Takakannesta:
"Aatelismies Timotheus von Bockin tarina 1800-luvun Venäjältä ja Baltiasta. von Bock on keisari Aleksanteri I:n läheinen mies, joka menettää asemansa, koska häntä syytetään vehkeilystä hallitsijaa vastaan. Hänet leimataan mielenvikaiseksi, ja hän joutuu vankilaan lähes kymmeneksi vuodeksi. von Bockin arvoituksellisten vaiheiden pohjalta Kross luo monitasoisen tarinan, jossa hän pohtii vallankäytön ja vapauden kysymyksiä.

Romaani on saavuttanut laajaa kansainvälistä mainetta. Se sai Amnesty Internationalin Kultainen liekki -kirjallisuuspalkinnon v. 1990. Palkintolautakunta kiittää teosta sekä yleismaailmalliseksi että ajankohtaiseksi: samalla kun se kertoo menneisyydestä, se ottaa kantaa oman aikamme polttavimpiin ongelmiin."

Viihdyttävä romaani, pidin erityisesti päiväkirjamuodosta.

Jätetty kirjaston kirjanvaihtohyllyyn.

Luin tämän jo varmaan 1990-luvulla ja vaikuttavuudessaan se on yhä ohittamattomia. Tällaisia kirjoja ei enää tehdä! Krossin taituruutta on nykyään ehkä vaikea ymmärtää muistamatta sitä kontekstia, jossa hän kirjojaan kirjoitti, Neuvosto-Virossa, väärinajattelijoita valvovan silmän alla, kohdistaen kritiikkinsä kyttäävään ja vainoavaan diktatuuriin ilman että sen tarkkavaiset silmät tajusivat olevansa arvostelun kohteena.

Onko päähenkilö Timotheus on Bock hullu, vaiko viisas, joka henkensä säilyttämiseksi ja ollakseen menettämättä kirjoittamisen vapaudesta edes osaa vain näyttelee hullua? Arvoitus säilyy loppuun asti. Kuinka monta diktatuurin vaientamaa ääntä tänä päivänä joutuu toimimaan samoin?