Suomentanut Eero Balk. BASAM BOOKS, 2006.

Ukrainalais-romanialais-saksalaisen Cernautin kaupungin poliisin kaksi etsivää, saksalainen Helmut ja ukrainalainen Karol ovat korvaamattomia: heidät pannaan asialle aina, kun juttu on liian visainen tai vaarallinen muiden selvitettäväksi. Etsivät ovat varsin tietoisia asemastaan, ja he tuhlaavat estoitta poliisin rahaa voidakseen pukeutua viimeisen muodin mukaan ja syödä kaupungin parhaissa ravintoloissa.

Hulppea ja säännöllinen elämä järkkyy, kun toverusten elämään astuu kohtalokas nainen, sanskriittilaiseksi itseään sanova kuvankaunis Maria Vidatha. Toverukset kilpailevat kaunottaren suosiosta, mutta huonolla menestyksellä. Heille tarjoutuu kuitenkin tilaisuus päästä lähelle Mariaa, kun kultasepänliikkeestä varastetut hopearahat saattavat heidät yhteen.

Rinnakkain tämän juonen kanssa etenee nykyajasta menneeseen ulottuva tarina, jossa nuo hopearahat ovat aina läsnä, ollaanpa venäläisessä salaseurassa, vapaamuurarien, ruusuristiläisten tai temppeliherrojen seurassa taikka Bagdadin torilla. Hopearahat ovat alun perin lähtöisin noin 2000 vuoden takaa: ajalta jolloin Jeesus ristiinnaulittiin.

Olipas erikoinen lukukokemus. Päähenkilöinä on kovanyrkkinen parivaljakko ukrainalainen Karol ja saksalainen Helmut, joilta vauhtia ei puuttunut. Lukiessa tuli mieleeni Ilja Ilfin ja Jevgeni Petrovin kirja Kaksitoista tuolia.
Eletään vuosia 1938-1940 eli tietenkin taustalla vaikuttavat Hitler ja Stalin. Nationalismi on valloillaan eikä sotaa voida välttää. Sota erottaa ystävykset, mutta he löytävät toisensa uudelleen. Ystävyys kestää nationalismista huolimatta.
Rinnalla kulkee ajassa taaksepäin kulkeva tarina 30:stä hopearahasta.
<3

Posti kuljettaa kirjan Paulannille.

Kiitos kirjasta, saapui tänään matkakaverinsa kanssa. Aivan uusi kirja ja kirjailija, josta kiinnostuin Ukraina-haasteen myötä. Kiintoisaa nähdä, millainen kirja on kyseessä.