Kirjan esittely kustantajan sivuilla:

Lukijat valloittanut yksityisetsivä Lili Loimola uuden visaisen tapauksen kimpussa!

Vuoteen 1947 heräilevä Helsinki saa nähdä jotakin odottamatonta, kun amerikkalainen voimanaisten seurue esiintyy kaupungissa.

Lili ja Riku Loimola ystävineen nauttivat esityksestä, mutta show’n jälkeen alueella puhkeaa sekasorto. Toista esityksen tähtiesiintyjistä on ammuttu – ja isketty veitsellä. Miksi kaksi surmatapaa? Onko murhaajiakin kaksi?

Helsingin poliisi ei ole erityisen kiinnostunut tutkimaan ulkomaalaisen naisen kuolemaa, mutta Lili ja Riku eivät aio antaa periksi, sillä surmattu ansaitsee oikeutta. Alkaa hurja matka sirkuslaisen elämää viettäneen Joy Johnsonin värikkääseen menneisyyteen.

Otava 2024 (ensimmäinen painos 2023)

– Eilinen ostos Puhoksen Fidasta. Toivelistakirjasta voi hyvin pulittaa 1,50 euroa ;) Luin sarjan aloitusosan Kuolema Kulosaaressa viime helmikuussa ja jatko kiinnostaa :)

Tässä otteita viime sunnuntain 13.10. Forssan Lehdestä – verkkolehdestä, sunnuntain printtilehti lakkautettiin jokin aika sitten. Toinen jutussa haastateltu oli Terttu Autere :)

"Presidentti Tarja Halosen äiti on tuonut kokonaisen kirjasarjan kotimaiseen dekkarigenreen. Tai tarkemmin ottaen tämän nimi.

Kun helsinkiläinen kirjailija Laura Andersson sai tietää Halosen äidin olleen nimeltään Lyyli Loimola, hänen mielikuvituksensa leimahti heti.

– Ajattelin, että onpa uskomattoman hieno nimi, kuin vanhan salapoliisiromaanin sankari.

Anderssonilla oli parhaillaan tekeillä aivan eri käsikirjoitus, mutta lopulta esikoisromaanina julkaistiin Kuolema Kulosaaressa päähenkilönään tärpäkkä yksityisetsivä Lili Loimola.

Nyt Andersson on kirjoittanut hänestä jo kolme dekkaria ja aloittelee neljättä.

Kotimaisella historiallisella dekkarilla on monet kasvot – muutkin kuin taustalla häämöttävät entisen tasavallan presidentin äidin.
_ _ _ _ _
Historiallinen dekkari ei ole vain jännitysviihdettä menneessä ajassa. Kirjat vaativat runsaan taustatyön, jotta ajankuva on uskottava – ja ne voivat herättää historian eloon eri tavalla kuin vuosilukuihin perustuvat tapahtumalistaukset.

Anderssonia kiinnosti 1940-luvussa se, miten sodan kaltaisen mullistuksen jälkeen päästään taas tavalliseen elämään. Lili Loimola kuuluu työväestöön mutta päätyy myös hienostopiirien liepeille, kuten Kuolema Kulosaaressa -esikoisessa.

– Hamstrasin vanhoja naistenlehtiä. Ne tarjosivat suodattamattoman kuvan esimerkiksi ajan haavemaailmasta, hän kertoo.
_ _ _ _ _
Laura Andersson taas on valinnut pitää 37-vuotiaan Lili Loimolansa perheettömänä. Aviomies on, mutta liitto on kulissi.

– Halusin, ettei päähenkilöni ole ihan nuori, ja kulissiliitolla ratkaisin perheellistymisen ongelman. Halusin nimenomaan luoda naisen, joka tahtoo tehdä töitä eikä hankkia lapsia.

Muutenkin hän kuvaa aikakauden ilmastossa erilaisilta ja oudoilta vaikuttaineita ihmisiä: tyttökodin asukkaita, sirkuslaisia, seksuaalivähemmistöjä, maahanmuuttajia.

– Monesti ajatellaan, että Suomi olisi alkanut kansainvälistyä vasta viime vuosikymmeninä, mutta kaikenlaisia ihmisiä on ajautunut pohjoiseen jo sata vuotta sitten. Fiktiivinen tarina on hyvä tapa iskeä kiilaa laajasti tunnustettuun historialliseen kertomukseen.

Riku Loimolan kautta Andersson pääsee kuvaamaan myös 1940-luvun queer-elämää. Ajan suhtautumisesta homoseksuaalisuuteen ovat julkisesti kertoneet lähinnä taiteilijat Tom of Finland eli Touko Laaksonen ja Tove Jansson, jotka olivat syntyneet viime vuosisadan alussa.

– Ilman heitä meillä olisi tästä paljon vähemmän tietoa. Riku Loimolan kautta kuvaan asioita, jotka ovat tapahtuneet mutta joista ei ole voitu puhua."

Kirja on varattu Saka74:lle, mutta ihan ensiksi se menee lukulainaan ;)

Amerikkalainen voimanaisten seurue esiintyy Helsingissä. Toista tähtiesiintyjää ammuttu - isketty veitsellä. Siinä riitti Loimoloille paljon salapoliisihommia, Suomessa ja maailmalla. Kaikki selviää lopulta. Tosi hyvä ja jännittävä juoni, kirjaa ei voinut jättää kesken! Suosittelen!

Parin luetun kirjan palautus.

Otinkin tämän lukuun saman tien, kun sain Sahramisyksyn päätökseen. Pyhävirran syysmaisemat vaihtuivat Töölön maaliskuiseen sateeseen :)

Luin kirjan eilen loppuun ja vaikka juoni kaikkine käänteineen on mitä epäuskottavin, kyllähän Lilin ja kumppaneiden seurassa viihtyi. Ajankuva ja 1940-luvun Helsinki kyllä pelastavat tarinan. Voin kyllä hyvin kuvitella, että poliisin suhtautuminen tämän murhan/näiden murhien selvittelyyn olisi ollut juuri tuollainen. Mielenkiintoinen oli kirjan lopusta selviävä sidos todellisiin tapahtumiin.

Enpä tiennyt, että poliisikoulu toimi Suomenlinnassa, näköjään vuoteen 1961 saakka. Googlaamalla selvisi myös se, että itsenäisen Suomen poliisin ensimmäisen virkapuvun luonnosteli Akseli Gallen-Kallela! Puku otettiin käyttöön syksyllä 1918.

Suomenlinnassa käymiseen tarvittiin tässä erillinen lupa ja samaan suuntaan ollaan kai menossa, nyt tosin asukkaiden eikä Puolustusvoimien tahdosta. Kesällä suomenlinnalaiset olivat asetelleet tylyjä kylttejä, joissa luki "Käänny takaisin! Turn back! Vänd om!". Ilmeisesti turistit häiritsevät ja saarelaisilla on varaa torjua turismin tuoma raha. Suomen valtio nyt kumminkin omistaa koko saaren, ei hoitokunta, ja myös omakotitaloasukkailla on vain vuokratontit. Ainoastaan kirkko omistaa tonttinsa.

Marian sairaala tuo minullekin ikäviä muistoja. Mutta Malmin lentokenttä <3 Sitä ei olisi saanut hävittää. Baanakin mainittiin, tässä tietysti rautatiekuiluna. Sivulla 302 mainitun asian bongasin jo sen tapahtuessa satamassa ;)

"Huomioiminen" on eri asia kuin huomioon ottaminen tai huomaaminen ja noista jälkimmäinen olisi tässä useimmiten ollut oikein. "Huomioiminen" voisi hyvinkin olla 1940-luvun kieltä, mutta koska teksti muuten on nykyaikaista, tuon toistaminen lähinnä ärsytti. Sivujen 92 ja 93 toisto pisti silmään, kun "paineltiin huoneisiin" :D

Sivulla 218 väitetään, että Turku on 200 kilometriä Helsinkiä pohjoisempana. Sukunimi "Salste" on taivutettu vain kerran oikein, "Salsteelle", sivulla 243. Muut oikeat muodot ovat "Salsteen" ja "Salstetta". Aika omituista, että sanan taivutus voi tuottaa ongelmia syntyperäiselle suomalaiselle! Sivulla 146 alin lainaus on Sadien, ei Mandyn.

Tipautan kirjan Helposti-kuoressa Pyhäjärventie 4:ssä sijaitsevaan kirjelaatikkoon huomenna. Hyvää aikamatkaa liki 80 vuoden takaiseen Helsinkiin!

Paljon kiitoksia toivekirjasta! Olen lukenut sarjan ensimmäisen osan ja ainakin siitä tykkäsin.