"Vangitseva romaani himosta, rakkaudesta ja pohjoisen karusta luonnosta
Vuosi 1859. Priita-Kaisa laittaa sukset jalkaansa ja lähtee kahden poikansa kanssa pitkälle matkalle Sodankylästä Norjaan. Hän on joutunut kirkon kurinpidon kohteeksi suhteesta naimisissa olevaan mieheen. Päämääränä on Pykeija, jossa meren sanotaan kiehuvan turskasta.

Jäämeren laulu kertoo lumoavasti suomensukuisista kveeneistä ja heidän karusta ympäristöstään. Ingeborg Arvolan (s.1974) palkittu romaani aloittaa kiehtovan, Arvolan isoisoisoäidistä kertovan Ruijan rannalla -sarjan."
***

Odotin enemmän ja erilaista tältä kirjalta.

Hyviä lukuhetkiä, Bookgeo, mikäli vielä toivot tätä kirjaa! Kiva, kun käyt täällä Itämeren rannalla. Onneksi näillä reissuilla ei laukkuja punnita.

Lämmin kiitos upeasta uunituoreesta kirjayllätyksestä ja monipuolisen & hauskan Helsinki-päivän seurasta! Kiinnostuin tästä kirjasta tutun pohjoisen miljöön vuoksi. Oma vierailuni Pykeijassa jätti aika vahvan muistijäljen.

Pidin tästä kyllä, mutta tunnelmallisesti vieläkin enemmän olisi ehkä ollut ammennettavissa. Nyt kirjailija keskittyi ikään kuin luettelemaan suuren määrän henkilöitä eri kylistä Ruijan matkan varrelta, vaikka näillä kaikilla henkilöillä ei ollut keskeisimmän juonen kanssa juuri mitään merkitystä. Luonnosta, saamelaisten sekä kveenien tavoista ja kulttuurista olisi voinut siis kertoa enemmänkin. Päähenkilö oli ehkä parantajan kyvyistään huolimatta myös vähemmän vahva kuin odotin. Mytologiasta tai luonnonuskomuksista pidin.

Toivelukemista lii5alle Helsingin miitissä.

Monipuolista lukumatkaa pohjoiseen!

Kiitos!
Tämän vuoden sugrifestillä eli suomalais-ugrilaisten kansojen tapahtumassa oli yksi esitys kveeneistä. Olen kyllä jonkin verran lukenut kveeneistä ennenkin, samoin kuin saamelaisista ja meänkielisistä Ruotsissa. Esitys innosti lukemaan taas vähän enemmän ja minulla on Helmetistä lainassa yksi tietokirja kveeneistä. Tämä kirja mainittiin myös esityksen yhteydessä, joten lisäsin toivelistalleni. Tämä on muuten liikkunut hyvin kirjastossakin.