Pakomatkalla: Toinen lokikirja

by Kyllikki Villa | Biographies & Memoirs | This book has not been rated.
ISBN: Global Overview for this book
Registered by wingTaryawing of Tammela, Kanta-Häme / Egentliga Tavastland Finland on 12/10/2023
Buy from one of these Booksellers:
Amazon.com | Amazon UK | Amazon CA | Amazon DE | Amazon FR | Amazon IT | Bol.com
This book is in the wild! This Book is Currently in the Wild!
2 journalers for this copy...
Journal Entry 1 by wingTaryawing from Tammela, Kanta-Häme / Egentliga Tavastland Finland on Sunday, December 10, 2023
"Tuntuu koko ajan, että olen ryhtymässä johonkin liian isoon. Tavallaanhan niin pitääkin."

Vanhan rouvan lokikirjastaan
tuttu Kyllikki Villa on kirjoittanut maailmanmatkoillaan yli seitsemänkymmentä päiväkirjaa.

Tämän kirjan matka sijoittuu vuoteen 1992. Kyllikki Villa lähtee pakoon kipeää elämäntilannettaan. Suuntana on ensin Lissabon, sen jälkeen ehkä Afrikka: kaikki on mahdollista. Mennyt, nykyinen ja tuleva hakevat hahmoaan tutun kaupungin lyhtyjen alla kulkiessa.

Kyllikki Villa on sanonut, että tämä matka on ollut yksi hänen elämänsä käännekohdista.

Loisto-pokkari
Toinen painos, Like 2009

Journal Entry 2 by wingTaryawing at Tammela, Kanta-Häme / Egentliga Tavastland Finland on Sunday, December 10, 2023
Olen lukenut Vanhan rouvan lokikirjan kauan sitten, ennen BC-aikaani (ts. kesäkuuta 2010). Kyllikki Villan ja Leena Kumpulaisen yhdesä tekemän Merilapsuuden luin syyskuussa 2015.

Tästä on kotihyllyssä yksi kappale, se on näköjään rekisteröimätön. Lisäksi TBR-hyllyssä odottavat Äidin lokikirja, Myrskyssä: kolmas lokikirja, Elämän korkea keskipäivä ja Tyttö sodassa.

Journal Entry 3 by wingTaryawing at Tammela, Kanta-Häme / Egentliga Tavastland Finland on Friday, December 22, 2023
Aloittelin tämän lukemista, mutta aikaa ei ole kirjoille riittänyt – paitsi niiden siirtelylle paikasta toiseen ja kirjahyllyn kokoamiselle – ja olen vasta sivulla 47/187. Pidän Villan matkakirjoista ja niiden näennäisestä tapahtumattomuudesta. Forssa mainittiin sivulla 8!

Journal Entry 4 by wingTaryawing at Tammela, Kanta-Häme / Egentliga Tavastland Finland on Saturday, January 6, 2024
Jatkoin tänään kirjan parissa, nyt menossa 82/187. Tuollainen laivamatka (Cardiff – Kapkaupunki) on paitsi melkoinen irtiotto, takuulla myös huikea kokemus – jos laivassa jumittaminen ei haittaa. 27 päivän laivamatkaan sisältyy viikko St. Helenan saarella ennen kuin laiva palaa jatkamaan matkaa. Villa tosin päätti juuri jäädä St. Helenalle odottamaan seuraavaa laivaa, siis tätä samaa laivaa, joka tulee Cardiffista taas kahden kuukauden kuluttua. Onkohan vieläkin niin, ettei St. Helenalla ole lentokenttää ja laivamatka on ainoa vaihtoehto?

Tuo Villan suunnitelmattomuus tai oikeammin suunnitelmien vaihtaminen lennossa on jotain, jota ihailen. Ikää hänellä kuitenkin on jonkin verran ja tiettyjä rajoituksia sen takia, mutta niin vain nainen porhaltaa maailmalla! 👍 Hänelle tämä Namibiaan (ainakin toistaiseksi, vaihtoehtokin on) isän lapsuuden maisemiin suuntautuva matka on myös työntekoa. Nuoret haluavat maailmalta elämyksiä ja kokemuksia, mutta on tässä tänään Ylen nettisivuilta bongaamassani pariskunnassa jotain samaakin:
Yle 6.1.2024: Pariskunta irtisanoutui ja myi kaiken päästäkseen Etelä-Amerikkaan: "Nyt on parasta lähteä"

Laivalla Villa on jo 82 sivussa ehtinyt matkustaa jo paljon: Kotka – Århus – Lyypekki ja Santander – Plymouth ennen tätä Cardiffista lähtenyttä puolimatkustajalaivaa. Tuumaustauko Lissabonissa venyi 55 päivän mittaiseksi, joten ehti hän maissakin olla, tutuissa paikoissa, sekä matkustaa junalla.

BC Helmet -lukuhaasteessa tämä sopii ainakin kohtiin 5, 11, 13, 26 ja 42.

Journal Entry 5 by wingTaryawing at Tammela, Kanta-Häme / Egentliga Tavastland Finland on Monday, January 8, 2024
Tämän reissun aikaan Villa on 68-vuotias, mutta aitoa kätköilijäainesta! Siinä hänelle olisikin ollut lisää täytettä St. Helenan päiviin, jos geokätköjä olisi tuolloin ollut olemassa :)
"Eilen kävelin viisi ja puoli tuntia, eksyskelin, konttasin yhden rinteen, paitani vähän repesi kun menin piikkilanka-aidan välistä. Oli kaunista ja kivaa, kunnes lopputaipaleella olin aivan nääntynyt."

Minäkin olen alkanut ihmetellä, miten St. Helenalla ei tehty mitään omavaraisuuden eteen vaan ruokatavarat kuljetettiin kymmenien tuhansien kilometrien päästä laivalla. Nyt siellä muuten on lentokenttä, se avattiin vuonna 2017. Vuonna 1992 siellä ei ilmeisesti ollut meijeriäkään vaan voikin tuotiin Euroopasta ja koska laivoja kulki harvakseltaan, huhtikuussa 1992 kaupoissa myytävä voi oli käyttöpäivältään tammikuista. Jopa hedelmät tuotiin muualta. Aika huoletonta menoa, kun saari kumminkin sijaitsee keskellä ei mitään ts. Atlantilla 2 000 kilometrin päässä Afrikan mantereesta. Nopein reitti oli kahden päivän laivamatka lentokentälliselle Ascensionille tai kolmen ja puolen päivän matka Namibiaan. Kun sijainti on noin eristyksissä muusta maailmasta, luulisi asukkaiden haluavan varmistaa ainakin ruokahuoltonsa ja muut vastaavat tarpeet. Saari on ilmeisesti rantaosiltaan kalliota, mutta kai 122 neliökilometriin jotain viljelykelpoistakin maata mahtuu.

Journal Entry 6 by wingTaryawing at Tammela, Kanta-Häme / Egentliga Tavastland Finland on Tuesday, January 9, 2024
Paljon en ole ehtinyt tätä lukea, sivulle 158 sentään. Villa on päässyt Namibiaan ja on kierrellyt siellä jokusen päivän – kaivaten laivamatkustamista :)

Journal Entry 7 by wingTaryawing at Tammela, Kanta-Häme / Egentliga Tavastland Finland on Sunday, January 14, 2024
Luin kirjan loppuun jokunen päivä sitten ja totesin tyytyväisenä, että on minulla tässä käsillä ainakin Äidin lokikirja, sillä mieli tekisi jatkaa matkustamista Villan kanssa saman tien :) Kirjan karttakuvat ovat yksinkertaisia, mutta niistä on iso apu, jotta ymmärtää Villan matkan. Hiukan epäilen, onko 30 vuotta sitten saanut tuoda kasveja noin vain Euroopan ulkopuolelta. Nyt se ei ainakaan onnistuisi.
Ruokavirasto: "EU:n ulkopuolelta tuotaessa pitää kaikilla elävillä kasveilla, siemenillä, leikkokukilla sekä lähes kaikilla tuoreilla kasviksilla olla kasvinterveystodistus. Käytännössä sen hankkiminen ei onnistu matkailijalle, joten näitä tuotteita et voi tuoda matkatavarana EU:n ulkopuolelta Suomeen. Rajoitusten syynä on se, että kasvien ja tuoreiden kasvituotteiden mukana leviävät kasvitaudit ja tuholaiset voivat levitä luontoon ja kasvintuotantoon ja aiheuttaa vahinkoa."

Mielenkiintoista joskin vähän vaikeaa on kuvitella Villan isää ja tämän pikkusiskoa puhumassa ndongaa Forssassa. Ndonga oli lasten kotikieli.

Namibialaisilla on paljon suomenkielisiä etunimiä ja Villan(kin) mukaan kaimuus on namibialaisille tärkeää. Martista tuli tietysti ensiksi mieleen Martti Ahtisaari, joka toimi maassa rauhanprosessin vetäjänä. Ahtisaari oli Namibian kunniakansalainen ja Namibian presidentti Hage Geingob osallistui hänen hautajaisiinsa 10.11.2023. Tilaisuudessa luettiin Raamattua myös ndongan kielellä, lukijana Namibiasta kotoisin oleva, Suomessa asuva Dora Puhakka.

Namibiassa onkin ilmeisesti jopa enemmän Martteja kuin Suomessa (MTV Uutiset 9.11.2023). Syy siihen on kirjassa mainittu Martti, Martti Rautanen.
Wikipedia: "Ambomaalla Rautanen toimi yli viisikymmentä vuotta, 1880 Olukondaan perustamansa lähetysaseman johtajana, raamatunkääntäjänä sekä pitkäjännitteisessä opetus- ja kasvatustyössä: ensimmäiset ambomaalaiset papit vihittiin 1925. Rautasen käännöstyö käsitti erityisesti vuonna 1892 ilmestyneen ndongankielisen virsikirjan. Rautanen oli myös tunnustettu virsirunoilija ja kansatieteilijä, joka antoi arvoa ambomaalaisten omalle kulttuurille. Hän keräsi kasveja, teki säähavaintoja ja toimitti esineistöä muun muassa Suomen kansallismuseoon."

Merkinnän 30.3. toteamus on kyllä niin totta: Suomessa on totuttu valitsemaan ja vaatimaan. Maailmalla sen huomaa aika nopeasti.

Gammaglobuliini on tuttu juttu, kävin minäkin ennen muinoin ts. 1990-luvulla ottamassa pistoksen useamman kerran, kun paljon ulkomailla kuljin. Tiedä sitten, oliko siitä hyötyä, ehkä oli :) Totta on Villan toteamus 15.5., että vaarallisissa oloissa ei satu tapaturmia, koska muistaa varoa, helpoissa taas sattuu. Pätee nimittäin myös kätköilyssä. Luunmurtumani olen saanut T1-olosuhteissa (kahdesti).

Kirjan julkaisun aikaan St. Helenalla toimi vielä St. Helena Fishery Corporation ja St. Helena Cannery. Kalaa vietiin pakastettuna, suolattuna, kuivattuna ja tölkeissä 92 tonnia vuodessa. Wikipedian mukaan kahvin lisäksi vain kalatuotteet ovat olleet merkittäviä vientituotteita, mutta kalan vienti loppui 2020–2021, kun St. Helena Fisheries Corporation lopetti toimintansa.

Flax kuulosti tutulta ja tuttuhan se olikin! "Flax on villiintynyttä Uuden-Seelannin pellavaa, joka ei ollut hyötykasvina onnistunut." Uusi-Seelanti <3

Jonathan elää ilmeisesti yhä! :O Se on kuvattuna St. Helenan punnan viiden sentin kolikossa ja St. Helena ilmoitti julkaisevansa sarjan postimerkkejä Jonathanin 190-vuotispäivän kunniaksi vuonna 2022 (tiedot Wikipediasta).

Kuittaan tällä BC Helmet 2024 -lukuhaasteesta kohdan 26: kirjan nimessä on sana kirja.

Journal Entry 8 by wingTaryawing at BC 2024 Convention in Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Friday, April 19, 2024

Released 1 mo ago (4/20/2024 UTC) at BC 2024 Convention in Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland

WILD RELEASE NOTES:

Villan kirjan löydät Tampereen BC-konvention kirjabuffasta! Nappaa mukaan!

Lue ja vapauta - BookCrossing.com

Journal Entry 9 by wingLotty_wing at Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Sunday, April 21, 2024
I've taken this one from the Bookcrossing Convention in Tampere.

Journal Entry 10 by wingLotty_wing at Ravintola Everest in Helsinki, Uusimaa / Nyland Finland on Sunday, April 21, 2024

Released 4 wks ago (4/21/2024 UTC) at Ravintola Everest in Helsinki, Uusimaa / Nyland Finland

WILD RELEASE NOTES:

Fly and be free!

Are you sure you want to delete this item? It cannot be undone.