Takakannesta:

"Muori kuoli ja veli vaikeni. Veljestä tuli mölli joka ei jaksanut käydä töissä eikä juuri puhua. Muori muuttui äidiksi. Kunnioituksesta. Myönnytys ei ollut suuren suuri mutta silti.

Jana Kippo -trilogian toinen osa jatkaa siitä, mihin August-ehdokkuuden napannut sensaatio Lähdin veljen luo jäi. Janan äiti on kuollut ja kaksosveli jäänyt aataminaikaisen uskonyhteisön pauloihin. Janan on saatava veljensä takaisin kotiin, vaikkei hän itsekään tiedä, missä tai mikä koti on. Mustelmilla, vereslihalla Jana rämpii läpi sukupolvien yhtimeen leiriytyneen kaltoinkohtelun, syrjinnän ja tekopyhyyden. Äidin ja uskonyhteisön kitkerät salaisuudet paljastuvat samalla, kun periksiantamaton päähenkilö pyristelee kaikin voimin irti omistaan."

Jälleen tämä erikoinen, mutta ensimmäisestä trilogian kirjasta tuttu, kirjoitustyyli aluksi hämmensi, mutta siihen tottui vähitellen. Oli mielenkiintoista lukea jatkoa Jana Kippon tarinalle. Jana ja Bror tutustuvat Kukkojärvellä sukulaisiinsa ja uskonyhteisöön, johon liittyvät tapahtumat eivät kestä päivänvaloa. Kauheita asioita, mutta sillä tavalla kerrottuna, ettei lukija ahdistu liikaa. Kaunista tästä tarinasta ei saa millään, eikä ole tarkoituskaan, mutta todella vaikuttavaa luettavaa tämä on. En malttaisi odottaa, että saan trilogian kolmannen kirjan käsiini - mitenköhän Janan elämä jatkuu?

Saka74 saa toivelistakirjansa, kun nähdään. Hyviä lukuhetkiä ja mukavaa kesää!

Kiitos toivekirjasta! Mukava päästä jatkamaan tätä kertomusta.

En pitänyt tästä yhtä paljon kuin kirjasta Lähdin veljen luo. Yksi syy tähän saattaa tosin olla myös se, että luin tätä lyhyissä pätkissä ja lukukokemus oli hyvin katkonainen. Tänään oli enemmän aikaa lukea ja kirjan loppu tuntuikin paremmalta kuin alku. Kirjassa oli jälleen paljon murhetta ja ahdinkoa, ja kirjailija kirjoittaa elämän epäkohdista ihailtavan suoraan. Asioita ei kaunistella, vaan ne kerrotaan juuri niin kuin ne on. Kaiken ilkeyden ja pahantahtoisuuden keskellä oli ilo huomata myös kaikki hyvät hetket ja ihmisten hyvät teot toisilleen. Trilogian viimeinen osa pitäisi saada vielä jostain, sillä kirjan loppu koukuttaa ja lukija (ainakin minä) haluaa tietää, miten tarina jatkuu.

Hyviä lukuhetkiä toivekirjan parissa ja mukavia loppukesän päiviä!

Kiitos Saka74 jälleen yhdestä toivekirjasta ja mukavaa loppukesää myös sinulle.

Minä pidin tästä enemmän kuin Lähdin veljen luo -kirjasta. Tai ehkä kyse oli siitä että osasin jo odottaa erikoista kirjoitustyyliä ja ahdistavia teemoja. Jollain oudolla tavalla nuo ahdistavat kohtaukset eivät mene samalla tavalla ihon alle, kuin monen muun kirjan kohdalla. En osaa selittää mistä tämä johtuu, missään nimessä en koe sitä huonon kirjan merkkinä, päinvastoin.

Kirja avaa sekä Jana Kipon että hänen äitinsä menneisyyttä. Henkilökavalkadi on taas melko epämääräinen ja epämiellyttäväkin, Janan serkku jussirahanni on tasapainoisuudessaan ja empaattisuudessaan melkeinpä ainoa positiivinen poikkeus. Lopussa jäi asioita arvailujen varaan, joten lisäsin kolmannen osan toivelistalleni. Tämä jatkaa jossain vaiheessa matkaansa toivelistayllätyksenä.

Kiitos paljon toivekirjasta!