Maagisia ja mieleenpainuvia satuja aikuisille

Tyttö peilissä
Lilan isoäidin talossa peilit on peitetty mustilla kankailla, mutta hän ei ole koskaan edes miettinyt asiaa sen kummemmin. Hääpäivänsä aamuna hän vetää kankaan syrjään yhden peilin edestä ja kumartuu katsomaan itseään, hieman liian läheltä.

Muistojentekijä
Sydämensä särkenyt mies on keksinyt koneen, jolla voi luoda uusia muistoja. Kone auttaa tekemään monta ihmistä onnelliseksi, mutta sen keksijää uudet muistotkaan eivät voi auttaa. Palkattuaan salaperäisen apulaisen mies päättää kuitenkin antaa myös itselleen uuden mahdollisuuden.

Englanninkielinen alkuteos: Girl in the Mirror (2011)
Suomentanut: Terhi Leskinen

Gummerus 2012

– Forssan kaupunginkirjaston poistokirja

Tämä Ahern on He_Rin toivelistalla ja kun kerran pippis lupautui – jälleen kerran! – kuriiriksi, otan kirjan mukaan Forssaan sunnuntaina :) Kahvittelupaikasta ei ole vielä tietoa, Forssassa ei näytä olevan paikkoja liiemmin avoinna sunnuntaisin..

Lukuiloa He_Rille ja kiitokset kuriirille!

Romantiikkaa, kiitos.

Lukihan tämän, vaikka varsinkin nimitarina Tyttö peilissä oli aika kamala.

Kierrätysmiittiin tarjolle.

Koska edelleen etsin sitä toista hyvää Ahernia PS:n jälkeen, päädyin sitten nappaamaan tämän mukavan ohuen kirjan itselleni. Toivossa on hyvä elää..

Nyt ei ihan auennut mitä genreä kirjan piti olla tai miksi tämä oli kirjoitettu... Mikäli kirja olisi ollut johonkin kauhuteemaiseen projektiin tai hyväntekeväisyystempaukseen tehty, olisi se hieman puolustanut paikkaansa, mutta että yksittäisenä taidonnäytteenä siirappisen mössön ja kevyen kauhun risteytyksestä kirja jäi etsimään oikeutustaan. Muutama oudolta kuulostava käännösratkaisu jäi kaivelemaan, joten ehkä kirja olisi saanut tähden, pari enemmän alkukielellä luettuna.

Nopeaa kesäluettavaa tarjolla lyhyisiin hetkiin riippumatossa!

Kiitos! Vilkuilin kirjaa kiinnostuneena jo kierrätysmiitissä, mutta en sitten ottanut sitä. Nyt oli sopiva hetki. Riippumattoa ei löydy, mutta parveke ja terassi sentään..

Sain ensimmäisen tarinan juuri luettua. Kovin ristiriitaisella mielellä jäin sitä sulattelemaan, ja olen samoilla linjoilla edellisten lukijoiden kanssa: vaikea oli tarinasta pitää. Helmet-haaste on sakannut kovasti, mutta tästä kirjasta saa helpohkon pisteen, joten luen toisenkin tarinan toivoakseni pian.

Toinen tarina on nyt myös luettu. Se oli tyyliltään aika erilainen kuin ensimmäinen, mutta vähän ristiriitaiset tunnelmat sekin jätti, toisaalta oli siinä kauniitakin hetkiä, jotka liittyivät toisista ihmisistä välittämiseen. Tarinan ydinidea oli sinänsä kiinnostavasti keksitty.

Tie vie Denniksen alkusyksyn paikallismiittiin!

Edit: Sieltä ei lukijaa löytynytkään, joten vein kirjan pääkirjaston vaihtohyllyyn.