Takakansiteksti:
"Oletko kyllästynyt uskontoon?
Tuntuuko Jumala kaukaiselta?
Onko kuoleman jälkeen elämää?
Voiko ainoan todellisen Jumalan tuntea henkilökohtaisesti?
Tarvitsevatko juutalaiset ja kristityt toisiaan?
Miksi Israel on maailman kiinnostuksen keskipiste?
Onko Jumalalla suunnitelma elämääsi?

Jakov Damkanin elämäntarina vastaa näihin ja moniin muihin kysymyksiin. Jakov syntyi uskonnolliseen juutalaiseen perheeseen Israelissa. Hänen tarinansa herättää sinut henkilökohtaisten taistelujesi todellisuuteen ja auttaa sinua, joka kamppailet surun, pelon, masennuksen, vihan, himon, rikollisuuden, syyllisyyden, itsekkyyden tai menneisyyden epäonnistumisten kanssa. Ystäväni, et ole yksin salaisissa taisteluissasi. Jakovin hämmästyttävä elämäntarina murtaa sisäiset muurisi ja avartaa sydämesi.

Tässä kirjassa köydät sanoman maailman valosta, joka raivaa tieltään kaiken pimeyden. Löydät todellisen vapautesi ja koet järkähtämättömän rakkauden, ilon ja rauhan, joka ei koskaan petä sinua. Huolimatta siitä, kuinka rikas tai köyhä, kuinka uskonnollinen tai maallistunut olet, Jakovin tarina auttaa ainua löytämään todellisen, ikuisen aarteen - elävän suhteen Jumalaan, joka ei ole uskonto vaan rakkaus!"

Uskonnollinen (tai lähinnä uskonnoton) maailmankatsomukseni on jossakin ateistin ja agnostikon välimaastossa, joten en varmaankaan ole kirjan ensisijaista kohderyhmää. Taistelinkin tämän läpi ainoastaan Kielillä-haastetta varten (alkukieli heprea). Minusta oli kiinnostavaa lukea israelilaisen ja juutalaisen kulttuurin erityispiirteistä, joista tiedän hyvin vähän, mutta muuten kyseessä oli oikeastaan vain tuhlaajapoikatarina ja sen jälkeinen hengellinen julistus. En siis voi sanoa nauttineeni. Mikähän siinä on, että nämä evankelistat kokevat aina olevansa niitä, joilla on ainoa oikea tieto, vaikka tässäkin tapauksessa kyseessä on tekstianalyysi (Raamatun tekstit), jolla tiettävästi metodina ei tuoteta kiistatonta tietoa. En silti hyväksy ortodoksijuutalaisten kertojaan kohdistamaa väkivaltaa ja arvostin sitä, että hän oli tuonut arabeja ja juutalaisia yhteen rauhan asialla. Takakannen kysymyksiin en kokenut vastatun paitsi ensimmäiseen (tuskinpa hän olisi kirjoittanut tätä kirjaa, jos hänen mielestään Jumalaa ei ole olemassa - objektiivinen tieto yliluonnollisesta maailman luojasta onkin sitten jo vaikeammin perusteltavissa). Olenpahan tämän teoksen kanssa poistunut mukavuusalueeltani ja voin sanoa, että hengellinen kirjallisuus jääköön osaltani tähän.

HEP!-kirjan kylkiäiseksi, ole hyvä!

Elämässäni oli vaihe, jolloin luin ahmien hengellistä, kristillistä kirjallisuutta. Sitten palasin taas lukemaan kaunokirjallisuutta ja tällaiset hengelliset muistelmat/opettavaiset/julistavat kirjat jäävät helposti pölyttymään hyllyyn. Pitäisi varmaan tehdä kunnon inventaario hyllyni kristillisestä materiaalista ja karsia kirjat, jotka eivät enää houkuta lukemaan.
Tässä kiehtoo tuo, mitä mainitset rauhan asiasta juutalaisten ja arabien välillä. Katsotaan, saisinko vaikka selaillen luettua läpi! Ja hatunnosto, että kahlasit tällaisen kirjan läpi haasteen vuoksi, makke!