Kirjan esittely kustantajan sivuilla:

Rakastetun romaanisarjan upea loppuhuipennus! Viena etsii paikkaansa kuohuvalla 1960-luvulla.

Viena on palannut Amerikan-vuosien jälkeen juurilleen Leppävaaran vanhaan huvilaan. Suvun naiset totuttelevat taas elämään saman katon alla, mutta mistä löytyisi työpaikka Vienalle?

Onneksi muuan määrätietoinen teräsrouva on ryhtynyt valloittamaan puuvillakoltuillaan Yhdysvaltain markkinoita. Vienasta tulee yksi tarmokkaista naisista, joiden uurastuksen ja uskollisuuden varaan Armi Ratia rakentaa imperiuminsa. Viena pyörii myös kulttuuriradikaalien joukossa ja Lapualaisoopperan kulisseissa, mutta vasta kun hän uskaltaa noudattaa Ida-mumman esimerkkiä, tulee hänestäkin oman elämänsä sankaritar.

Otava 2022

– Tammelan kunnankirjaston poistokirja, tämänpäiväisiä ostoksia Forssan kaupunginkirjastosta. Oma toivelistakirjani odotti kirjaston myyntihyllyssä!

Olen lukenut sarjasta seitsemän ensimmäistä osaa sekalaisessa järjestyksessä sekä ennen tätä päätösosaa ilmestyneen pienoisromaanin Martan tarina, kaikki BC-kirjoina. Sarjan kahdeksas kirja minulta puuttuu, mutta yhdeksäs (Näkijä) odottaa TBR-hyllyssä.

Sarjan kahdeksas osa, Pukija, on edelleen kesken ja kirja on hautautunut jonnekin, mutta sain tänään päätökseen peräti 666-sivuisen yhdeksännen osan Näkijä, joka sivumennen sanoen oli Hollywood-vouhotuksineen pettymys, ja tartuin saman tien tähän. Tekijä on tutun crossarin toivelistalla ja hänelle on lähdössä muutakin kirjapostia. Itse asiassa myös Näkijä on hänen toivelistallaan, mutta hippasin kirjalla tammikuussa outa1977:n, joten se kirja matkaa Sastamalaan.

Oi, miten hauskaa tätä on lukea sen Hollywood-osan jälkeen! Se kirja olisi ollut parempi, jos Monroe(-Sinatra-Presley-Bacall-Mansfield)-osuus olisi rajattu vaikka 100 sivuun ja Viena olisi ollut suurimman osan ajasta Suomessa tai vaikka jossain Euroopan maassa.

Tässä olen nyt sivulla 106/480, joten vielä on monta mukavaa lukuhetkeä edessä :)

Vähän olen ehtinyt jatkaa tämän parissa, nyt on menossa 246/480. Vaikka Ratia ei niin hirveästi kiinnostakaan, ilo on lukea tätä :)

Bökarsin kartano vaikuttaa aika hurmaavalta paikalta. Alla olevassa Ylen jutussa vuodelta 2021 kerrotaan myös Bökarsista.
Suuruudenhullu Marikylä-suunnitelma, epäonniset turkiskaupat ja ikoniset designit — tutustu Marimekon tarinaan

Luin kirjan loppuun viime yönä ja hyvä päätöshän se pitkälle sarjalle oli. Taustatyö on ollut yhtä perusteellista kuin aina, se vie taatusti paljon enemmän aika kuin itse kirjoittaminen. Minä yllätyin muun muassa siitä, että Maa on niin kaunis ei ollut virsi, se tuli tosiaan virsikirjaan "vasta" 40 vuotta sitten, että Munkkiniemen Dextra oli jo olemassa ja että vaalit olivat tuolloin kaksipäiväiset, vaikka hetken tuumittuani mieleen tuli kyllä hämärä muistikuva asiasta. No, vaalien muuttumisesta yksipäiväisiksi on siitäkin jo 35 vuotta.. Mutta nämä ovat juuri sellaisia pieniä yksityiskohtia, jotka helposti jäävät kirjailijalta ottamatta huomioon ;)

Sääruudun piippumiehestä eli Paavo Salmensuusta en ollut kuullut, mutta hänestähän on ihan videopätkä Ylen artikkelissa vuodelta 2013:
Legendaarinen piippumies ennustaa sään

Viena sai äidiltään joululahjaksi Maila Pylkkösen kirjan Arvo – vanhaäiti puhuu runonsa. En ole Pylkkösen runoja lukenut, mutta syyskuussa 2024 luin Pirkko Soinisen hänestä kirjoittaman Kipulintu-romaanin.

Mutta vaihtuiko Leena Pirkoksi ensimmäisessä luvussa (s. 32)?

Osallistun tällä kirjalla Tiiliskivihaasteeseen (kohta 4: kirjan kannessa on puu). BC Helmet 2025 -lukuhaasteesta kuittaan tällä kohdan 28: kirjassa ollaan järvellä. Järvihän on tässä Puulavesi. Käpy selän alla -elokuva, jonka nimeä ei kirjassa muuten mainita, kuvattiin tosiaan siellä kesällä 1966, yhdessä kuukaudessa.

Edit: Osallistun tällä myös Kuukauden kirjailijat kiertoon -lukuhaasteeseen.

Kuriiri käy aamulla postittamassa kirjapaketin. Hyvää aikamatkaa Vienan seurassa!

Kiitos kirjapaketista ja sen sisältämästä toivelistakirjasta, Tarya!