Armon Anneli
4 journalers for this copy...
Savonlinnan kirjaston poistokirja.
************
Kuvaus:
Anneli Kaulimo on jättänyt opettajan työnsä. Kouluttautuminen eläinlääkäriksi ja muutto maalle ovat uusi alku, jos kohta ei sellainen kuin Anneli on ehkä kuvitellut. Työ koostuu lähinnä eläinten lopettamisesta.
Anneli ajelee keikalta toiselle tietymättömillä teillä ja kohtaa jos jonkinlaista eläinrakkautta. Kaikilla on oma käsityksensä siitä, kuinka kärsimykseen pitäisi suhtautua: yksi haluaa pitää tuotteensa mahdollisimman monilukuisina, toinen ampuu tuosta vain, kolmas haluaa pitkittää rakkaan lemmikkinsä elämää kaikin mahdollisin keinoin.
Päätyessään suorittamaan lakisääteisiä tarkastuksia karjatiloille Annelista tulee ei-toivottu hahmo niin yrittäjien kuin viranomaistenkin silmissä. Samalla hän joutuu puolisonsa kanssa eettisille painisille, kun parantumattomasti sairaan lähisukulaisen tila pahenee eikä kivunlievitys lievitä kipua. Pitäisikö eläimiä hoitaa kuin ihmisiä, vai juuri toisin päin? Onko Anneli radikalisoitumassa?
Armon Anneli on hauskanvakava romaani eläimistä, ihmisistä ja eutanasiasta. Minna Lindgren käsittelee mitä tärkeintä aihetta silmät avaavan huumorin avulla, eikä Annelin kyydistä puutu vauhtia ja vaarallisia tilanteitakaan.
************
Luettu 2.8.22
Hmm, mitähän tästä nyt osaisi kirjoittaa?! Ihan luettava välipalakirja ja painavaa asiaakin väliin siroteltuna. Beethovenia tässä on liikaa minun makuuni.
Ihmisten ja eläinten hoidoista olen pitkälti samaa mieltä Lindgrenin kanssa. En ymmärrä eläinten inhimillistämistä, eläin on ”se” eikä ”hän”. ”Tuu mamin syliin”-tyyppiset lepertelyt saavat ihoni kananlihalle!
Sen ymmärrän että monelle lemmikki on elämän ykkösasia ja jopa ainoa ystävä ja kaikkia eläimiä pitää kohdella hyvin. Mutta rajansa kaikella hoitamisella ja hössöttämisellä ja minusta Armon Anneli totesikin useampaan kertaan osuvasti että hoitoon olisi pitänyt passittaa lemmikin omistaja lemmikin sijaan.
****************
3.8.22
Kirja löytyi muutamalta toivelistalta ja päätin nyt lähettää sen Poriin.
************
Kuvaus:
Anneli Kaulimo on jättänyt opettajan työnsä. Kouluttautuminen eläinlääkäriksi ja muutto maalle ovat uusi alku, jos kohta ei sellainen kuin Anneli on ehkä kuvitellut. Työ koostuu lähinnä eläinten lopettamisesta.
Anneli ajelee keikalta toiselle tietymättömillä teillä ja kohtaa jos jonkinlaista eläinrakkautta. Kaikilla on oma käsityksensä siitä, kuinka kärsimykseen pitäisi suhtautua: yksi haluaa pitää tuotteensa mahdollisimman monilukuisina, toinen ampuu tuosta vain, kolmas haluaa pitkittää rakkaan lemmikkinsä elämää kaikin mahdollisin keinoin.
Päätyessään suorittamaan lakisääteisiä tarkastuksia karjatiloille Annelista tulee ei-toivottu hahmo niin yrittäjien kuin viranomaistenkin silmissä. Samalla hän joutuu puolisonsa kanssa eettisille painisille, kun parantumattomasti sairaan lähisukulaisen tila pahenee eikä kivunlievitys lievitä kipua. Pitäisikö eläimiä hoitaa kuin ihmisiä, vai juuri toisin päin? Onko Anneli radikalisoitumassa?
Armon Anneli on hauskanvakava romaani eläimistä, ihmisistä ja eutanasiasta. Minna Lindgren käsittelee mitä tärkeintä aihetta silmät avaavan huumorin avulla, eikä Annelin kyydistä puutu vauhtia ja vaarallisia tilanteitakaan.
************
Luettu 2.8.22
Hmm, mitähän tästä nyt osaisi kirjoittaa?! Ihan luettava välipalakirja ja painavaa asiaakin väliin siroteltuna. Beethovenia tässä on liikaa minun makuuni.
Ihmisten ja eläinten hoidoista olen pitkälti samaa mieltä Lindgrenin kanssa. En ymmärrä eläinten inhimillistämistä, eläin on ”se” eikä ”hän”. ”Tuu mamin syliin”-tyyppiset lepertelyt saavat ihoni kananlihalle!
Sen ymmärrän että monelle lemmikki on elämän ykkösasia ja jopa ainoa ystävä ja kaikkia eläimiä pitää kohdella hyvin. Mutta rajansa kaikella hoitamisella ja hössöttämisellä ja minusta Armon Anneli totesikin useampaan kertaan osuvasti että hoitoon olisi pitänyt passittaa lemmikin omistaja lemmikin sijaan.
****************
3.8.22
Kirja löytyi muutamalta toivelistalta ja päätin nyt lähettää sen Poriin.
Kiitos yllätyksestä. Hauska kortti päätyy seinälle.
Ei tämä Ehtoolehtojen veroinen ole, mutta oiva kesäkirja silti. Mitä eläimen inhimillistämiseen tulee, olen edellisen lukijan kanssa samaa mieltä. Eläin on se, ja minä en ole koiralle äiti, mami enkä mamma. Luin joku aika sitten Tervonen kirjaa Ukko. Oli pakko jättää luvut kesken, kun en kestänyt sitä jatkuvaa hän-kerrontaa.
Hippa myrtillus!
Kiitos! Nyt näitä on hyllyssäni jostain syystä kaksi.
Vien kirjan piknikille.
Porin kesäpäivä-miitistä poimin mukaani. Ehtoolehdot olen lukenut ja niistä tykännyt, niin ajattelin ottaa tämänkin nyt lukuun. Joku muukin ei-Ehtoolehto hyllystä löytyy, saa nähdä onko näillä kirjoilla väliä, missä järjestyksessä lukee.
