Kun kaikki tuntevat kaikki, tulee jokaisesta vuorollaan epäilty...

:)

Kiitoksia! Lukaisin tämän samoin tein. Odotukset eivät olleet hirveän korkealla, sillä ex-lauttasaarelainen tuttuni Hämeestä oli ehtinyt jo haukkua kielen ja ilmoitti jättäneensä kirjan kesken. Noo, kielipoliisi olisi voinut sanoa jotain toisin, mutta kyllä tämä Hämeen-Anttilan dekkarit pesi, ja niitäkin olen lukenut Helsinki-kuvauksen takia. Murhapaikan ohi kulkee joka-aamuinen koiralenkkini, joten tuttuja kulmia kirjassa kuvattiin. En ole asunut täällä kuin 2,5 vuotta (evakkona taloremontin vuoksi), mutta mummolani oli täällä myös, joten Lauttasaarta on katseltu vuosien varrella usein. Saaren taika ei tuntunut mummolakäynneillä, vaikka samassa taloudessa asunut tätini oli Ylpeä Lauttasaarelainen. Nyt minäkin sanon jo sujuvasti joka käänteessä: "...Mutta meillä Lauttasaaressa..." Ei tulisi mieleenkään korostaa sitä kaupunginosaa, jossa olen asunut 54 vuotta... Lähiluonto on voimauttavaa, täällä ei suolata jalkakäytäviä talvella eikä täällä suinkaan tuule koko ajan, kuten kirjassa väitetään. Eikä ainakaan täällä vanhan Lauttasaaren sydämessä ole ollenkaan pimeää, päin vastoin katuvaloja on niin paljon, ettei kuudennen kerroksen yksiössä päivä koskaa täysin pimene. Itse asiassa meidän talosta oli remonttievakossa Lauttasaaressa myös alakerran naapurini, joka kesti täällä vain 3 kk ja meni mieluummin takaisin lian ja melun keskelle puhisten, että "Lauttasaaressa on niin pimeää!", eli varmaan on sitten jotain katuja, joilla ei valaistus ole kohillaan.
Nyt täytyy lähteä kylään, jatkuu...

No niin, kyläilyt on kyläilty ja olen siirtynyt viikoksi Sipooseen koira- ja hevoshoitajaksi.
Takaisin kirjaan: En tiedä onko Laru niin sisäänlämpiävä kuin kirjassa annetaan ymmärtää ja joka ahdistavaksi koetaan, kun en ole asunut siellä pienenä enkä käynyt koulua Saarella. Minä kävin koulua eri kaupunginosassa kuin missä asuin, joten minulla on aina ollut eri pihakaverit, koulukaverit ja kesäkaverit, joista aikuisikään on jäänyt yksi pihakaveri, yksi luokkakaveri ja kaikki mökkikaverit, joihin olen eniten yhteydessä ja joiden luo taas juhannuksena suuntaan. Siksi ajatus pikkukaupungin tavoin sisäänlämpiävästä Larusta tuntui luettuna hassulta. Kirjoittajakursseilla suositellaan kuulemma kirjoittamaan aiheesta jonka tuntee ja Lauttasaaren kartta ainakin oli kirjoittajalle tuttu.
Murhajuoni oli vähän kaukaa haettu, mutta kyllä kirjan ihan mielellään luki ja voisin lukea seuraavankin (tämän pitäisi olla sarjan alku), jos se vastaan tulee.

Kirja päätyi todelliseen tulikokeeseen, paljasjalkaisen lauttasaarelaisen (kirjaimellisesti, kulkee koko kesän ja pitkälle syksyyn ilman kenkiä) dekkarien ystävän luettavaksi.

Tykkäsin tyylistä ja tutuista paikoista. Juonestakin tykkäsin, ei ollut ennalta-arvattavissa. Voisin lukea tältä kirjailijalta muutakin, vaikka ei olisi sijoitettu Lauttasaareen.
Nyt pitäisi palauttaa tämä kirja. Menen iltakävelylle ja pyydän Yläkerralta että tapaisin Kirjakon, sillä minulla ei ole hänen puhelinnumeroaan.

En tiedä mistä kerroksesta viesti tuli, sillä iltalenkille lähtiessäni mietin jokohan kirja on luettu, niin saisin vietyä sen miiteissä käyvälle Annelikselle, kirja kun on parinkin miittaajan toivelistalla ja Anneliksen kuriiripalvelulle on menossa muutakin huomenna. Telepatia siis toimii! Yleensä nimittäin näen paljasjalkatallaajan viikonlopun aamulenkeillä.

Matkalla juhannuksenviettoon Hämeeseen tiputin hämmästyneelle Ukulille (Anneliksen mies) muutaman kirjan. Annelis on muuten entinen lauttasaarelainen ja asunut lähellä kirjassa mainittua Saunaseuraa, joten saattaa lukea kirjan ennen kuin panee sen kiertoon.
Kirja on ainakin Annimannin ja Flower78:n toivelistalla.

Joo, Ukuli oli nostanut kirjat sisälle. kun en ehtinyt Kukkatalosta kotiin ajoissa. Ukuli oli kiinnittänyt kasteluletkun poissaollessani. Nyt pääsen kasveja suihkuttamaan illan tullen tai ehkä vasta aamuvarhain.

Minä pidin kirjasta. Parissa kohdassa vähän pysähdyin ja mietin mikä mättää. Siis oikein mukava dekkari ja luen kyllä mielelläni lisää jos sarja jatkuu.
Vähän ihmettelen, onko Lauttasaaressa noin pikkukylämäisiä alueita. Koko Larua ei sellaiseksi mainittukaan, koska eräänkin henkilön tiedot loppuivat Katajaharjuun. Minun tietoni ovat vielä vähäisempiä, koska asuin Saunaseuran lähellä vain puoli vuotta 1963. Sinäkin aikana muutaman kerran sain opastaa turisteja kohti Saunaseuraa. jota he etsivät.
Mutterikioskilla kävin viimeksi muutama vuosi sitten.

Flower lähti lomalle ja Annimanni kiertelee ties missä, joten kirja odottakoon seuraavaa miittiä meillä.

Helmet-haaste 50

Eipä tullut elokuun miittiä ollenkaan eivätkä Flower tai Annimanni lähde Riihimäelle. Siispä vein kirjan Flowerin postilaatikkoon.
Mukavia lukuhetkiä!

Tänä aamuna kävin postilaatikolla ja sieltä löytyi tämä kirja! Paljon kiitoksia kirjasta kirjakko ja Annelis! Erityiskiitos Annelis-kuriirille kirjan tuomisesta postilaatikkoon.

Onko tämän kirjan tarkoitus siis kiertää joko nykyisillä tai entisillä lauttasaarelaisilla? :D Helsinkiin muutettuamme vuonna 2001 asuimme ensin Lauttasaaressa, Perttulantiellä. Siellä asuimme vuoteen 2003/2004 asti ennen muuttoa Vantaalle. Mitenköhän kirjan seuraava osoite, onkohan Annimanni asunut Lauttasaaressa vai mistä löydän nykyisen tai entisen lauttasaarelaisen seuraavaksi lukijaksi? :D

Tämä oli ihan hyvä aloitus uudelle dekkarisarjalle ja oli sujuvaa luettavaa. Lauttasaareen sijoittuminen lisäsi kiinnostustani kirjaa kohtaan. Oli mukava lukea, kun tiesi paikkoja, joissa liikuttiin. Juoni oli kyllä hyvin rakennettu, en itse ainakaan missään vaiheessa osannut epäillä oikeaa syyllistä. Mielelläni luen sarjan seuraavan kirjankin, jos se joskus käsiini päätyy. Se onkin ihan vähän aikaa sitten ilmestynyt.

Toivelistalukemista Tyrnimarjalle. Hyviä lukuhetkiä ja hyvää ystävänpäivää :)

Kiitos toivekirjasta!

Ihan kelpo jännäri, hyvin viihdyin tämän parissa. Paikoin tarina oli hiukan epäuskottava ja pientä tiivistämistä olisin myös kaivannut.
Lauttasaaressa tuli kauan kauan sitten vietettyä paljonkin aikaa ja kirjassa vilisi tuttuja paikkoja ja rikoksen näyttämönä saarimiljöö on kiehtova.
*******
2023 Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 12: Kirjan nimi liittyy veteen.
Saari on vedessä:)

Bookgeolle jännittävää nojatuolimatkaa Lauttasaareen!

Lämpimät kiitokset tästä jo kovasti kiertäneestä kirjasta! Mielenkiinnolla tartun tähän.

Kirjavuoden 2024 korkkaus tällä kirjalla. Luin tämän loppuun Joensuussa ja loput sivut kääntyivät uuden vuoden puolella. Noin ylipäänsä tykkäsin kyllä tästä Lauttasaari-jännäristä, vaikka paikoin tarinan uskottavuus oli vähän köykäistä ja vauhti hieman hidasteli. Sen verran olen minäkin Lauttasaaressa liikkunut esim. kätköjen perässä, että tuttuja paikkoja tarinassa riitti minullekin. Mutteri Kahvila on kyllä mainio.

Nyttemmin Louko on ehtinyt kirjoittaa jo lisääkin, täytyypä katsella tuota jatkoa käsiin myöhemmin. Kiitokset kierrättäjille, tämä kirja jatkaa seuraavalle toivojalleen.

Jätin tämän kirjan Soozreaderille juuri ennen Joensuusta poistumista.

Valoa uudelle vuodelle ja tavataan taas!

Paljon kiitoksia tästäkin toivelistakirjasta! Kirjaisaa vuotta 2024!