Yli viisikymmentä vuotta kadoksissa ollut kirje Milderhurstin linnasta löytää perille ja järkyttää Edie Burchillin äidin. Keneltä kirje on? Mikä ja missä on Milderhurstin linna? Ja mitä tekemistä sillä on Edien kylmäkiskoisen äidin kanssa?

Kustannustoimittajana työskentelevää Edieä pyydetään kirjoittamaan esipuhe vuonna 1918 ilmestyneen lastenkirjaklassikon Liejumiehen todellinen tarina juhlapainokseen. Teoksen oikeuksia hallinnoivat kolme Blythen sisarusta, jotka asuvat rapistuneessa Milderhurstin linnassa.

Edie on valmis tarttumaan työtarjoukseen, sillä samalla avautuu mahdollisuus selvittää äidin salaisuuksia yli viidenkymmenen vuoden takaa. Rapistunut linna pitää kuitenkin sisällään enemmän kuin Edie osaa odottaa. Kaukaisina hetkinä tapahtuneet asiat odottavat paljastumistaan.

Kirjallisuutta, rakkautta, salaisuuksia – ja vaaraa. Kaukaiset hetket on taattua Kate Mortonin laatua!

Bazar 2015
Alkuteos: The Distant Hours, 2010
suom. Natasha Vilokkinen
sid., 727 s.

Tämä oli pieni pettymys. Olen viihtynyt aiempien lukemieni Mortonien parissa huomattavasti paremmin. Tarina tuntui pitkitetyltä, ja lopussa sitten paahdettiinkin pikavauhdilla. Kiinnostus oli kuitenkin siinä vaiheessa jo vähän lopahtanut. No, aina ei voi onnistua!

Toivelistakirja, ole hyvä!

Ooh, kiitos kirjasta - ja seurasta!

Voi pas--ha, mähän oon jo lukenut tämän O.O Ja niinkin vähän aikaa sitten, kuin viime marraskuussa - miten olen voinut jo unohtaa...

Journaloin silloin seuraavaa:
"Ensimäiset 200 sivua menivät hujauksessa :) Sitten hidastin lukutahtia.

Isoja ja pieniä salaisuuksia paljastui vähitellen. Aikamoinen verkko niistä kutoutuikin. En pitänyt Percystä...

Mielestäni jpitakin pikku aukkoja jäi, mutta voi olla, että hosuin lukiessani."

Voi pas--ha, mähän oon jo lukenut tämän O.O Ja niinkin vähän aikaa sitten, kuin viime marraskuussa - miten olen voinut jo unohtaa... Ja miksi se oli yhä toivelistallani, kun poistan sieltä heti kun jonkin saan o.O

Journaloin silloin seuraavaa:
"Ensimäiset 200 sivua menivät hujauksessa :) Sitten hidastin lukutahtia.

Isoja ja pieniä salaisuuksia paljastui vähitellen. Aikamoinen verkko niistä kutoutuikin. En pitänyt Percystä...

Mielestäni jpitakin pikku aukkoja jäi, mutta voi olla, että hosuin lukiessani."

Kirja jää pääkirjaston vaihtohyllyyn. Lukuiloa löytäjälle!