Käpylän kirjasto lahjoitti loput poistonsa. En het' muistanut, että olinkin tämän jo lukenut. Niin urheiluhullu en ole, että hyllyssä pitäisin.

Edit: Katohan, tämä on Soozreaderin toivelistalla! Miulla on jossain Soozreaderin pino, mutta se on kadonnut muiden pinojen joukkoon...

Soozreaderin kadonnut pino löytyi toisesta residenssistäni viikonloppuna. Hyvää matkaa olympialaisiin!

Paljon kiitoksia toivotusta olympiareissusta!

Tämä oli ihan viihdyttävä luettava, vaikkei mielestäni sitä parasta mielensäpahoittajaa ollutkaan.

Kirja vapautuu kirjabuffaan. Hyviä lukuhetkiä!

Kotona odottaa lukemistaan Mielensäpahoittajan hiihtokirja. Kohta myös tämä pääsee lukujonoon, jossa kirjat etuilevat, miten mielivät. Kiitän kirjasta ja Convention - seurasta!

Kirjassa on 126 numeroitua sivua. Valitsin sen Peonion Ohukaisesta paksukaiseen ja takaisin lukuhaasteen vuoksi luettavaksi. Vähän pahoitin mieleni, kun tähän oli otettu monta lukua hiihtokirjasta, jonka hetki sitten luin. Vaikka siitä hurjasti tykkäsinkin, niin en kaivannut kertausta.
Mielensäpahoittaja on maailmanrauhan asialla tässä kirjassa, onhan lapsenlapsi liian lähellä ydinaseillaan tuhoavaa diktaattoria.
Yllättävän ennakkoluulottomasti maistuu Mielensäpahoittajalle muukin kuin peruna. Pahin kulttuurishokki lienee wc, jota hän ei osaa vetää.
Ihan hyvä välipalakirja, joka tosiaan jäi Mielensäpahoittajan hiihtokirjan varjoon. Kolmatta urheilukisojen oheistuotteeksi julkaistua Mielensäpahoittajaa ei kyllä tee mieli lukea, jos sellainen löytyy tai julkaistaan.

Kirja jatkoi matkaansa miitissä. Hyvä!

Aloitin lukemista junassa. Jo sivulla 16 tulivat pylkönmäkeläiset vastaan tai hiihtivät ohi:
"5) Älä juhli ennen maaliviivaa. Aina voi neuvostoliittolainen taikka mäkipylkköläinen tulla maaliviivoilla ohi."
Minusta on mukavaa pongailla Mielensäpahoittaja-kirjoista synnyinseutuni paikannimiä väännellyssä muodossa. Sysi-Suomi taitaa olla Keski-Suomi.

Mielensäpahoittaja muistelee isänsä pontikankeittokiireitä kieltolain aikana. Minun isoisäni oli myös kiireinen tuohon aikaan. Hänellä oli sekatavarakauppa ja kuorma-auto. Sitten hän keksi perustaa limsatehtaan. Hänellä oli siis hyvä syy autoilla ympäriinsä ja jaella juomia. Kaikki ei ollut limsaa. Joukossa oli ulkomaan pulloja jalomman sisällön kera. En ole kuullut että hän olisi pontikkaa kuljettanut.
Pontikkatehtaan olen kyllä nähnyt kellarissamme. Joku neljästä veljestäni päätti kokeilla sellaisen rakentamista. Se onnistui. Kerran kesälomalla näin sen toiminnassa. Seuraavana kesänä sitä ei ollut. En muistanut kysyä sen kohtalosta. Vaarman joku syrjässä asuva kylänmies sai sen käyttöönsä. Veljekset rustasivat kaikenlaista: leluja, majoja, teltan, kanootin, kaiuttimia ja muita sähkölaitteita, huonekaluja, paukkuja, savupommeja, grillin, peltikaton liiteriin jne.

Haa, löytyi lisää tuttuja paikannimiä. Kirjan Pujoparun kuntolenkki sijaitsee Pajupurolla. Nimi on tuttu, vaikka en muista kylässä käyneeni. Se sijaitsee hieman etelään tieltä jota usein pyöräilin Pylkönmäeltä Saarijärvelle, noin 30 km, takaisin myös samana päivänä. Pyörällä se sujuu helposti, mutta sodan alussa liikekannalle panon jälkeen Pylkönmäen miehet kävelivät Saarijärvelle.

Kirja jäi kirjahyllyyn.
Mukavia lukuhetkiä!