Ostin Facen kirjakirpparilta muutamalla eurolla. Nuo kirpparit ja kierrätysryhmät ovat kuin bookcrossing, niiden kautta huusholliin helposti tulee enemmän kirjoja kuin lähtee. Tästä "löydöstä" kyllä ilahduin paljon.

Vuonna 2011 Vilja Siltanen löytää isänsä jäämistöstä nipun kirjeitä, jotka oli lähettänyt Margot Erichille. Isän nimi ei ollut Erich, vaan Markku. Kirjeet ovat 1980-luvulta, Itä-Berliinistä ja selkeästi rakkauskirjeitä. Kuka on Kastanjatyttö, josta kirjeissä puhutaan? Kuka on Margot? Mistä oikein on kysymys?

Äidiltään Rosalta Vilja ei saa vastauksia. Niinpä hän lähtee etsimään vastauksia Berliinistä, jossa perhe toimittajaisän työn takia asui 1980-luvulla. Hän saa asunnon samasta talosta, jossa perhe asui. Hän löytää vanhan naapurin. Vähitellen hänelle selviää, ketä salanimien takana olleet ihmiset olivat ja mitä oli tapahtunut. Olin odottanut Margotin olevan jännittävä ja mielenkiintoinen nainen. Petyin häneen, kun hän paljastui tavanomaiseksi, ehkä vähän tavallista itsekkäämmäksi rouvaksi. Viehättävä hän varmasti oli, mutta ei säkenöivä eikä minusta mitenkään erityisen kiinnostava. No, minä en olekaan omassa avioliitossani kyllästynyt mies. Ehkä hän hurmasi surumielisyydelläään ja hillityllä käytöksellään.

Kerronta etenee vuoden 2011 ja 1980-luvun tasoissa. Näkökulma vaihtelee, välillä se on Viljan, välillä Rosan tai Markun. Sekä tarina että kerronta koskettavat ja pitävät lukijan tiiviisti mukana. Yhden perheen ja yhden salatun rakkaussuhteen tarinat yhdistyvät DDR:n luhistumiseen ja Euroopan 1980-luvulla alkaneeseen suureen mullistukseen. Valkama on palkintonsa ansainnut.

Vien miittiin Musiikkitaloon.

Kiitos kirjasta, tämän olen ajatellut lukea. Oli kiva nähdä sinut miitissä!