Takakannesta:

"Minä - tämmöinen pikku ihminen kaukana täällä sydänmaassa! Mistä syystä pitäisin itseäni niin tärkeänä, että kannattaa pieniä elämän kokemuksiani ja lapsellisuuksiani maailmalle kertoa?"

Minna Canth (1844-1897) oli aikansa merkittävimpiä kirjailijoita ja rohkea naisten ja köyhien puolestapuhuja. Uusi elämäkerta piirtää esiin seurapiirien sovinnaissäännöistä piittaamattoman keskustelijan, herkän innostujan ja ajan hermolla eläneen kirjailijan. Se kuvaa ristiriitaa yksityiselämässään haavoittuvan Minnan ja kovan julkisuuskuvan välillä.

Kirjallisuudentutkija Minna Maijala syventyy Canthin teoksiin ja aikalaislähteisiin ja osoittaa, että kunnianhimoinen Canth kirjoitti itsensä osaksi eurooppalaista naturalismia. Canth tutustui Kuopiosta käsin ajan kirjallisiin suuntauksiin ja aatevirtauksiin ja ilmensi teoksissaan uutta maailmankuvaa. Hänet nostettiin naisasialiikkeen esitaistelijaksi jo elinaikanaan, ja myöhempi tutkimus teki hänestä ikonin, taistelevan Minnan. Minna Canthia itseään tämä ei olisi välttämättä ilahduttanut; ennemmin kuin itseään hän juhli aatetta."

Kuuntelin joitain kuukausia sitten Raili Mikkasen kirjan Kunhan ei nukkuvaa puolikuollutta elämää, jonka jälkeen ajattelin, että olisikin mielenkiintoista tietää Minna Canthista enemmän ja hankin tämän kirjan. Tämä olikin varsin mielenkiintoinen elämäkerta, joka antoi paljon uutta tietoa Minna Canthista. Kirja loi monipuolisen kuvan Canthista. Lukiessa mietin, että mitäköhän tapahtui myöhemmin Canthin lapsille ja yllätyksekseni kirjan lopussa aiheesta kerrottiinkin.

Canthin kirjallisesta tuotannosta olen lukenut tähän mennessä vain Anna-Liisan ja Papin perheen, mutta ne eivät ole jääneet mitenkään erityisesti mieleen. Nyt luettuani tämän elämäkerran, saisin varmaankin enemmän irti Canthin tuotannosta (kirjassa kerrottiin niin hyvin sen ajan ilmiöistä). Otan niitä luettavakseni, jos jossain vastaan tulevat.

Kirja lähtee postitse Bookgeolle. Hyviä lukuhetkiä ja mukavaa kesän jatkoa!

Isot kiitokset hippakirjan kaverina saapuneesta toisesta toivekirjastani. Lisäsin tämän toivelistalleni huikean Rouva C:n lukemisen jälkeen. Juuri viime viikolla poikkesin reissun paluumatkalla Kuopiossa Minna Canthin kotitalossa.

Minnaa itseään, hänen perhettään sekä ystävyyssuhteitaan kuvaavat osuudet kirjasta olivat oikein mielenkiintoisia. Myös naisasiatoiminnasta sekä Minnan vaikutuksesta Kuopiossa luin mielelläni. Oli hurjaa lukea Minnan kirjoitusuran alusta, kuinka Minna lähetti aluksi postissa teoksien ainoita käsikirjoituskappaleita eteenpäin kommenttien toiveessa ennen kuin ryhtyi kirjoittamaan omia kappaleita talteen itselleen. Oli yllättävää oppia, että tämä napakaksi ja rohkeaksi mieltämäni nainen ei alussa aina saanut edes palkkiota teoksistaan ja oliko välillä tekijänoikeuksien kanssakin vähän niin ja näin. Toki aika oli 1800-luvun lopussa erilainen, mutta tämä teema pysäytti silti pohtimaan.

Tässä Maijalan kirjassa oli odottamaani enemmän myös melko kuivakkaa suomalaisen näytelmäkirjallisuuden historian sekä teatterin laajempaakin pohdintaa Minnan näytelmien ulkopuoleltakin. Nämä osiot sekä jotkin kirjallisuustieteellisemmät analysoinnit koin hieman puuduttavina.

Kiitokset lukumahdollisuudesta!

Arvoin kirjan Minna Canthin päivän arvonnassa ja se on nyt varattuna arvonnan voittaneelle Alejandalle.

Tämä kirja lähtee tavoittamaan Alejandaa conventionin nimettyjen kirjojen pöydän kautta.

Onnea arvonnan voittajalle ja kaikkea hyvää kevääseesi!

Kiitos! Hyvää kevättä.