Takakansi:

Banaanilaatikkonostalgiasta aikamme riidanaiheisiin – avointa ajatuksenvaihtoa elämän keskeltä.

Keväällä 1997 nuori toimittaja Juha Itkonen haastatteli menestyskirjailija Kjell Westötä ja elätteli omia kirjoitushaaveitaan.

Kaksikymmentä vuotta myöhemmin kaksi kirjailijaa pohtii kirjeissään muistin olemusta, isyyttä, kulttuurista omimista, #metoota, hiihtoa, ilmastonmuutosta, musiikkia, kaikkea maan ja taivaan väliltä.

Kirjeenvaihdon edetessä sävy muuttuu yhä avoimemmaksi ja luottamuksellisemmaksi. Käsittelynsä saavat myös kirjailijan työn varjopuolet, kateus, pelot ja pettymykset. Mutta myös sen onni: se on vapaata liikkumista ajassa, tilassa ja ihmismielessä.

Terveisiä Kannelmäen kirjaston kierrätyshyllyltä, josta löysin kirjan tänään. Hyviä lukuhetkiä toiveyllätyksen parissa ja mukavaa kevättä!

Kiitos, siellä on kyllä hyvä kierrätyshylly! Tämä on mieleinen lisä luettavien jonoon. Juha Itkosta olen lukenut enemmän, Kjell Westöltä vasta vähän vaille kaksi romaania. Mielenkiintoista päästä tutustumaan heidän kirjeenvaihtoonsa!
Oli mukava miitti!

Kirjalle on toivoja, joten merkitsen varatuksi.

Itkosen Ihmettä kaikki ilmestyy kirjeenvaihdon aikana ja Westö kirjoittaa Tritonusta.
Piti katsoa se haastattelu samalta päivältä, kun Palatkaa perhoset oli saanut teilaavan kritiikin Helsingin Sanomissa. Ei tosiaan Itkosen elekielestä pystynyt lukemaan sitä pettymystä, jonka hän oli kokenut.
En ollut tiedostanut Seitsemäntoista-romaanin monikerroksellista omakohtaisuutta, siitä oli kiinnostavaa lukea ja tosiaan Itkonen on teoksellaan ollut edellä aikaansa.
Kirjailijoiden inhimillisyys ja ihmisyys tulee kirjeissä hyvin näkyviin. Itkosen teokset olen lukenut kaikki, Westön olen vasta löytänyt.
Pidän myös heidän pohdinnoistaan liittyen aikamme ilmiöihin, etenkin liittyen sukupuoleen ja feminismiin. Pyrkimys ajatella itsenäisesti eikä vain myötäillä laumaa, hatunnosto sille.
Havainnot kirjailijan työn ristiriitaisuudesta jäivät mieleen, miten erilaisia ominaisuuksia kirjan kirjoittaminen ja sen julkaiseminen vaativat.

Lähetin tämän kirjan Outa1977:lle, jonka toivelistalla kirja on.
Hyviä lukuhetkiä ja kaunista kesää!

Kiitos toiveeni täyttämisestä!

Pidin kovasti lukemastani. Oli kiehtovaa lukea näiden kahden kirjailijan kirjeenvaihtoa.
Olen lukenut heidän kummankin tuotantoa ja tätä lukiessani vahvistuivat tuntemukseni lukea lisää. Westöltä onkin monta lukematonta kirjaa hyllyssä odottamassa.

Luin tätä ennen kirjan Tyttölapsi nro. 291, jossa Ninni Schulman läpikävi suhdettaan omaan isäänsä ja luopumisen tuskaa. Ninni oli hiihtänyt yhdessä isänsä kanssa. Olikin sitten jännä yhteensattuma, kun otin luettavaksi tämän kirjan, jossa Itkonen käsittelee samaa teemaa Westön kanssa. Itkonen kertoo osallistunisistaan mm. Finlandia-hiihtoon isänsä kanssa. Nämä olivat kummassakin Kirjassa todella koskettavaa luettavaa, koska itse kamppailen samanlaisten mietteiden kanssa. Isäni vanhenee ja kunto heikentyy ja surullisinta on huomata, ettei hän kykene sanoihin asioihin kuin on ennen kyennyt.
En arvioi kirjoja pelkästään kirjallisten ansioiden vuoksi. Painoarvoa tuo myös se, jos ne onnistuvat koskettamaan minua lukijana voimakkaasti. Liittyenpä sitten vaikka samantyyppisiin elämänvaiheisiin.

Ilmastonmuutos ja ihmisten yhä kasvaa ahneus olivat yksi kirjan nousevimpia teemoja. Niitä asioita väkisinkin olen itsekin pohtinut, etenkin sitä minkälainen tapa minulla on kuluttaa. Olkoonkin että ois panokseni ilmastotalkoissa on melkoisen pieni, ellei olematon. Mutta siltikin -aion yrittää taistella tuulimyllyjä vastaan.
Ja kuten kirjassakin pohdittiin, niin ehkäpä tulevat sukupolvet keksivät myös kestäviä ratkaisuja säilyttää tämä maapallomme edes vähän pidempään. Olin keväällä kuuntelemassa futuristitutkija Ilkka Halavan luentoa ja hänkin mainitsi, että useimmiten kun puhutaan ilmastonmuutoksesta yms. , maalataan vain kauhukuvia seinälle. Jää huomaamatta, että kokoajan kehitetään uusia innovaatioita myös sen torjumiseksi. On hyvä nähdä asioiden eri puolet.
Kirja tarjosi hyvää viihdykettä ja paljon ajatuksia.

Kirja sopii bc-foorumin numerohaasteeseen, sekä presidenttipeli-haasteeseen.

Löysi lukijan Vapriikin miitistä! Oli kiva nähdä.
Lukuiloa!

Muistan, että tästä kirjoiteltiin paljon lehdissä ilmestymisen aikaan, ja kirjailijoiden mietteet kiinnostavat. Joten nappasin mukaani Tampereen miitistä. Kiitos kirjasta ja miittiseurasta outa1977!