Vanhan kotikaupungin kirjakaupasta tehty löytö.

Kovakantinen kirja, Otava 2021, 191 sivua.

”Ura, kellokortti, asunto ja velka.

Tienaa, menesty, juokse ja toista. Ei kiitos enää.

Uutisankkurin työhön sekä onttoon arkeen kyllästynyt nainen taistelee itsensä irti oravanpyörästä ja pakkaa elämänsä pakettiautoon. Edessä on tuhansien kilometrien mittainen seikkailu halki muuttuvan Euroopan.
Mitä oravanpyörän jättäminen vaatii ja millaisen maailman tienpäällinen kulkurielämä avaa?
Pakumatkalla on rohkea kuvaus unelmien toteuttamisesta sekä rehellinen roadtrip syvälle ihmismieleen.”

En seurannut/muistanut kirjoittajan uutisuraa kovin tarkasti, mutta muistan hänen irtiotostaan syntyneen keskustelun. Päädyin seurailemaan joitakin heidän reissustaan tehtyjä kirjoituksia ja sitä kautta myös innostumaan tästä kirjasta.

Oravanpyörästä osin hypänneet osaavat kyllä samaistua Ainon kokemuksiin vapaudesta ja aikatauluttomuudesta. Toisaalta pidin siitä, ettei varsinaista pakuelämää tässä tarinassa kuitenkaan liiaksi glorifioitu. Jonkinlaiset rutiinit ja arkisempi toistuvuus siinäkin taitavat muodostua. Aika realistisesti Aino kuvaa myös pienten tilojen ja jatkuvan yhdessäolon vaikutuksia parisuhteeseen.
Mukavaa oli myös se, että sivuilla vilahteli myös omilta reissuiltani tuttuja paikkoja, kuten eniten muistoja herättänyt Montserratin vuori.

Kirjan loppu herätti toiveita kuulla lisää myös yhdeksi talveksi valitusta, etäisestä kotimaisesta majapaikasta, täytyykin tutkailla kirjoituksia tuolta ajalta.

Hippa-kirja siirtyy Piikulle Turun miitissä. Mukavia lukuhetkiä ja omia reissuja!

Olipa mukavaa nähdä pitkästä aikaa. Kiitos miittiseurasta ja toivekirjasta.

Itsellä olisi varmasti tullut "äitiä ikävä", jos olisin ollut pakumatkalla kaukana Euroopassa koronan puhjettua ja maan toisensa jälkeen suljettuja rajojaan. Tämä oli mielenkiintoinen, erilainen matkakertomus, tykkäsin kovasti.

*** Kirja lähtee mukaan Cafe Qwenselin pikamiittiin 12.6.

Nappasin kirjan maanantaina pidetystä Qwenselin miitistä, kiitos! Huilaja ja Pakumatka ovat tuttuja mediasta, joten kirja kiinnostaa. Pakulla reissasin muuten minäkin vuonna 1998 Tampereelta Ruotsin, Tanskan, Saksan, Itävallan, Italian ja Kreikan kautta Turkkiin ja tuli siinä pakussa jokunen yö nukutuksikin, sikäli kun pystyi, sillä jo kesäkuussa oli turkasen kuuma.

Alla muutama juttu:
IS 25.2.2021: Kirja: Näin 19 000 euron pakettiautosta tuli Aino Huilajan koti – alussa kaikki meni pieleen ja uutisankkuri päätyi pikaruoka­ravintolan vessaan peseytymään
MTV 28.2.2021: Kirja-arvio: Pakulla pakoon puuduttuvasta oravanpyörästä
Yle 10.2.2023: Van Life – Elämäni roadtrip – tarina suorituskeskeisen uraohjuksen yllättävästä valinnasta alkaa Yle TV1:ssä 12.3.
Me Naiset 26.2.2023: Kun Aino Huilaja muutti pakettiautoon, elämisen kulut putosivat minimiin – näin vähällä perhe pärjää
IL 6.3.2023: Uutisankkuri Aino Huilaja otti lopputilin MTV3:lta – Paljastaa nyt Ylellä syyt
Seura 12.3.2023: Aino Huilajan Van Life – Elämäni Roadtrip -dokumenttisarja eroaa edukseen monista tämän päivän tosi-tv-ohjelmista

Sain tämän kirjan Taryalta toissapäivänä omalle roadtripilleni lainaan, tarkoituksena palauttaa se tiistaina paluumatkalla. Itse kuljen ihan vaan farmari-wolkkarilla ja vaikka siinä olenkin joskus yöpynyt, niin tällä reissulla olen toistaiseksi kasannut teltan. Pakumatkailu kiinnostaa kovasti, mutta tällä alalla (lastenhoito) ei oikein voi tehdä etätöitä... Toki sitä lomilla voisi pakuilla, mutta en himoitse sitä tarpeeksi käyttääkseni rahaa pakun ostoon. VanCraft Finlandilta sellaisen saisi vuokrata ja se onkin edessä joku kesä.

Olen lukenut Ranssista matkailulehdestä ja nähnyt pari jaksoa Yle Areenassa. En edes tiennyt Ainon olleen "tv:stä tuttu". Ei sen puoleen, en kyllä katso uutisia.

Kirja oli sujuvasti kirjoitettu maistelu pakuelämästä. Ei tosiaan glorifioinut ja vastoinkäymisistä kuulostetaan rehellisiltä. Miten kirja olisikaan päättynyt ilman koronaa...

Noita Taryan linkkejä lukaisen paremmalla ajalla!

Ps. Viime yönä vieressäni oli kyllä parkissa pariskunta, jolla musta matkailupaku (Toyota).

Kirja palautui jo jokunen päivä sitten, enköhän tartu siihen lukumielessä kohtapuoliin. Tässä vielä yksi linkki eiliseltä:
Yle 22.7.2023: Aino Huilaja on asunut neljä vuotta paket­ti­au­tossa – tällaista on arki kuuden neliön kodissa

No ei tämä lisännyt innostusta pakuelämään, vaikka mielenkiintoista olikin lukea Huilajan ja Ranssin – ja Jerryn ja Arskan – reissusta. Matka sattui käsittämättömän huonoon ajankohtaan, kun koronapandemia levisi alkuvuodesta 2020. Melko naiivilta tosin vaikutti kuvitelma siitä, että Kiinasta Italiaan levinnyt virus rajoittuisi suunnilleen siihen, niin että Italian pohjoispuolelta voisi hyvin matkustaa (s. 123). No, kaipa tämänlaajuinen vitsaus oli uutta jopa uutisankkurille ja kyllähän totuus sitten valkeni pian niin näille reissulaisille kuin kaikille muillekin.

Nyt taakse päin katsoen Suomessa päästiin hyvin vähillä rajoituksilla – vaikka olisin kyllä halunnut päästä Uudenmaan eristyksen 28.3.–15.4.2020 aikaan katsomaan yksin asunutta äitiäni, joka oli kaatunut ja loukannut päänsä. Suomessa ei kuitenkaan koskaan ollut kotoapoistumis-/ulkonaliikkumiskieltoa. Näin harvaan asutussa maassa se olisikin ollut huvittavaa ainakin pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Jossain syrjäisellä maaseudulla koronarajoitukset ja -sulut eivät välttämättä vaikuttaneet ihmisten elämään paljonkaan: ravintoloita, baareja, teattereita ja elokuvateattereita ei ole ja matkat kuljetaan omalla autolla. Helsingissä sitä kyllä vältti julkista liikennettä, täysinäisiä ruuhkabusseja jne. mahdollisimman paljon ja jos oli jossain käytävä julkisilla, sen teki aikaisin aamulla ennen ruuhkia. Olin siirtynyt pääasialliseen etätyöhön jo paljon aiemmin, koronan alusta alkaen jäi sitten pois se viikon ainoa toimistopäivä.

Sivujen 168–171 tilanteen olen kokenut itsekin, kun loppukesästä/alkusyksystä 2013 pakkasin tavarani muuttolaatikoihin ja lähdin yhden henkilöautokuorman kanssa noin 10 viikon putkiremonttievakkoon mökille. Paluuni jälkeen laatikot jäivät purkamatta, sillä olin tajunnut evakkouteni aikana, miten vähällä sitä tuleekaan toimeen. Viimeiset pahvilaatikot purin vasta tammikuussa 2021.

Ihan pieni nillitys pronomineistä.. Joku/jotkut viittaa ihmisiin, jokin/jotkin muihin (asiat, eläimet..).

Itänaapurissa sijaitsevan terroristivaltion sotarikollinen Vladimir Putin mainitaan sivulla 161, joten osallistun tällä Presidenttipeliin. BC Helmet 2024 -lukuhaasteessa kuittaan tällä kohdan 16: kirjassa on valokuvia.

Ai niin, luin tämän osaksi e-kirjana, kun printtiversio ei ollut käsillä. Seuraavaksi kirja matkaa erpaxille, jonka hippasin sillä Toivelistahipassa.

Huilajan kirja lähtee huomenaamulla postin matkassa kohti saajaansa :) Uusi Van Life – Arktinen roadtrip -sarja on katsottavissa Yle Areenassa ja tv:stäkin sarjan jaksoja tulee.

Lukuiloa ja mukavaa kevään odotusta!

Lämpimät kiitokset Pakumatkasta ja sen mukana salaa matkustaneista toivelistakirjasta ja suklaasta, Tarya! Katsoin aikanaan Huilajan Van Lifen ekan kauden putkeen heti sen ilmestyttyä ja näin kävi myös tuon edellisessä journalissa mainitun kakkoskaudenkin eli Arktisen roadtripin kanssa. Tosi mukavaa päästä lukemaan tämä kirja.

Oli kiva saada lukea tämä. En ole juurikaan lukenut tästä aiheesta tehtyjä lehtijuttuja, en edes noita tässä kirjassa mainittuja, vaikka molemmat kaudet putkeen katsoinkin. Nythän olisi jo Paluumatkallakin luettavissa. Kiitokset mielenkiintoisesta lukukokemuksesta!

Aino, Jerry, Arska ja Ranssi suuntaavat seuraavaksi kohden Chaniaa.

Lähti 26.2. Toivelistahipan myötä Chanialle. Hyviä lukuhetkiä!

Kiitos, Van Lifet on katsottu, viimeisimmät (pohjoisen talveen sijoittuvat) juuri viime viikolla! Kirja kiinnostaa kovasti, samoin tuon tyyppinen reissukin olisi kiva kokea.

Kirja oli kyllä ilahduttava, voi olla että minusta ei olisi tuollaiseen reissuun, vaikka siitä haaveilenkin - mutta tosi kiva oli tätä lukea ja haaveilla.
Jää vielä puolisolle luettavaksi, ja sitten kirja saa jatkaa - pakun tavoin - matkaa.

Kansainväliseen Bookcrossing-tapaamiseen, toivottavasti tälle löytyy uusi lukija sieltä!

20.4 2024 Löysin kirjan suomenkielisestä kirjabuffetista Tampereen kansainvälisessä bookcrossing konventiossa.