Latvialaisen runoilijan Astrīde Ivaskan matkakuvauksissa ovat läsnä kaipaus ja vieraus, uusi outo ja vanha kadotettu kotimaa.

Maailma taskussa on valikoima Astrīde Ivaskan merkintöjä matkoilta Islantiin, Irlantiin, Espanjaan, Coloradoon, Kreikkaan ja Suomeen. Suomessa Astrīde Ivaska vietti virolaisen miehensä Ivar Ivaskin kanssa 15 kesää. Muistiinpanot kuvastavat rakkautta ja kunnioitusta. Suomessa on "eheää, ankaraa ja hiljaista", hän kirjoitti.

Astrīde Ivaska asui pitkään Yhdysvalloissa, kunnes palasi Latviaan maan itsenäistyttyä uudelleen 1991.

Suomennettu teoksesta Vārdojums; Līču loki: ainas un ainavas (1993) sekä Astrīde Ivaskan latviankielisistä käsikirjoituksista
Esipuhe: Anna Žīgure
Jälkisanat: Pirkko Huurto, Jatta Krug ja Hannu Oittinen
Toimittaneet: Pirkko Huurto ja Hannu Oittinen
Latvian kielestä suomentanut: Jatta Krug
Ivar Ivaskin runon on suomentanut viron kielestä Veikko Kuitunen

Kustannus Oy Taifuuni 2002

– Forssan kaupunginkirjaston poistokirja

Kielillä-lukuhaastetta silmällä pitäen mukaan napattu ohkainen, 144-sivuinen kirja, joka vaikuttaakin mielenkiintoiselta!

Otin kirjan mukaani Helsinki-Visby-Helsinki-turneelle. Ei ollut elämä Neuvosto-Latviassa hääppöistä..

Merkinnän kuva on eiliseltä, kävin ennen risteilylle lähtöä syömässä Pasilassa.

Kaikkea muuta kiireellisempää on tullut luetuksi, joten tämä saa lähteä taas reissukirjaksi, nyt Saarenmaalle.

Etsin tätä kirjaa ennen tämän viikon kolmepäiväistä Latvian-reissua, mutta kirjahan löytyi tietysti vasta matkan jälkeen :) No eivätköhän ainakin jotkin asiat avaudu paremmin nyt, kun on hiukan paneutunut maan historiaan muun muassa virtuaalien kautta.

Olisi ollut kiva lukea tämä ennen Riian-matkaa, vakka eihän kirjassa Latviassa olla. Mutta: "Vuonna 2001 runoilija muutti takaisin lapsuutensa ja nuoruutensa Latviaan, Riikaan, samalle kadulle ja samaan huoneistoon, josta hän lähti maailmalle lähes kuusikymmentä vuotta sitten."

Vaikka kirja on ohut, sen lukeminen vie aikaa. Eniten pidin Suomeen, tähän asumiskelvottomaan maahan (s. 41), sijoittuvista teksteistä, esimerkkinä puiden ja luontosuhteen kuvaus sivulla 51. Islanti-osuus oli lyhyt, mutta sekin kiinnosti, sillä reilun viikon päästä matkaan sinne toisen kerran. Sen sijaan sivulta 100 eteenpäin oli tuskaista lukea. Tuoko muka on (ollut) kulttuuria? Hyvin sairasta sellaista.

Hauska yhteensattuma oli maininta Puulavedestä – sinne sijoittui (osaksi) myös tätä edeltävästi lukemani kirja, Enni Mustosen Tekijä :) Mutta arabialaisen runoilijan vasemman käden käyttämistä taideteoksessa (s. 110) epäilen vahvasti :O

Kuittaan tällä Kielillä-lukuhaasteesta latvian sekä BC Helmet 2025 -lukuhaasteesta kohdan 6: kirjassa on prologi eli esipuhe.

Kuriiri käy aamulla postittamassa kirjapaketin, sujautan tämän mukaan :)

Ja taas kirja, joka on luettava! Kiitos, Tarya!
Kaivoinpa esille kuvan Islannin Kansallismuseosta, kun sellaisen otin 2010. Rakennus on kyllä toisesta suunnasta filmaattisempi.
Hyvää ja antoisaa matkaa!

Kirjaa lukiessani tuli mieleen, että tämähän on kuin runoa lukisi. Kirjan lopussa mainittiinkin, että Ivaska kirjoittaa proosarunoa.
Härkätaistelukuvaus on vastenmielinen. Onneksi Espanjassakin on jo huomattu härkätaistelujen epäeettinen puoli ja monin paikoin härkätaisteluareenat ovat jääneet virattomiksi. Areenoja on tullut katseltua ulkopuolelta, mutta sisälle ei koskaan ole tehnyt mieli.

Löytyi sentään kirja joka mahtuu kylkiäiseksi. Mukavia lukuhetkiä!

Kiitos!