Jonnekin päivästä pois
6 journalers for this copy...
Alkuteos Down All The Days, suomentanut Pentti Saarikoski.
Christy Brownin omaelämäkerrallinen romaani.
Christy Brownin omaelämäkerrallinen romaani.
Varaan kirjan Candy80:lle ja luen sen itse joskus myöhemmin.
Pidin Christy Brownin Vasen jalkani-kirjasta, joten kiinnostuin lukemaan myös tämän. Vasen jalkani on siis kirjailijan ensimmäinen omaelämäkerrallinen romaani. Jonnekin päivästä pois on kirjoitettu parikymmentä vuotta myöhemmin.
Annoin kirjan eteenpäin Helsingin miitissä. Lukuiloa!
Luimme Vasemman jalkani joskus koulussa, kahtotaan miten jatko-osa kulkee. Tarttui mukaan miitistä yhdessä AIKA MONEN muun kirjan kanssa. Helle taitaa olla pehmittänyt pääni.
Kai se vaan pitää uskoa, että kaikista irkkumiehistä, jopa CP-vammaisista, kasvaa ruokottomia hormonihyrriä...
En ihmettele, ettei meille esitelty koulussa tätä lukiolukemiseksi painettua jatko-osaa, oli sen verran vittu-saatana-huora-perkelettä. Kirjallinen lento oli välillä sellaista tajunnanvirtatekniikkaa, että en ollenkaan pysynyt kärryillä, olikohan alkoholilla tai muilla psyyken stimulanteilla osuutta tekstin syntyyn? Koska sitten yhtäkkiä välissä oli pätkiä todella hyvää kovan ja spartalaisen arjen kuvausta, fiksuja huomioita, huumoria ja herkkiäkin yksityiskohtia. Melkein pidätin hengitystäni kun luin lukua, jossa isästä oli tehty luottamusmies, jolle oli uskottu pieni omaisuus - 35£ - jonka äiti sitten vahingossa vei kaniin puvuntaskussa pantatessaan isän parhaan puvun 35 centistä.
EU-Irlannissa kävijän on vaikea kuvitella kirjan oloja, mutta vielä 80-luvulla Dublin oli likainen, lapsia oli joka puolella; likaisia lapsia, kerjääviä lapsia, lapsia laumoina. Kännisiä ja alkoholisteja näki myös paljon kaduilla, toisin kuin naapurissa Englannissa, jossa ehkä Lontoota lukuunottamatta humalaisen näkeminen oli suorastaan harvinaista (muistelee vanha interrailaaja noilta vuosilta).
Sofi Oksanen voisi seuraavaksi tutustua irlantilaiseen perhe-elämään, väkivalta oli läsnä jatkuvasti. En suosittele kirjaa herkkähermoisille.
Ja se MOKA löytyi tietysti tästäkin kirjasta, heti kannesta. Jos kaveri on tullut kuuluisaksi kirjastaan "Vasen jalkani", kyseisen raajan ollen se ainoa, jonka liikettä hän pystyi säätelemään, niin eikös kanteen ole piirretty OIKEA jalka kynää pitelemässä!
En ihmettele, ettei meille esitelty koulussa tätä lukiolukemiseksi painettua jatko-osaa, oli sen verran vittu-saatana-huora-perkelettä. Kirjallinen lento oli välillä sellaista tajunnanvirtatekniikkaa, että en ollenkaan pysynyt kärryillä, olikohan alkoholilla tai muilla psyyken stimulanteilla osuutta tekstin syntyyn? Koska sitten yhtäkkiä välissä oli pätkiä todella hyvää kovan ja spartalaisen arjen kuvausta, fiksuja huomioita, huumoria ja herkkiäkin yksityiskohtia. Melkein pidätin hengitystäni kun luin lukua, jossa isästä oli tehty luottamusmies, jolle oli uskottu pieni omaisuus - 35£ - jonka äiti sitten vahingossa vei kaniin puvuntaskussa pantatessaan isän parhaan puvun 35 centistä.
EU-Irlannissa kävijän on vaikea kuvitella kirjan oloja, mutta vielä 80-luvulla Dublin oli likainen, lapsia oli joka puolella; likaisia lapsia, kerjääviä lapsia, lapsia laumoina. Kännisiä ja alkoholisteja näki myös paljon kaduilla, toisin kuin naapurissa Englannissa, jossa ehkä Lontoota lukuunottamatta humalaisen näkeminen oli suorastaan harvinaista (muistelee vanha interrailaaja noilta vuosilta).
Sofi Oksanen voisi seuraavaksi tutustua irlantilaiseen perhe-elämään, väkivalta oli läsnä jatkuvasti. En suosittele kirjaa herkkähermoisille.
Ja se MOKA löytyi tietysti tästäkin kirjasta, heti kannesta. Jos kaveri on tullut kuuluisaksi kirjastaan "Vasen jalkani", kyseisen raajan ollen se ainoa, jonka liikettä hän pystyi säätelemään, niin eikös kanteen ole piirretty OIKEA jalka kynää pitelemässä!
Christy sai uuden kodin MB2010:lta. Älä lue ääneen muksuille!
Ok, pitää muistaa tuo. Kiitos, Kirjakko!
Kirja on sammaloitunut hyllyssäni jo sen verran monta vuotta, että päätin vihdoin tehdä sille jotain. Pikavilkaisu kirjan ensimmäisiin sivuihin vahvisti päästöstä, että tämä ei juuri nyt nappaa sitten yhtään, joten laitetaanpa kirja vapautukseen ja saadaan siitä siten merkintä Vapautusten vuosi 2016 -haasteeseen. Kirja lähtee eteenpäin Viikkoarvonnan voittokirjana...
Postin haltuun... Toivottavasti seuraava lukija innostuu tästä. :)
Journal Entry 11 by He_Ri at Raisio, Varsinais-Suomi / Egentliga Finland Finland on Friday, January 22, 2016
Kiitos kirjasta, joka saapui jo pari päivää sitten, mutta unohtui journaloida. Saas nähdä, mitä tykkään, ihan tuntematon teos. Sopinee muuten myös kirjan vuosi -haasteeseen. :)
Journal Entry 12 by He_Ri at Raisio, Varsinais-Suomi / Egentliga Finland Finland on Wednesday, January 22, 2020
No en kyllä oikein tykännyt. Meinasin loppupuolella heivata kirjan keskeneräisenä pois, kun en enää tajunnut, mitä siinä tapahtuu. Ilmeisesti joissain luvuissa kerrottiin unista, kun ei niissä jutuissa ollut mitään tolkkua. Paikoin teksti oli ihan mielenkiintoista kuvausta irlantilaisesta perhe-elämästä, mutta kokonaisuutena tästä muodostui sekava.
Journal Entry 13 by He_Ri at Raisio, Varsinais-Suomi / Egentliga Finland Finland on Thursday, January 23, 2020
Released 4 yrs ago (1/24/2020 UTC) at Raisio, Varsinais-Suomi / Egentliga Finland Finland
CONTROLLED RELEASE NOTES:
Sikasäkistä poimimasi kirja, ole hyvä.
Kiitos Possusta, He_Ri!
Aivan tuntematon tapaus minulle sekä tämä kirja että kirjailija. En tiedä, kummasta se kertoo enemmän, minusta vai kirjasta/kirjailijasta.
Kuten sanottu, ensimmäinen sivu herätti kiinnostukseni eli eiköhän tämä lukuun mene.
Aivan tuntematon tapaus minulle sekä tämä kirja että kirjailija. En tiedä, kummasta se kertoo enemmän, minusta vai kirjasta/kirjailijasta.
Kuten sanottu, ensimmäinen sivu herätti kiinnostukseni eli eiköhän tämä lukuun mene.