Myrskyluoto-sarjan kolmas romaani kohottaa entistä selvemmin päähenkilöksi Maijan, nyt jo aikuisen naisen, jonka perhe kasvaa vuosi vuodelta. Lapset varttuvat, arkinen aherrus, vaikeudet ja ilot nivoutuvat yhteen kaikkea muuta kuin harmaaksi arjeksi. Tulevat myös tuskan ja surun hetket, kohtuuttoman raskailta tuntuvat iskut, mutta yhdessä Maija ja Janne jaksavat ja elämä jatkuu.

Ruotsinkielinen alkuteos: Maja (1970)
Suomentanut: Liisa Ryömä

Gummerus 1975

– Jokioisten kunnankirjaston poistokirja

Blomqvist on kyllä luonut kertakaikkisen hienon kirjasarjan, mutta hyvää työtä tekivät myös 1970-luvun tv-sarjan sekä Helsingin kaupunginteatterin Maija-musikaalin (2017) tekijät!

Katsoin kuusiosaisen Myrskyluodon Maija-sarjan televisiosta, kun Yle sen viime keväänä uusi. Sarja on edelleen katsottavissa Yle Areenassa: https://areena.yle.fi/1-4435636

Sain tänään päätökseen kaksi kirjaa, joista toisesta olikin jäljellä enää parikymmentä sivua, toisen luin tänään alusta loppuun, ja seuraavaksi otin lukuun tämän. Olen varmaan tämänkin Blomqvistin joskus lukenut, mutta vielä paremmin muistissa on se Ylen tv-sarja, tai siis sen uusinta viime keväänä. Olen nyt sivulla 40/157 ja lukiessa tuntuu melkein kuin katsoisin sarjaa, niin hyvin näyttelijät, tapahtumat ja paikat ovat muistissa. Eikä se tässä tapauksessa haittaa!

Otin kirjan mukaani, kun lähdin käymään torilla joulu(lahja-)asioilla, sillä ajattelin paluumatkalla poiketa kaupassa ja samalla kahvilla. Hirmuisen kauan en kerinnyt kahvilassa istuskella, sillä lähetys ampumahiihdon maailmancupin kisoista Kontiolahdelta alkoi klo 11.40. Ajoitus meni nappiin, sillä tulin takaisin juuri tv-lähetyksen alkuun :D

On tuo Myrskyluodon elämä vaan niin kaukana nykymenosta. Lukiessa itsekin rauhoittuu!

Lukuaikaa ei ole ollut ja niinpä olen tässä edelleen vasta sivulla 59/157. Maija on päässyt kirkkomatkalle, mitä ole mitenkään helppo järjestää. Pappi on kovistellut häntä harvojen kirkkokäyntien takia ja mielellään Maija kirkossa kävisi, mutta matka vie kaksi päivää ja ennen matkaa on haettava joku saarelle kotimieheksi ja matkan jälkeen vietävä hänet takaisin. Lisäksi kelit vaikuttavat, kelirikon aikaan on mahdoton päästä minnekään eikä Maija saarelta poistukaan kai edes joka vuosi. Kaikkien lasten mukaan ottaminen olisi vaikeaa eikä eläimiä voi jättää hoidotta. Saarelta ei noin vain pistäydytä minnekään. Muistelen, että ainakin yksi lapsista vietiin kastettavaksi ilman että äiti-Maija olisi päässyt mukaan.

Myrskyluodon eristyneisyyden tajuaa matkanteon vaikeudesta. Uutiset tulevat hitaasti, kun ei ole puhelimia, postinvälitystä (lehdet, kirjeet) saati nettiä, eikä Maijalla edes lukutaitoa. Maailman tapahtumista kuulee vain, jos itse lähtee matkojen päähän tai joku tulee kylään, kuten tässä suutari pariksi viikoksi. Omaistenkaan kuulumisia ei tiedä, sukulaisen kuolemasta saattaa kuulla kuukausia tai vaikka vuosi jälkikäteen. Apua ei siis myöskään ole mitenkään helposti saatavilla, kaikki on osattava ja jaksettava tehdä itse. Silti ymmärrän hyvin, että karu ja yksinäinen Myrskyluoto on Maijalle rakas paikka. Vaikka on ihanaa päästä sukuloimaan Simskälaan, vielä ihanampaa on palata kotiin <3

Luin kirjan loppuun tänään. On tämä kirjasarja vaan hyvä eivätkä tarinat taida olla kovin kaukana Blomqvistin omasta elämästä. Kovaa on saaristolaisten elämä ollut, selviytyminen on vaatinut luonnetta. Tulppaanin kohtalo alkoi surettaa kirjan puolivälissä, mutta ei sen loppu tullutkaan vielä tässä sarjan osassa. Tosin nyt aloin sitten surra sitä kohtaa tulevista tapahtumista..

Olen tätä sarjaa lukenut jo ennen BC-vuosiani, nämä sitten BC-kirjoina:
– Tie Myrskyluodolle (luettu 1/2020)
– Luoto meressä (luettu 2/2017)
– Maija (luettu 12/2022)
– Meren voimia vastaan (luettu 1/2019)
– Hyvästi Myrskyluoto (TBR)

Kuriiri käy huomenna postittamassa muutaman toivelistakirjan jouluyllärinä :) Lukuiloa ja hyvää joulun odotusta!



Osallistun kirjalla Vapautusten vuosi 2022/joulukuu -haasteeseen (perhe).

Kiitos toiveeni täyttämisestä! Olen lukenut vasta sarjan ekan osan.