Alkuteos on ilmestynyt viroksi nimellä Andesta - Ma kasvasin tänaval ja Asendusema. Suom. Anne Tuovinen. Päivä Osakeyhtiö, 2006. Kovakantinen, 191 s.

Takakansi:
Miksi sinä tänne tulet?" leipää mutustava Anjuta kysyy. En ehdi vastata mitään viisasta, kun tulee jo seuraava kysymys. "Alatko käydä aina vai käytkö vain pari kertaa ja sitten häivyt, niin kuin kaikki toisetkin?"
Inge Ojala ei aikonut häipyä. Tämä sinnikäs nainen oli varma siitä, että Kristus rakastaa Tallinan viemäreissä ja autiotaloissa värjötteleviä lapsia, joita ei virallisesti ollut olemassakaan. Inge Ojala uskoi, että nämä varastelevat,valehtelevat ja likaiset lapset voitaisiin pelastaa elämälle, jos he vain saisivat aikaa, rakkautta ja kodin.
Hän kertoo kirjassaan uskomattomista selviytymistarinoista ja kuvaa myös omaa kamppailuaan kutsumuksensa vuoksi. Tukea ei aina tullut lähimmiltäkään, mutta lopulta sinnikkyys palkittiin ja luterilaisen Peetelin kirkon yhteyteen perustettiin koti katulapsille. Tuekseen Inge sai seurakunnan kirkkoherran Avo Upruksen työtovereineen.
Vuonna 2001 Peetelissä otettiin käyttöön kunnostetut tilat. Osa toimii lastenkotina, osa päiväkeskuksena, jonne lapset voivat tulla syömään, pesemään vaatteitaan, tekemään läksyjään ja viettämään aikaa yhdessä.
Virolainen Inge Ojala on koulutukseltaan sairaanhoitaja. Ennen katulapsityöhön ryhtymistään hän työskenteli viisitoista vuotta sairaalassa.

***
Luettu syyskuussa 2024.

Mittaamattoman arvokasta työtä katulasten parissa tekee kirjan kirjoittaja Inge Ojala! Todella koskettavia olivat nuo lasten tarinat.

Kuulostaa järkevältä tuo Ojalan periaate, että lasten luottamus ansaitaan olemalla heille rehellisiä, vaikka välillä totuus onkin todella raakaa. Kun Ojala on lasten kanssa kesäleirillä Saarenmaalla, paikkakunnalla tehdään kioskimurto. Näitä lapsia tietenkin epäillään heti ja poliisit käyvät melkein päivittäin tekemässä tarkastuksia. Kun oikeat syylliset saadaan kiinni, ei poliisi vaivaudu siitä ilmoittamaan. Lapset ovat olleet hyvin levottomia heihin kohdistuneiden aiheettomien syytösten takia, joten Ojala ehdottaa poliiseille, että he kävisivät pyytämässä lapsilta anteeksi. Poliisit eivät lämpene tälle ajatukselle ollenkaan. "He ovat varastaneet paljon, he ovat entisiä katulapsia!" Ei mitään myötätuntoa sille, että lapset ovat päätyneet kadulle ilman omaa syytään ja ovat varastaneet pysyäkseen hengissä. Ojala päättää kertoa lapsille poliisien vastauksesta ja keskustella heidän kanssa yhdessä, että taustasta johtuen osa ihmisistä ei tule koskaan luottamaan heihin, mutta paljon löytyy myös niitäkin, jotka antavat ihmisille toisen mahdollisuuden.

8-vuotiaalle Eerikille Inge Ojala ei kuitenkaan kerro lääkärin kommentteja. Eerik on niin riippuvainen liimanhaistelusta, että pyytää päästää oikeaan vieroitushoitoon. Lääkärin mielestä poikaa ei kannata auttaa. "Hän on itse tiensä valinnut. Eikä Virossa edes ole vieroitusosastoja lapsille. En voi auttaa teitä, eikä se kannattaisikaan...".

BC-tapaamisessa eteenpäin.

***
Onneksi olkoon, olet löytänyt bookcrossing-kirjan! Toivottavasti pidät kirjasta ja ilmaisesta bookcrossing-sivustosta. Minua ilahduttaisi, jos tekisit merkinnät, missä kerrot mistä löysit kirjan. Jos luet sen, olisi myös kiva kuulla, mitä pidit kirjasta. Luettuasi kirjan voit joko pitää sen omassa hyllyssäsi tai antaa sen jatkaa matkaa. Jos päätät liittyä bookcrossing-sivustolle, pääset myös itse seuraamaan kirjan matkaa ja lukemaan uusien lukijoiden ajatuksia tästä kirjasta.

Hyviä lukuhetkiä!

PS. Jos et ole aikaisemmin tutustunut bookcrossingiin, seuraava linkki voi olla avuksesi:
http://www.bookcrossing.com/forum/30 (suomenkielinen keskustelufoorumi)

Miitistä lähti mukaani... odotan innolla lukuhetkeä!