SAPO – perinteinen salapoliisiromaani

Kaksi murhaa – kaksi salaperäistä ongelmaa, jotka molemmat liittyvät sata vuotta sitten varastettuun keisarin helmeen, melkein legendaariseen aarteeseen. Ja taustalla väijyy läpitunkemattoman metsän suojelema virranjumalatar, Valkoinen Nainen, jonka mahtava marmoripatsas seisoo yksinäisenä raunioituneen pyhäkön veren tahrimalla alttarilla.

Robert van Gulikin muinaiseen Kiinaan sijoitetut salapoliisiromaanit tuovat tervetullutta vaihtelua suomennettuun dekkarikirjallisuuteen; niissä itämainen viisaus yhdistyy nerokkaasti lajityypin länsimaiseen perinteeseen.

Englanninkielinen alkuteos: The Emperor's Pearl (1963)
Suomentanut: Juhani Jaskari

Toinen painos, WSOY 1991

– Forssan kaupunginkirjaston poistokirja, eilisiä ostoksia :)

Kirja varattu Minkulalle, jonka hippasin sillä Toivelistahipassa. Voi olla, että luen kirjan ensin itse – se riippuu siitä, onko aloittamani Temppelin aave hyvä ;)

Temppelin aave on yhä kesken, mutta tämä kirja ehtii joka tapauksessa lukulainaan, sillä Helsinkiin se pääsee vasta 2,5 viikon kuluttua. Hyvää Kiinan-matkaa!

Kaksi murhaa ja salaperäisiä ongelmia. Valkoinen nainen, jonka marmoripatsas seisoi raunioituneen pyhäkön alttarilla.

Erittäin hyvä juoni, suosittelen. (Luettu 22.2.2023)

Kirjan palautus.

Temppelin aave oli sen verran piristävä poikkeus tavanomaisiin rikostarinoihin, että pitäähän tämäkin lukea.

Tälle kuulle aiottu Helsingin-reissu peruuntui, koska niin kävi taavinan koulutusmatkallekin. Uusi yritys on huhtikuun lopulla, toivottavasti saadaan silloin myös BC-miitti kasaan ja saan tämän kirjan toimitetuksi Minkulalle :)

Saankin tälle maanantaina kirjakuriirin pk-seudun vakiomiittiin, joten otin kirjan lukuun tänään. Menossa on 98/217 (numeroituja sivuja on 215, mutta teksti jatkuu).

Kovin oli rivakkaa touhu 1400 vuotta sitten: kun puoli tuntia aiemmin on tuotu ruumis ja kersantti on määrännyt oikeuslääkärin suorittamaan ruumiinavauksen, seuraavaksi hän jo lukikin ruumiinavausraporttia, siis puoli tuntia myöhemmin. Erikoista tämä on etenkin, jos tässäkin patologi oli apteekkari, kuten Temppelin aaveessa 😀 Tosin kuten Indrek Harglan 1400-luvun Viroon (eli 800 vuotta myöhempään aikaan) sijoittuvista Apteekkari Melchior -kirjoista tiedämme, apteekkarin toimet olivat muinoin varsin toisenlaisia..

Luin tämän loppuun eilen ja lukeminen tuntuikin sujuvammalta ja nopeammalta, kun tuomari Dee ja monet asiat olivat jo tuttuja. Hirmu nopeasti rikokset kyllä ratkesivat, neljä murhaa selvitettiin parissa päivässä! :O Myös Mengin ruumiinavaus oli hoitunut vikkelästi, saman tien :O Lisäksi oikeuslääkäri paikkaili tässä myös elävät :D

Innokas antiikkiesineiden keräilyharrastus ihmetyttää, oliko se noin runsasta jo 600-luvulla?? Toisaalta Kiinassa toki oli jo silloin keräiltävää ja antiikkiakin – aivan toisin kuin meillä ;)

Eebenholtsi oli tässä kirjassa vaihteeksi eebenpuu, siitä pisteet. Džonkille ei liene suomenkielistä vastinetta? Asiayhteydestä sanan merkitys toki selvisi heti, kyseessä lienee tämä.

Englannin käännöksissä usein ärsyttää sana kersantti, kun oikea suomennos olisi ylikonstaapeli. Tämän kirjan suhteen en tiedä, kumpi on oikea valinta ;)

Ilokseni löysin toissapäivänä kirjaston poistomyynnistä vielä yhden van Gulikin kirjan, Runoilijat ja kuolema :)

Paulanni lupautui kuriiriksi pk-seudun miittailijoille, joten otan tämän mukaan huomiseen kiirastorstain minimiittiimme Antin Konditoriassa.

Kiitokset Paulannille kuriroinnista! Lukuiloa Minkulalle!

Kiitos toivekirjasta! :)