Pokkari, Tammi 2021, 340 sivua. Ruotsinkielinen alkuteos Jag for ner till bror.

Takakannesta:

"Miten menee kysyin veljeltä. Siinähän se hän sanoi. Melko hyvin. Kännäystä on kyllä ikävä. Pelottavaa olla koko ajan selvin päin. Kaikki näyttää harmaalta. Ennen seassa oli sentään myös vähän mustaa.

Raa'an kaunis, pikimustan huumorin puhkoma romaani taiteilija Jana Kiposta, jolla on tuhat syytä olla katkera eikä aikomustakaan vatvoa, kuka pilasi kenenkin elämän. Naiseuden tabuja murjova sukutarina oli Ruotsissa valtaisa yllätysmenestys, jonka epätavallinen kerronta ja polveileva juoni vievät sinne missä väkivalta on tuhoisinta ja rakkaus väkevintä. Kotiin."

Olipa ristiriitainen kirja! Toisaalta täynnä aivan karmeaa perheväkivaltaa, insestiä ja muuta rumuutta, mutta kuvaamansa kyläyhteisön tunnelman suhteen jotenkin niin vangitseva, että lukemista oli ihan pakko jatkaa.
Putkeen ilman välimerkkejä kirjoitetut virkkeet ja hassusti merkityt nimet pysäyttivät ensin häiritsevästi, mutta lopulta tekstin tyyliin kyllä tottui.
Hyvällä tavalla hämmentävä kirja, siihen oman lukukokemukseni ehkä voisi tiivistää.

Tämä hippa-kirja lähtee tavoittamaan pippistä turkulaisten ystävällisellä kuriirikyydillä.

Kiitos kuriiri-Piiku ja Bookgeo! Kirja joutui hetken odottelemaan eteisen pöydällä kunnolla sisäänpääsyä, mutta eiköhän tämä paikkansa lukupinosta löydä!