Ennakkokappale, Otava 2024, 394 sivua. Englanninkielinen alkuteos Castaways.

Kustantajan kuvaus:

"Kaukainen saari.

Seitsemän matkustajaa. Yksi tappaja. Lomatrillerien kuningattaren menestysteos viimein suomeksi!

Sisarukset Erin ja Lori riitelevät juuri ennen lentoa Fidžille, jossa heidän piti viettää unelmalomaa luksusresortissa. Vain Lori nousee koneeseen – ja katoaa lentokoneen mukana. Mysteerilennon ratkaisematon kohtalo jää piinaamaan Eriniä.

Eloonjääneet ovat jumissa pienellä autiosaarella keskellä eteläistä Tyyntämerta. Luonnon armoilla elävien selviytyjien väliset jännitteet kiristyvät, salaisuudet pulpahtavat pintaan ja joukko pienenee päivä päivältä. Paratiisin raunioissa selviytymisestään taisteleva ihminen on valmis tekemään mitä tahansa."

Tämä kirja oli mukanani Kokkolan reissun matkalukemisena. Aiemmin olen lukenut Clarkelta teoksen You Let Me In ja sen tiiviistä tunnelmasta pidin.

Hotkittavaa koukuttavuutta tässä luvattiin, mutta hieman se lupaus jäi katteettomaksi. Melkein kolmasosan kirjasta olin jo lukenut ennen kuin jännittävämpiä käänteitä ilmeni. Juonella oli kyllä hetkensä, mutta jännite ei minusta kantanut ihan ahmittavuuteen saakka. Toki halusin tietää, miten tämä loppuu. Ehkä lukukokemukseeni vaikutti se, etten oikein pitänyt toisesta päähenkilöstä Erinistä ja hänen toistuvasta pakenemistarpeestaan.

Moni oli ilmeisesti nähnyt tässä yhteneväisyyksiä tv-sarja Lostiin. Minä en ole Lostia katsellut, joten siitä en voi kommentoida.

Tyrnimarja saa hippakirjansa Helsingin miitissä.

Merellistä kaukomatkaa Fidzille tämän kirjan parissa!

Kiitos toivekirjasta ja miittiseurasta Bookgeo!

Jotenkin kuvittelin, että todella kiehtovasta aiheesta olisi kirjoitettu paljon, paljon jännittävämpi ja vetävämpi tarina. Clarke ei mielestäni kuitenkaan onnistunut. Hahmot olivat kaikki jotenkin niin paperinmakuisia, hieman enemmän lihaa luitten päälle olisi kirjailija saanut kehitellä. Ja luvut, joissa siskokset huokailivat ja kaipailivat toistensa perään, hyppelin pikalukumenetelmällä ylitse. Minulla on varmaan joku tunnevamma, mutta en kestä siirappisia kuvailuja...
Tarinan loppu sen sijaan miellytti, myös se että siskokset lähtivät omille teilleen.

Hippa Piiku! Sain tämän viimeinkin lähtemään eteenpäin.

Kiitos hippauksesta!