Kirjan esittely kustantajan sivuilla:

Kimpassa loppuelämän? Ei kiitos!

Keski-ikäinen pariskunta piikittelee toisensa lähes hengiltä. Humoristinen romaani pohtii, milloin nostaa kädet pystyyn ja luovuttaa.

Jussilla ja Riikalla ei mene kovin hyvin. Itse asiassa heillä on jatkuva sotatila päällä. Miksi ihmeessä he eivät ole eronneet? Heillähän ei ole edes lapsia eikä erityisemmin omaisuutta – paitsi Jussin töistä tuomaa rojua.

Kun kotona ketuttaa, sitä alkaa viihtyä työpaikalla, vaikka se olisi kaatopaikka. Sinne onkin päätynyt paljon: erikoisia tyyppejä, puhuva kissa ja lopulta jopa sohva, jonka uumenista löytyy jotakin hyvin kuumottavaa.

Löydöstä käynnistyy tapahtumasarja, jossa aviopuolisoiden ajojahti tiivistyy ja mukaan liittyy Riikan sisko Hannakin. Kun Jussi pysähtyy pohtimaan, mitä mieltä on kaikessa, hymyilee kirjahyllyssä kauan sitten Tunisian-matkalta tuotu lelukameli. Silloin vielä kaikki oli hyvin. Mitä sitten tapahtui? Mikä aiheutti vakavan aviotärähdyksen?

Aviotärähdys on mehevä kuvaus suomalaisesta keski-iästä, kiltistä miehestä ja väärinymmärretystä naisesta. Kirja kertoo kohtaamattomuuksista – mutta yhtä lailla se kertoo kohtuuttomuuksistakin.

Atena 2020

– Forssan kaupunginkirjaston poistokirja, tämän päivän ostoksia.

Lipastilta olen aiemmin lukenut nämä: Halkaisukirvesmies: elämä ja vähäisemmät teot (8/2016), Perunkirjoitus (11/2016), Rajanaapuri (2017) ja Viimeiset polttarit (6/2018). Lisäksi olen lukenut Lipastin kirjoittaman ja Karoliina Korhosen kuvittaman Elovena-tytön (2/2018). Kirjaston poistomyynnissä oli tarjolla myös Ruotsinlaiva, mutta sen jätin hyllyyn.

Täytyy koettaa ottaa Lipastin kirja lukuun niin, että saan sen mukaan Iihin :) Sieltä kirja voisi jatkaa Tmarjulle, jonka toivelistalla se on. Toivelistalla kirjan nimessä v ja i tosin ovat vaihtaneet paikkaa, joten kirjan nimihaulla se ei löydy ;)

Aloitin tämän tänään, menossa on 146/255. Lipastin huumori on omanlaistaan, mutta tässä on kyllä mukana vakavia asioita, kuten mielenterveysongelmat ja parisuhdeväkivalta.

Luin kirjan tänään loppuun ja tulihan siinä sitten vielä lisää vakavia aiheita, nimittäin vakava sairaus. Hyvin tämä oli kirjoitettu, mutta sen verran kummallinen oli koko tarina, että nyt lukemisen jälkeen ihmetyttää, mitä tulikaan luetuksi. Muutamat asiat saivat kyllä kirjan loppupuolella selityksen.

Tämä Lipasti on menossa Tmarjulle; kiikutan kirjan taavinalle Iihin, josta se kulkeutunee Raahen kautta jossain vaiheessa eteenpäin :)

Kirja tallessa ja lisätään Tmarjulle menevien kassiin. Niitä on kertynyt jo useampi alkaen Tampereen kv-tapahtumasta huhtikuussa.

Taryalle kiitos toiveeni täyttämisestä. Tykkään lukea Roope Lipastia, hänellä on kiva tyyli kirjoituksissaan ja tuovat vaihtelua mun "vakioluettaviin".
Taavinalle myös kiitos, kun toimitit minulle pinon etelästä tulevia kirjoja.