Kovakantinen kirja, Otava 2021, 221 sivua.

Kustantajan kuvaus:

”Tositarinoita maailman toiselta laidalta.

Viola Wallenius oli vain 18-vuotias lähtiessään ensimmäisen kerran Keniaan. Matka vapaaehtoiseksi muutti nuoren naisen elämän suunnan. Vuosien kuluttua Viola asettautui elämään pieneen kylään yhdessä puolisonsa ja kahdeksan ottolapsen kanssa.

Koti Keniassa on täynnä tarinoita ja kohtaamisia elämästä Makongenin kylässä. Jokainen kohtaaminen on muovannut Violaa ymmärtämään maailmaa ja ihmisyyttä uudella tavalla. Hän kertoo tarinoita hyväksynnästä, inhimillisyydestä ja siitä, kuinka äärimmäisyyksiin ihminen voi mennä hädän hetkellä. Kirjassa perheiden elämät kietoutuvat yhteen usein dramaattisellakin tavalla.”

Tässä kirjassa kivun ja kärsimyksen kuvaukset kouraisevat syvältä. Päällimmäinen viesti keskittyy kuitenkin toivoon, auttamiseen, opetukseen ja iloon. Viola on rohkea ja pyyteetön nuori, joka auttaa ja kirjoittaa sydämestään. Hän käsittelee myös avustustyön moraalisia haasteita ja omaa jaksamistaan realismin säilyttäen.

Tämä kirja lähtee ensin Helsingin vakimiittiin ja sieltä tavoittamaan Taryaa Peonion ystävällisellä kuriirikyydillä.

Oli kiva miittailla Redissä lauantaina! Kattokerrosta, Brygaa, voisi hyvinkin ajatella kesäajan miittipaikaksi, kun sateen sattuessa käytössä olisi Olohuone ja sinne voisi joka tapauksessa jättää ylijäämäkirjat.

Kiitokset mielenkiintoisesta toivelistakirjasta sekä lähettäjälle että kuriirille! Annelis taisi olla kiinnostunut tästä myös, kirjaanpa asian tähän 😉

Syysmuuttoa pukkaa, siitä johtuu myöhäinen journalointi, pahoittelut!

Pitää ottaa tämä lukuun viikonloppuna; enköhän saa ainakin Mma Ramotswen päätökseen siihen mennessä ja ehkä jonkin muunkin keskeneräisen kirjan. Ei ole pitkä nojatuolimatka – Botswanasta Keniaan :D

Brygasta puheen ollen, kirjaanpa tähän vähän niin kuin ennakkokutsuna, että Brygassa on BC-miitti lauantaina 26.8.2023. Huonolla säällä ollaan sitten sisätiloissa eli Olohuoneessa. Paikalla crossareita ainakin Satakunnasta ja Pohjois-Pohjanmaalta, varmaan myös lähempää on tulijoita :)

BC Helmet -lukuhaasteessa tämä kirja sopii ainakin näihin jäljellä oleviin kohtiin:
1. Kirjassa on kartta
39. Kirja, josta sait vinkin mediasta tai sosiaalisesta mediasta
41. Kirjan kirjailija on syntynyt 1990-luvulla

Luin tätä toissapäivänä 50–60 sivua ja eilen jatkoin, menossa nyt 177/223. Nyt on siis 4.2. ja kello on 00.30, sivusto elää eri aikavyöhykettä.

Keniassa asuvan Walleniuksen tiesin entuudestaan, mutta hänen työstään ja elämästään tässä on tietysti tullut paljon uutta tietoa. Uskomattomaan urakkaan 19-vuotias ryhtyi!

Maantiedon osaamisessani on selvästi puutteita, eivät Botswana ja Kenia kovin lähekkäin sijaitse.. Kenian sijainnin tiesin, Botswanan näköjään heikommin 😉

Luin tämän loppuun eilen ja vaikka kirjassa ei Walleniuksen elämänmuutosta lukuun ottamatta sinänsä mitään erityistä uutta ollut, kyllä länsimaalainen saa ihmetellä, miten vaikeita elämän perusasiat voivat muualla olla, miten hankalaa on esimerkiksi saada syntymätodistus ja sen jälkeen henkilöllisyystodistus, joita ilman ei pääse kouluun, ei voi solmia vuokrasopimusta jne. Korruptio rehottaa ja siitä kärsivät eniten köyhät, jotka eivät saa heille kuuluvia palveluja ilmaiseksi.

Walleniuksella on hyviä pohdintoja auttamisesta, asiat eivät todellakaan ole niin yksinkertaisia kuin voisi luulla. Voihan lyhyestäkin vapaaehtoisprojektista kuitenkin olla iso hyöty, jos esimerkiksi on istutettu puita ja saatu ne kasvamaan, kunhan paikalliset on otettu mukaan ja he pystyvät jatkamaan työtä projektin päätyttyä.

Tämä lastenkasvatukseen liittyvä ohje pätee kaikkiin muihinkin ihmissuhteisiin:
"On myös tärkeä ymmärtää, ettei lasta voi pelastaa kaikilta vaikeuksilta. Rakkautta on seistä rinnalla ja olla läsnä, kun myrsky keinuttaa."

Uskoni kenialaisten ja laajemmin afrikkalaisten yhteisöllisyyteen koki kovan kolauksen Walleniuksen lapsikatraan kohdalla. Miten koko kylä saattoi jättää ison lapsiparven heitteille ja vanhimman lapsen, kahdeksasluokkalaisen pojan, yksinään pesemään äitinsä, kaivamaan haudan ja hautaamaan hänet. Lapsia voi kaikilla olla paljon ja kaikkea muuta niukasti, mutta tämä tällainen ei ole hyväksyttävää, ei missään kulttuurissa. Toinen silmäänpistävä piirre oli isien puuttuminen oikeastaan kaikkien lasten elämästä. Kaupungeissa se asia on ehkä muuttumassa tai jo muuttunutkin?

Kertomus eteni minusta kronologisessa järjestyksessä, mutta ehkä siinä kuitenkin paikoin hypittiin. Miten muuten on ymmärrettävissä, että sairaanhoitajaksi opiskellut Wallenius ei ollut koskaan ollut mukana synnytyksessä ja panikoi, kun tilanne tuli eteen? Sairaanhoitajaopinnoista on kyllä varmasti iso apu paitsi hänen omalle katraalleen, myös koko kylälle.

Ihailen Walleniuksen kykyä peseytyä 10 litralla vettä. Minulla menee helposti 25 litraa – määrän tietää, kun veden on itse kantanut ja lämmittänyt :D Tosin ilman hiustenpesua se 10 litraa riittäisi kyllä minullekin.

Kokonaisuutena tämä oli vaikuttava tarina. Wallenius päätyi rehkimään yli voimiensa, minkä hän onneksi itse huomasi. Käsittämättömän paljon hän on saanut aikaan, muuttanut niin monen ihmisen elämän huikean paljon paremmaksi. Hatunnoston paikka!

Kuittaan tällä BC Helmet -lukuhaasteesta kohdan 39: kirja, josta sait vinkin mediasta tai sosiaalisesta mediasta.

Kirja postittuu myöhemmin tänään. Se on ilmestynyt myös Piikun toivelistalle ja olen menossa ensi viikolla Turun-miittiin, mutta koskapa olin jo saanut kirjalle kuriirin pk-seudulta, niin pistän sen matkaan kohti toukokuuta. Ehkä se myöhemmin päätyy Anneliksen ja/tai Piikun luettavaksi :)

Kiitokset kuriirille ja lukuiloa toukokuulle!

Kirja vaikutti niin mielenkiintoiselta, että kuriiri päätti lukea sen ennen tiistain miittiä. Enpä olisi tästä kirjasta kuullutkaan ilman bookcrossingia. Olen lukenut paljon eri kulttuureista kertovia kirjoja eikä tässä varsinaisesti ollut mitään uutta, mutta kyllä kertomukset tosielämästä pesevät fiktion aivan heittämällä. Monen asian kohdalla jäin jälleen kerran miettimään, kuinka kiitollinen saa olla elämästään Suomessa ja kuinka pieniä omat murheet yleensä on. Arvostin ja ihmettelin Violan rohkeutta toimia ja tehdä kaikkea, mitä hän teki ja tekee. Kirjan perusteella vaikutuin kaikesta, mitä hän teki, joten kävin tutkimassa Home Street Homen nettisivut ja vaikutuin lisää. Nostan hattua yhdessä Taryan kanssa!

Kirja pääsee perille toivojalleen tiistain miitissä. Hyviä lukuhetkiä!

Kiitos tästä toivekirjasta, olen katsonut Viola Walleniuksen haastattelun (oliko Inhimillinen tekijä vai mikä ohjelma) ja vaikuttunut jo siitä ja mielelläni luen hänen elämästään lisää.
Ja varataanpa muille toivojille tämä. Lukuintoa olisi kovasti, koetetaan järjestää myös lukemiselle aikaa!

Edit. Piikulle, toivelistahippa!

Tämän kirjan kannessa on ihanat värit! Tätä oli siis mukava kantaa mukanaan. Suurella mielenkiinnolla luin tämän. Viisaita pohdintoja, heti kirjan alussa tärkeitä näkökulmia valkoisen pelastajan kompleksista. Karsea esimerkki lähetystyöntekijästä joka esiintyi lääkärinä Ugandassa lukion papereilla, tekipä pahaa lukea tästä!
Tuntuupa hurjalta ajatus keittiössä kiipeilevistä apinoista. Ruokaa ei siis kannata jättää näkyville, ellei sen tahdo päätyvän apinan käsiin. Mieleen jäi myös kuvaus safarimuurahaisten invaasiosta, jota vastaan taisteltiin nuotioilla ja levittämällä savua ja tulta pitkin seiniä.
Wallenius onnistuu kertomaan kohtaamistaan avuntarvitsijoista ja tilanteista niin, että päällimmäiseksi jää kuitenkin hyvä mieli. Toki välillä jää pyörittelemään päätään ja pihisemään kiukusta, kun naisia ja lapsia kohdellaan huonosti ja hyväksikäytetään.

Tänään lähetin tämän ja pari muuta toivelistakirjaa Matkahuollon pakettina kohti Turkua.
Hyviä lukuhetkiä ja kivaa kesää!

Kiitos toukokuu, aiempien merkintöjen mukaan tämä vaikuttaa sopivan "erilaiselta" ja oikein kiinnostavalta tarinalta.

Mielenkiintoinen, koskettava kirja. Toivottavasti löydän sille uuden lukijan seuraavasta Turun miitistä.

*** Edit 19.12. kukaan ei napannut kirjaa miitistä, joten se jatkaa lähiaikoina matkaansa muulla tavoin.

Onnea, olet löytänyt kiertävän kirjan. Vapautin sen sinulle, joten voit pitää sen itselläsi jos haluat tai vapauttaa edelleen. Olisi mukavaa kuulla mitä kirjalle tapahtui; voit kertoa sen vaiheista anonyymilla merkinnällä, ellet halua rekisteröityä bookcrossing.comiin.