Kuvaus:
Riipaisevan kaunis romaani mielen järkkymisestä ja perheen sisäisestä vieraudesta.
”Kyllä minä arvaan, mitä sinulla on mielessä, hän sanoi ja oli oikeassa, minulla oli mielessä se sama mikä tuomenkukinnan aikaan aina: yrittäisit nukkua, lähtisit lääkäriin. Lääkäriin, ei naisiin.”
Eräänä päivänä isä katoaa tanssikengät mukanaan. Katoaminen ei tule tyttärelle yllätyksenä, sillä tutut merkit ovat olleet luettavissa jo jonkin aikaa: ravit, kravatti ja puheet olemattomista miljoonista. Kosto, jota laman sairastuttama isä suunnittelee.
Tytär päättää lähteä isänsä perään. Alkaa matka halki kesäisen Suomen. Sen aikana tytär joutuu kohtaamaan paitsi isän maniajaksojen värittämän menneisyyden myös kaikki ne kipeät muistot, jotka tämän sairauden varjossa vietetty lapsuus on synnyttänyt. Nekin, jotka keho muistaa vaikka mieli ei.
Kun isä osti Merenkurkun on romaani isästä ja tyttärestä, maailmojen erkanemisesta ja tarpeesta ymmärtää. Samalla se on kertomus siitä, miten yksin vakavasti sairas ja hänen omaisensa jäävät.
********
Flowerille lainaan 9.5.23. Lukuiloa!
**********
Luettu 20.6.23
Vasantolan uusin ei ehkä ihan yllä ”En palaa takaisin koskaan, luulen”-kirjan tasolle, mutta tykkäsin kyllä tästäkin.
Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastava Eerik kuvataan hyvin todentuntuisesti ja omaisten hätä ja voimattomuus hoitohenkilökuntaa ja virkavaltaa sitovien sääntöjen ja byrokratian edessä on paikoin ahdistavaa luettavaa.
Tyttären ajelu Eerikiä etsimässä pitkin poikin Suomea oli minusta vähän epäuskottavaa, hups vaan taittui matka Savonlinnasta Vaasaan. Ja aina kun isä jo paikantui, hän onnistui ihmeen kaupalla taas katoamaan ja karistamaan tyttärensä kannoiltaan.
Pientä viilausta kertomus siis olisi kaivannut, mutta lukemisen väärti tämä toki on.

Kiitokset, kun sain tämän toivelistakirjani lainaksi. Olen tykännyt Vasantolan aiemmista kirjoista ja saattaa olla, että ostan tämänkin jossain vaiheessa omaan hyllyyni, mutta mielelläni luen tämän jo nyt.

Pidin tästä, kuten olen pitänyt Vasantolan aiemmistakin kirjoista. Tosin esikoiskirja "En palaa takaisin koskaan, luulen" teki edelleen suurimman vaikutuksen. Toki tämäkin kirja on todella hyvin kirjoitettu ja aihe on kiinnostava. Uskoakseni tämä kuvaa hyvin maniaa ja sen oireita suuruudenhulluine suunnitelmineen. Lukiessa tuli mieleen aiemmin lukemani Päivi Storgårdin kirja Keinulaudalla. Kirjan loppu jäi kyllä mietityttämään: oliko ratkaisu oikea vai väärä?

Kirjan palautus Tyrnimarjalle. Kiitokset, kun sain lukea tämän. Hyvää kesän jatkoa!

Kirja palasi kotiin. Kiitos kommenteista Flower78 ja miittiseurasta.
Ihanaa kesää !

Lukutuolille mukavaa kesää Vasantolan uusimman kera!

Suurkiitos Hippa-toivekirjasta ja täydellisestä kirjaystävän kesälomakortista :) Tämä taitaakin päästä kesälomalukemistoon.

Tiedän kirjan aihepiiristä paljon ja olen lukenut useita muitakin vanhemman psyykkisestä sairaudesta kertovia kirjoja, mutta kaunokirjallisesti tämä oli kyllä aivan omaa luokkaansa. Voi, kuinka kauniisti Vasantola käyttää kieltä! Muutamalla sanalla kirjailija pystyy kuvaamaan hyvin kokonaisvaltaisesti sekä maanisen ihmisen maailman että omaisen tuskan, hädän ja avuttomuuden. Hieno, upea kirja!

Postitse seuraavalle lukijalleen, Hippa-terveiset toukokuulle :)

Tulipa hyvä mieli, kun tämä kirja odotti minua kotona! Kirja kiinnostaa todella paljon ja olipa ihana lukea mukana olleesta kortista, että olit lukutuoli aavistellut tätä minun kirjakseni jo ennen toivelistani tarkistusta. Tämä on minusta niin viehko puoli tätä harrastusta, miten tulemme toistemme kirjamaut tuntemaan...
Kirjan kansi on todella kaunis ja ihanan tunnelmallinen on myös tuo mukana ollut postikortti, jossa tyttö istuu keltaisessa nojatuolissa lukemassa suuri kirjahylly takanaan. Mukavaa oli myös lukea vähän kuulumisia kortista.
Uusiokäytin myös kuoren hauskat teipit ja paikkailin muistikirjaani.
Terveiset myös kaikille muille kirjaa kierrättäneille, kiitos, kun olette sen antaneet kulkea eteenpäin!

Viime viikolla luin kirjan. Odotin tältä hurjan paljon ja osittain odotukset kyllä todellakin täyttyivät. Kirja loppui minulle jotenkin kesken ja hyvin avoimesti, sitä yritän nyt sulatella, vaikka ratkaisun sinänsä hyväksyn. Häiritsevän hyvä kirja kyllä.
Turhauduin tyttären rinnalla siihen, miten vaikeaa oli saada autettua maniaan luisumassa olevaa läheistä. Tilanteet olivat usein tragikoomisia. Tytär pelkää myös psyykkisen sairauden periytymistä, lapselleen tai veljelleen, ehkä itselleenkin? Road trip ympäri Suomea isän kannoilla, huolestunut kumppani, onko tyttärenkin mieli järkkymässä? Takaumia isän aikaisempiin sairausjaksoihin ja myös lapsuusmuistoihin, joita ei oikein kunnolla tavoita, vaikka ylisuuret tunteet läikkyvät välillä yli. Tytär toteaakin, että ne muistavat lapsuutensa, joille se on ollut riittävän turvallinen.
Lottovoitto on jotain, jota en omalle kohdalleni edes toivo, en varmaan osaisi käsitellä sitä. Ja enpä kyllä lottoakaan.
Kirja herätti paljon ajatuksia, suuri kiitos, että sain sen lukea ja odotan mielenkiinnolla, mitä ajatuksia nousee seuraavan lukijan mieleen. Varaan kirjan seuraavaksi Bookgeolle.
Ainiin, viitattiin mielenkiintoiseen tutkimukseen, jota oli tehty amissien parissa.

Kiitos muuten Flower78, joka esitteli minulle Vasantolan romaanitaiteen!
Kirja pääsi tänään Bookgeon käsiin.
Kiitos miittiseurasta asianosaisille ja kaikkea hyvää kaikille!

Tämä aarre ojennettiin minun käsiini Helsingin miitissä, lämmin kiitos toukokuu! Kirja ei ehtinyt olla toiveissani kauaa, on tämä huikeaa yhteisöllisyyttä.

Olen nauttinut Vasantolan aiemmista kirjoista todella paljon. Tämän kirjan lukeminen vähän jännittää lähelle tulevan aihepiirin vuoksi, katsotaan kuinka herkille tämä vie.

Isot kiitokset myös kaikille kirjaa kierrättäneille! Onneksi tälle löytyy vielä lisääkin toivojia.

Hämmentävän hieno kirja. Miten vaivattomasti ja osuvasti Vasantola kuvaa lapsen kasvua vanhemman psyykkisen sairauden varjossa ja sitä, kuinka lapsesta tuleekin itse tilanteen vaatiessa se aikuinen jo hyvin varhain.

Tarinassa oli paljon koskettavia omaisen havaintoja: kuinka toisten lämmin perheyhteys ja tasainen arki voi aiheuttaa kateutta, kuinka oma rento hetki katkeaa sairastuneen tai hoitohenkilökunnan puheluun, kuinka toisen aina tasaisessa turvassa kasvaneen ihmisen helppo luottamus huomiseen voi tuntua väsyneestä omaisesta ristiriitaiselta ja kuinka joskus ei riittäisi voimia olla se, joka keskustelee hoitohenkilökunnan kanssa ja vaatii tilanteeseen ratkaisevaa apua.

Valoakin tarinassa osuvasti ja kauniisti pilkahtaa, kun samaa kokeneiden muiden omaisten kanssa tilanteille voidaan nauraa mustaakin mustemmalla huumorilla vedet silmissä. Ja välillä sen sairastavan kanssakin löytyy terve ikkuna, tasavertainen ja tavallisen oloinen keskusteluhetki.

Suuruudenhullun manian kuvausten ja pitkin Suomea tapahtuneen pelastusmatkan sijaan tarinasta jäävät mieleeni etenkin nuo hämmästyttävän tarkat ja samaistuttavat omaisen tunnemyllerryksen tuokiokuvat.

Tämä meni heittämällä vuoden mieleenpainuvimpien kirjojen joukkoon, suuret kiitokset! Nyt kirjan matka jatkuu uudelle toivojalle.

***
Osallistun tällä kirjalla Presidenttipeliin.
s. 39 Obama (toistuu myöh.)
s. 59 Putin (toistuu myöh.)

Toivelukemista Piikulle Turun miitissä.

Antoisia lukuhetkiä tämän hienon kirjan parissa ja kaikkea hyvää syksyysi!

Vielä yksi toivekirja, oikein mieluisa sellainen. Kiitos Bookgeo!