Takakannesta:

"Rakastetut eivät kuole koskaan

Eräänä päivänä Ateenassa pikkuinen Themis-tyttö havahtuu yksin kotonaan ruokapöydän alla leikkiessään korviahuumaavaan pamaukseen ja kaikkialta tulvivaan valoon. Pahasti rappeutunut kotitalo on romahtanut pöydän ympäriltä, mutta Themis ja suuri ruokapöytä säilyvät kaikkien ihmeeksi ehjänä. Tämä pamaus on kuin lähtölaukaus niille koville ajoille, jotka odottavat naiseksi kasvaa Themista ja hänen läheisiään.

Tulevina vuosina natsimiehitys, Kreikan poliittinen jakautuminen oikeistoon ja vasemmistoon, sisällissota, nälkä, puute ja kurjuus repivät Themiksen perhettä. Kipeistä henkilökohtaisista ratkaisuista tulee väistämättä poliittisia valintoja. Myös Themiksen päätökset syntyvät vihan ja rakkauden ääripäissä.

Ne, joita emme unohda on historiallinen romaani Kreikan repivästä lähihistoriasta ja henkilökohtaisten valintojen kauaskantoisista vaikutuksista."

Tämä oli todellinen Kreikan historiapaketti fiktiivisen tarinan "ohessa". Opin paljon uutta Kreikan historiasta. Tarina herätti myös monenlaisia tunteita, suurimmalta osin surua. Välillä tarina tuntui hieman liian pitkältä, mutta muuttui sitten taas mielenkiintoisemmaksi.

Tämä oli vasta toinen lukemani Victoria Hislopin kirja. Ensimmäinen oli Saari, joka onkin yksi lempikirjoistani. Tämä ei mielestäni yllä samalle tasolle, mutta on kuitenkin ihan hyvä lukukokemus.

Kirjassa Margarita muuttaa Saksaan ja Angelos Yhdysvaltoihin, joten tämä sopii BC-Helmet lukuhaasteeseen 2022 kohtaan 30. Kirjassa muutetaan uuteen maahan.

Kirja lähtee postitse Bookgeolle. Hyviä lukuhetkiä ja mukavaa kesän jatkoa!

Lämmin kiitos hippakirjasta! Olen lukenut Hislopin lähes koko tätä kirjaa aiemman tuotannon ja Kreikka-fanina nauttinut siitä. Joskus Hislop saattaa kyllä uppoutua hieman kuivakammin Kreikan politiikkaan ja historiaan, toivottavasti tässä tarinassa mielenkiinto säilyy.

Varaan kirjan toki jälkeeni toisille toivojille.

Kuten vähän pelkäsinkin, tämä Hislopin tarina oli minulle osittain liian vahvasti Kreikan poliittiseen historiaan keskittyvä. Tämä aiheutti kirjan alkupuolella sellaista hitautta, jonka vuoksi luin välissä ihan toisenlaisen kirjan. Palattuani tarinaan toinen puoli kirjasta avasikin sitten aidommin ja koskettavammin juuri Themiksen suvun tarinaa ja koettelemuksia, joista tuo sitkeä nainen ihmeen kaupalla selvisi. Hislop oli varmasti taustoittanut nuo karmeat mutta tärkeät sisällissodan sekasorron, vainon ja kidutusten kuvaukset tarkasti.
Kreikkalainen erityisen vahva sukupolvien välinen rakkaus ja sen eteen tehdyt uhraukset jäivät päällimmäisenä mieleen.

Hippa-kirja pääsee lukutuolin käsiin Tampereen miitissä. Hyvää matkaa sinisen meren keskelle!

Sateenkaari-haasteen vapautus

Kiitos Hippa-kirjasta! Minullekin Hislopin kirjoista mieleisin on ollut Saari, nähtäväksi jää, mitä tästä tykkään.

Hislop kirjoittaa Kreikasta ja sen historiasta niin perehtyneesti, että vasta nyt sisäistin sen tosiasian, että hän on itse britti. Pidin tästä kirjasta sukukronikkana ja henkilökuvauksena, mutta Kreikan poliittista historiaa kirja sisälsi niin paljon, että niihin käänteisiin meinasin uuvahtaa lukiessani useamman kerran. Kokonaisuutena tämä fiktiivinen tarina oli minulle joka tapauksessa hyvin yleissivistävä kurkistus Kreikan lähihistoriaan, josta olen tiennyt aiemmin vain todella vähän. Perheiden ja sukujen sisäiset säröt liittyen erilaisiin poliittisiin näkemyksiin vertaantuivat mielessäni Suomen sisällissotaan.

Miittivapautus!

Kiitos lukutuoli mieluisasta kirjasta ja iloisesta miittiseurasta!
Olen tosiaan tämän Hislopin kirjan joskus hätäisesti lukenut kirjaston kirjana, mutta nyt haluan rauhassa viettää aikaan sen parissa. Minuahan kiinnostaa erityisesti Kreikan historia, myös poliittinen ja kyllähän Hislop on tehnyt paljon taustatyötä. Kirja jää toistaiseksi pysyvään kokoelmaani.

Onhan tämä toisaalta hyvin surullinen kirja, joka kuvaa riipaisevalla tavalla ihmisen julmuutta ja vallanhalua, mutta toisaalta myös solidaarisuutta ja syvää ystävyyttä.
Victoria Hislop on varmasti tehnyt paljon taustatyötä, sillä hän kuvaa Kreikan sisällissodan aikoja ja myöhemmin vallinnutta sotilasjuntan aikaa täysin tosiasioihin nojautuen. Toki ihmissuhteissa kirjailijan vapaus pääsee oikeuksiinsa. Poliittisesti eri puolella olevien Koraliksen perheenjäsenten kesken syntyy vakavia ristiriitoja, mikä ei ollut vierasta sota-aikoina omassa maassammekaan.
Hislop eläytyy partisaanijoukoissa vakaumuksen puolesta vuorille taistelemaam lähteneen perheen tyttären Themiksen käsittämättömän kovaan elämään, jossa hän joutuu myös tappamaan viattomia siviilejä, jotka jo muutenkin elivät kurjissa olosuhteissa saksalaisten miehittäjien vallan alla.
"Iltapäivällä he istuivat oliivipuun alla
haroivat harmaata valoa paksuilla sormillaan.
He riisuivat ammusvyönsä ja koettivat arvailla
kuinka raskaan uupumuksen yön polku kantaisi,
kuinka syvä katkeruus mahtuu malvan mykeröön,
kuinka paljon rohkeutta
lippua kantavan paljasjalkaisen lapsen
katseeseen.
Viimeinen pääskynen pysytteli liian kauan niityllä
kuin surunauha syksyn hihassa,
se antoi tuulen punnita itsensä.

Vain palaneet talot savusivat vielä,
muuta ei jäänyt."
Ote Jannis Ritsosin (mainittu kirjassa) runoelmasta Romiosini

Lukijana sitä vain mietti, että miten voi ylipäänsä selviytyä järjissään vuosia kestäneiden vankileirien kidutuksista ja raskaasta ruumiillisesta työstä pahamaineisilla Makrónisoksen ja Trikérin saarilla, synnyttää näissä oloissa lapsen ja rauhan tultua perustaa perheen. Unohtaa raskaita menetyksiään hän ei voi koskaan, mutta ihminen voi saavuttaa jonkinlaisen sisäisen rauhan ja tasapainon ja ymmärtää, että elämässä tehdyt päätökset syntyvät usein vihan ja rakkauden ääripäissä.

Osallistun kirjalla Tiiliskivihaasteeseen.