Takakannesta lyhennelmä:
Kirja jäljittää yhden ihmiselämän kokemuksia ja perustaa. Se on yhtä aikaa omaelämäkerta ja ajankuva. Kirjan punaisena lankana kulkee ikävä äitä kohtaan. Mitä tehdä kun äiti kuolee? Vaikka kuinka pyrkii pois äidin vaikutuspiiristä, kaikki tuntuu kietoutuvan vyyhdiksi hänen ympärilleen. Voidakseen vastata kysymykseen kuka minä olen, pitääkin kysyä kuka äitini oli. Vastaus vie lopulta Karjalaan saakka, siirtolaisperheen lasten luokkanousuun sodanjälkeisessä Suomessa.

Löytyiköhän tämä kirja kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta? Sieltä kyllä tekee muitakin löytöjä kuin kirjoja, kun ahkerasti käy. Kolme lempparilöytöäni, joista juuri eilenkin iloitsin: muki, jossa Ressu on toisen maailmansodan lentäjä, puinen adventtikynttelikkö ja jonkun askartelemat enkelin siivet.

Tämä kirja varatuksi, koska se on outa1977:n toivelistalla. Tekisi mieli ottaa piankin lukuun, mutta lukujonossa on ruuhkaa, joten katsotaan.

Mitenköhän tämä jäi vähän hajanaiseksi kokonaisuudeksi, vaikka kirja oli täynnä mielenkiintoisia juttuja ja anekdootteja? Alkupuolesta, jossa kirjoittaja kertoi omista muistoistaan, pidin ehkä enemmän. Loppupuolella kirjoitetaan äidin elämästä, apuna ovat äidin päiväkirjat ja enojen ja äidin ystävän jne. haastattelut.
Eniten kiinnostivat kirjoittajan kokemukset ulkomailta, kesätyöt Ruotsissa psykiatrisessa sairaalassa ja kielen opiskelu Turkissa.
Kirja havainnollisti opintotuen merkityksen, enot eivät siitä vielä kaikki aivan täysillä päässeet nauttimaan, kun taas kirjoittaja nautiskeli akateemisesta vapaudestaan pitkän kaavan mukaan. Se aika on nyt taas jäänyt taakse, kun opiskelujen kestoa rajataan aivan eri tavoin kuin aiemmin.

Kolme kirjaa lähti paketissa matkaan. Kaikki toivottuja!
Lukuiloa!

Paljon kiitoksia toivekirjasta!