Vanhan kotikaupungin kirjakaupasta tehty löytö.

Kovakantinen kirja, Otava 2021, 191 sivua.

”Ura, kellokortti, asunto ja velka.

Tienaa, menesty, juokse ja toista. Ei kiitos enää.

Uutisankkurin työhön sekä onttoon arkeen kyllästynyt nainen taistelee itsensä irti oravanpyörästä ja pakkaa elämänsä pakettiautoon. Edessä on tuhansien kilometrien mittainen seikkailu halki muuttuvan Euroopan.
Mitä oravanpyörän jättäminen vaatii ja millaisen maailman tienpäällinen kulkurielämä avaa?
Pakumatkalla on rohkea kuvaus unelmien toteuttamisesta sekä rehellinen roadtrip syvälle ihmismieleen.”

En seurannut/muistanut kirjoittajan uutisuraa kovin tarkasti, mutta muistan hänen irtiotostaan syntyneen keskustelun. Päädyin seurailemaan joitakin heidän reissustaan tehtyjä kirjoituksia ja sitä kautta myös innostumaan tästä kirjasta.

Oravanpyörästä osin hypänneet osaavat kyllä samaistua Ainon kokemuksiin vapaudesta ja aikatauluttomuudesta. Toisaalta pidin siitä, ettei varsinaista pakuelämää tässä tarinassa kuitenkaan liiaksi glorifioitu. Jonkinlaiset rutiinit ja arkisempi toistuvuus siinäkin taitavat muodostua. Aika realistisesti Aino kuvaa myös pienten tilojen ja jatkuvan yhdessäolon vaikutuksia parisuhteeseen.
Mukavaa oli myös se, että sivuilla vilahteli myös omilta reissuiltani tuttuja paikkoja, kuten eniten muistoja herättänyt Montserratin vuori.

Kirjan loppu herätti toiveita kuulla lisää myös yhdeksi talveksi valitusta, etäisestä kotimaisesta majapaikasta, täytyykin tutkailla kirjoituksia tuolta ajalta.

Hippa-kirja siirtyy Piikulle Turun miitissä. Mukavia lukuhetkiä ja omia reissuja!

Olipa mukavaa nähdä pitkästä aikaa. Kiitos miittiseurasta ja toivekirjasta.