12-vuotias Flavia de Luce toipuu järkyttävän perhetragedian jälkimainingeissa.

Perheen uskollinen palvelija Dogger haluaa helpottaa Flavian oloa ja vie hänet isosiskoineen jokiretkelle keskelle Englannin kauneinta maaseutua. Matkalla heidän veneensä lipuu ohi kirkon, missä pahamaineinen pastori on hiljattain saattanut kolme seurakuntalaistaan mullan alle myrkyttämällä ehtoollisviinin.

Jokin hipaisee yhtäkkiä Flavian kättä hänen lepuuttaessaan sitä vedessä. Flavia nappaa kiinni, mutta hänen käteensä jää jotain aivan muuta kuin kala. Karmiva löytö herättää kemian salat tuntevan ja rujoista henkirikoksista kiinnostuneen Flavian mielenkiinnon välittömästi.

Mikä voisikaan pyykiä surun paremmin pois Flavian mielestä kuin arvoituksellisen murhan ratkaiseminen - vaikka ratkaisu uhkaakin viedä harrastelijasalapoliisin ennenaikaiseen hautaan.

Myöhästyneet syntymäpäiväonnittelut!

Kiitos synttärimuistamisesta toivelistakirjalla.
Flavia de Lucen seikkailuja olen lukenut ilmestymisjärjestyksessä, ja pari on vielä vuorossa ennen tätä. Pitääkin nostaa seuraava osa lukuun piakkoin.

Mulla oli tätä kirjaa kaksi identtistä kappaletta. Tämän kirjoitin siihen kappaleeseen, jonka fyysisesti luin:

Tykkään yleensä lukea näitä sarjoja ilmestymisjärjestyksessä, mutta nyt en vaan varastostani löydä seuraavaksi lukuvuorossa olevaa (vaikka se tiedostojen mukaan mulla onkin) ja otin sitten tämän, mikä ensimmäiseksi sattui käteen.
Mulla on hieman ristiriitainen suhde tähän Flavia de Luce sarjaan, ja tämä kirja kyllä osui ja upposi tähän aikaan ja paikkaan.
Flaviaa on jossain verrattu Agatha Christien Miss Marpleen ja kyllähän heissä jotain samaa on.

Maanantaiaamun työmatkalla pudotan tämän muun postin kanssa postilaatikkoon.

Voi kiitos! Juuri eilen mietin että olisipa kiva päästä jatkamaan tätäkin sarjaa, mutta juuri tämä kirja puuttui!

Olipa taas mukava palata Flavian maailmaan kaikkine outouksineen! Hyvä mysteeri tämäkin, ja jatkosuunnitelmatkin vaikuttavat lupaavilta!

Dotdotille!

Kiitos toivekirjasta, Chania!

Olipa mukava Flavia-seikkailu! Tässä ei ollut surua ja synkkyyttä, vaan enemmän huumoria. Lisäksi tunnelmaa kevensi se, että Flavia ei ollut yksin, vaan mysteeriä selvitti hänen kanssaan rakas Dogger. Ja jopa sisaret tekivät osansa!