Kovakantinen kirja, Otava 2019, 240 sivua.

Kustantajan kuvaus:

"Kansainvälisen tähtikirjailijan lumoava romaani sokeasta rakkaudesta, sodasta, kodittomuudesta ja kaipauksesta.

Arsimilla on vaimo, mutta kun hän tapaa Pristinan yliopistolla lääketiedettä opiskelevan Milošin, hän ei voi kuin ottaa tavaransa ja seurata. Heidän välilleen syttyy kiihkeä suhde, joka jatkuu, kunnes sota ajaa Arsimin perheineen maanpakoon. Kun Arsim vuosia myöhemmin palaa yksin sodan runnomaan Pristinaan, alkaa epätoivoinen etsintä. Mitä Milošille, ja mitä heille, oikein tapahtui?

Yhtä aikaa ajaton ja ajankohtainen teos häikäisee kiihkeydellään, fyysisyydellään sekä huimaavalla kielellisellä kauneudellaan. Samalla se on armoton avioliittokuvaus sekä hurja kertomus ihmisestä oikeuskoneiston hampaissa."

Vimmaisa, traaginen ja tuskaisa tarina aivan omassa kastissaan. Jälleen hämmästelen Statovcin käyttämää kieltä ja sen latautunutta voimaa. Sisimpänsä vaistoja vastaan sovinnaisuudessa kamppaileva Arsim herättää aluksi sympatiaa, mutta sodan ja selviytymisen lähes käsittämättömät kiemurat nostavat esiin toisenlaisen miehen. Serbien ja albaanien historiaa sekä Kosovon sotaa laajemmin tuntevat saavat tästä varmasti vielä enemmän irti.

Hippa-posti lähti matkaan kohti Savoa tänään. Iloa kesääsi, halonhakkaaja!

Hippa-kirja perillä :) Kiitos! Ihanaa kesää myös sinulle!!!

Isoja aiheita, ei mikään kevyt kirja. Enemmän pidin Statovcin Kissani Jugoslaviasta, mutta todella upeasti kirjoitettu tämäkin.

Tarjolla tänään Kuopion tapaamisessa. Hyviä lukuhetkiä kirjan parissa!

Napattu miitistä, kiitos kirjasta! Voisin haluta lukea ensin Tiranan sydämen.

Kirja meni ariadnelle matkalukemiseksi. Ehkäpä itse saan tämän kirjan toisen version jostain luettavaksi. :)

Sain toivottua matkalukemista, kun olen lähdössä Ugandaan noin viideksi kuukaudeksi tehtäviin pakolaisasutusalueille. Odotan kovasti tämän kirjan lukemista. Kiitos Vinya!

Tuntuipas aluksi ihanan kapinalliselta lukea kirjaa kahden miehen välisestä intohimosta Ugandassa, maassa, jossa oli keväällä laitettu voimaan homoseksuaalisuuden kieltävä laki, joka joissakin tilanteissa voi johtaa jopa kuolemanrangaistukseen.

Bollassa ensialkuun häiritsi lääkärin kirjoittamat muistelmat, joiden kieli oli hyvin päiväkirjamaista korjaamatonta ajatuksen virtaa ja se tuntui oudolta. Ero kirjailija-minän tyyliin oli suuri.

Kirjassa oli pitkä osuus, jolloin vain odottelin kirjan loppumista varsinaisen matkan tekemisen iloitsemisesta. Nautin elämäntarinan etenemisestä, mutta en varsinaisesti lukemisesta. Ehkäpä haasteena oli erilainen teksti, joka teki sen, että kaikkia sanoja ei tehnyt jäädä mieli nauttimaan, vaan enemmänkin nopeasti harpin eteenpäin ja odotin parempaa. Myöhemmin tajusin, että se osuus kirjasta oli kuvattu taitavasti, sillä näinhän päähahmokin ajatteli: ”Ajaessani ulos kaupungista tajuan olleeni koko elämäni ajan odottaja.”

Kun pääsin kirjan loppuun, pläräsin uudestaan lääkärin muistelmat läpi uusilla silmillä ja ymmärsin.

Olen nähnyt täällä Ugandassa työskennellessä paljon ihmisiä, jotka tulevat sodan ja väkivallan kauheuksien keskellä. En varsinaisesti työskentele pakolaisten kanssa, mutta kuulen usein sanottavan pakolaisvanhemmista ja apaattisuudesta puhuttaessa: ”Aikuisilla on mieli vielä sodassa, siksi sinne ei mahdu kovin paljoa muuta.”

Havainnot ja kirjan kertomus koskettivat. Sota muuttaa mieltä suuresti.

Kirkon ulkomaanavun FCA Kampalan toimisto.