi - hitaasti - aivan heti.

Luin hitaasti, osio kerrallaan. Monista runoista pidin, osa ei auennut, ja ehkä palaan kirjaan jossain vaiheessa uudelleen. Minuakin auttoivat lopussa olevat selitykset ymmärtämään runojen taustoja.

Pohjoinen on kosketeltavasti läsnä, samoin ihmisen ja luonnon karu vuorovaikutus. Jäin ihastelemaan kokoelman vaihtelevuutta. Milloin on inspiraatiota saatu vanhasta Elias Lönnrotin Suomalais-ruotsalaisesta sanakirjasta (sanojen selitykset olivat hauskaa luettavaa), milloin meribiologian kurssimateriaalista tai Samuli Paulaharjun, Tua Forsströmin tai Volter Kilven lauseesta. Ja päälle päätteeksi ajankohtaiset teemat luontokadosta ja ilmaston lämpenemisestä. Ymmärrän, miksi kirja on saanut esikoiskirjapalkinnon.

toukokuu saa kirjaan tänään Musiikkitalon miitissä. Antoisia runohetkiä!